Amerikkalainen trumpetisti/säveltäjä Herb Alpert (s. 1935) sai Meksikon-matkallaan inspiraation kuultuaan härkätaisteluareenalla paikallista mariachi-yhtyettä: soundi oli hyvä, mutta se kaipasi hänen mielestään ajanmukaistamista. Kun Alpert kotiin palattuaan kasasi ympärilleen joukon studiomuusikoita ja päivitti mariachi-yhtyeen soinnin 1960-luvun amerikkalaiseen valtavirran popäänimaisemaan sopivaksi, menestysresepti oli valmis. Siinä missä teinit kuuntelivat The Beatlesia ja muita brittiläisiä beat-yhtyeitä, vaihtoivat heidän vanhempansa vapaalle Herb Alpertin & The Tijuana Brassin – tai tuttavallisemmin vain TJB:n – tahtiin. Yhtyeen instrumentaalisoundista tuli käsittämättömän suosittua 1960-luvun jälkipuoliskolla: parhaimmillaan TJB:n levyjä myytiin tuplasti Beatlesiin verrattuna.
Going Places (A&M, 1965) on Herb Alpertin & The Tijuana Brassin viides hittialbumi, jossa kiteytyy hyvin yhtyeen ”ameriachi”-soundin viehätys. Pääosassa ovat kappaleita eteenpäin kuljettavat, kahdella trumpetilla soitetut melodiat, hienovaraisella marimba/vibrafoni/pianosäestyksellä höystettynä, ja kivijalkana kulkee kevyesti svengaava rytmi. TJB-sovitusmyllyn läpikäytyään niinkin vaihteleva materiaali, kuten Walk Don’t Run, I’m Getting Sentimental Over You ja Zorba The Greek, istuu täysin luontevasti levyn kokonaisuuteen.
Herb Alpert on itse todennut TJB:n vetovoiman piilevän ”villissä ja iloisessa mariachi-soundissa, jossa ei protestoida, eikä pilkata ketään”.
Valtavirran viihdemusiikkia toki, mutta omaleimaisen tyylikkäästi toteutettuna ja ilkikurisen humoristisella silmänpilkkeellä ryyditettynä.