Ranskalainen muusikko Jean-Jacques Perrey (s. 1929) ja amerikkalainen säveltäjä/orkesterinjohtaja Gershon Kingsley (s. 1922) tapasivat 1960-luvun puolivälissä ja ryhtyivät työstämään futuristista popmusiikkia Perreyn nauhoista koostamien soundien sekä elektronisten soittimien avustuksella. Siihen asti nauhamusiikki ja elektroniset äänikokeilut olivat olleet etupäässä kokeellisen musiikin temmellyskenttää, mutta Perreyn ja Kingsleyn tavoitteena oli tuoda elektroniset sointivärit myös populaarimusiikin saralle.
Jean-Jacques Perrey oli 1950-luvun alkupuolella ihastunut ranskalaisen Georges Jennyn kehittämään elektroniseen soittimeen, ondiolineen, niin syvästi, että keskeytti lääketieteen opintonsa ja ryhtyi ondiolinen esittelijäksi ja myyntiedustajaksi. Tämän työn kautta Perrey päätyi vuonna 1960 New Yorkiin, jossa hän muun muassa sävelsi televisio- ja radiojinglejä hyödyntäen kehittämiään elektronisia soundeja.
Perreyn ja Kingsleyn toisella albumilla Kaleidoscopic Vibrations (Vanguard, 1967) pääinstrumenttina on moog-syntetisaattori. Kyseessä on yksi ensimmäisistä levyistä, joilla moogia hyödynnettiin. Se ilmestyi puolitoista vuotta ennen Wendy Carlosin albumia Switched On Bach (1968), jota yleisesti pidetään moog-syntetisaattorin läpimurtona laajempaan tietoisuuteen. Perreyn elektronisten instrumenttien ja soundien ympärille Kingsley on sovittanut perinteisempiä orkesterisoittimia. Biisimateriaali koostuu lähinnä aikakauden suosikkisävelmien omintakeisista ja huurupäisistä tulkinnoista.
Osittain liikkeellä ollaan tukevasti kieli poskessa. Spike Jones -hengessä toteutetussa hupiversiossa Strangers In the Night -kappaleesta moog röhkii, kiekuu ja piipittää kuin viimeistä päivää. Tulkinnat bossa nova -kappaleista Mas Que Nada ja One Note Samba ovat ehkä aikoinaan kuulostaneet jännittäviltä ja tuoreilta, mutta nykypäivän näkökulmasta ne ovat kyllä melkoista kitschiä – joskin oudon viihdyttävällä tavalla.
Sen sijaan kaksikon omat sävellykset ovat varsin onnistuneita. Aivan erityisen hienoja ovat haikean elokuvallinen Carousel Of The Planets sekä Joe Meekin jalanjäljissä kulkeva Pioneers Of The Stars. Jälkimmäisen toiseksi säveltäjäksi on muuten merkitty Andy Badale, joka on sittemmin nimellä Angelo Badalamenti tullut tutuksi muun muuassa David Lynchin elokuvien ja tv-sarjojen hovisäveltäjänä.
Kuten albumin kansitekstissä osuvasti todetaan, tarjolla on äänikokemuksia, joiden tarkoitus on hauskuttaa, yllättää ja ilahduttaa seikkailunhaluista musiikillista makuaistia.