Journalismin uudet muodot: Yllin kyllin videota
Tuhannet ovat tänään seuranneet YLE Turun Myllysilta notkollaan -nettikameralähetyksiä kanavan Facebook-sivuilta. Toimittaja Joona Haarala viritti nettikameran läheiseen ravintolalaivaan. Suora Myllysiltalähetys on yhtä hypnoottista katsottavaa kuin viikon takainen Havaijin tsunamivahti. Mitään ei tapahtu, mutta katsoja jää ruudun vangiksi odottamaan, jos kohta tapahtuisi.
YLE Tuotanto on taas kunnostautunut arjen duunin dokumentoimisessa omalla Ruudun takaa - YLE Tuotanto esittää -Facebook-sivullaan. Tässä näytteeksi Vancouverista työpäivä kolmessa minuuutissa ja Myylekki 15 - Jäähyväiset.
YLE Satumaassa toimittaja Airi Saastamoinen emännöi eilen Mikael Konttisen virtuaalisen fanitapaamisen.
Mediatalojen strategiapalavereissa on vuosikaudet pohdittu nettivideoiden merkitystä kerronnan työkalupakissa. Mikä toimii netissä? Pitkä, lyhyt? Hyvä laatu, vai rosoisempi? Tarinankerronta on sillä tavalla lähtenyt käsistä, että vastaus on: kaikki käy, kunhan se ajaa asiansa.
Videoblogien suhteen on viidessä vuodessa tultu isoin harppauksin eteenpäin. Tämän blogin pitkäaikaisimmat seuraajat muistavat Katri Makkosen Kotona maailmalla -videoblogin vuodenvaihteesta 2004/2005. kamerakännykät ja tietoliikenneyhteydet ovat niistä ajoista piirun verran parantuneet, mutta parasta on tekemisen meininki: YLEssä kokeillaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia tapoja käyttää nettivideota tarinankerronnassa.
Mitä seuraavaksi?
Journalismin uudet muodot -blogikirjoitusten sarjassa aiemmin:
- Verkkojournalismin ilmaisutavat: Infografiikka-nettivideo
- Jos versiointi tarkoittaisikin yleistajuisen ja erikoistajuisen jutun tekemistä?
- Online, on air - uudenlaisia journalistisia ilmaisumuotoja, osa 3
- Uusi journalistinen ilmaisumuoto: liverapo
- Uusi nimi vanhalle tiedonhankintametodille: verkostohaastattelu
8 kommenttia
Su 07.03.2010 @ 22:37
... kaikki yhtä kiinnostava katseltavaa kuin seinässä kuivuva maali.
Ma 08.03.2010 @ 08:54
Video voikin olla hyvä työväline uusia ilmaisutapoja etsittäessä. Varsinkin nyt kun tekniikka on taas harpponut eteenpäin niin, ettei liikkuvan kuvan verkossa esittäminen ole suuria rahatukkuja tai mutkikasta laitteistoa ja taitoja omistavien etuoikeus.
Ensimmäisessä vaiheessa, kun tutkitaan tekniikan mahdollisuuksia, tuo kaikkia rohkeasti mukaan kutsuva ja kokeilemaan kehottava asenne onkin hyvä. "Kaikki käy, kunhan se ajaa asiansa" on pitkällä juoksulla melko välinelähtöinen lähestymiskriteeri.
Toimittaja ei saa työssään nautintoa siitä, että joutuisi keksimään välineen käyttöä joka jutun yhteydessä uudelleen, vaan kaipaa jonkinlaista kriteeristöä toiminnalle joka johtaa asian ajamiseen.
Asian ajamisen, sen viestimisen pitäisikin olla lähtökohta jonkin ilmaisukanavan käytön sijaan.
Myllysiltalive eroaakin useista tsunamiliveistä sikäli, että tsunamin yhteydessä tunnettiin melko tarkka aika tsunamin rantautumiselle. Lisäksi useissa tsunamiliveissä asiantuntija kommentoi ka esitteli livelähetyksessä näkyviä ilmiöitä.
Aurajoen ylittävän sillan yhteydessä videokuvalla ei ole niinkään informaatioarvoa: tapahtumista ei tästä kulmasta kuvattuna ja esitetyllä piirtotarkkuudella saa livelähetyksessä videon parhaiten välittämää tietoa. Varsinkaan kun sillan notkumiseen ei liity minkäänlaista aikaennustetta. Kun sillan romahdushetki tai suurempi notkahdushetki saadaan tallentumaan videolle, on sen jälkeenpäin esittäminen mielekästä.
Jos tuota siltatapausta miettii käyttäjälähtöisestä näkökulmasta niin videon sijaan tai lisäksi asian olisi ajanut vaikkapa iso tektsi joka kertoo "Silta on vielä pystyssä, vajoaminen hidastunut", tai "Silta romahtaa lopullisesti pian!" (joka olisi sitten toiminut herätteenä sen livekuvan seurantaan) jne. Nyt tuo maalin kuivumisvertaus sillan yhteydessä oli kenties osuva: ilmiönä sortuva silta saattaa olla kiinnostava, ja sitä ihmiset käyvät pällistelemällä jokirannassa kameroin (ja netinkin välityksellä livetreamissa, onhan tämä tavallaan uutta), mutta informaatioarvoltaan ja draaman kaareltaan samankaltaista.
Tarkempaa kuvausta ajatellen kuvaja (vaikkapa kahden vidoen päällekkäinen esittäminen), joka visualisoisi sillan notkahtamisen ("näin paljon se 86 senttiä on, ja näistä kohdin se on notkahtanut eniten") voisi olla arvokasta livetiteoa. Taikkapa lähikuva rakenteista, joissa näkee miten se notkahtaminen vaikuttaa vaikkapa joustosaumaan.
Näiden sinänsä hyien ja rohkeiden kokeilujen tuloksena tarvitaankin päätelmiä ja ohjeistusta siitä mikä ajaa asiansa ja missä tilanteessa kannattaa valita video mitäkin tarkoitusta varten.
Hyvin videot ovat toimineet taas noiden Satumaan haastatteluiden yhteydessä. Myös toimittajien koosteet Vancouver-viikoistaan ovat katsojalle arvokkaampia.
Mikä tuleekaan olemaan "kunhan toimii" kriteeristö tulevaisuudessa?
Ma 08.03.2010 @ 22:20
Vesa Metsätähdelle:
Lauantaina sosiaalisessa mediassa moni kyseli, että missä viipyy nettikamera? Eikö kukaan viritä sitä?
Sain idean virittää sellaisen, kun sellaisen pystyttäminen ei ole mahdotonta. Lauantai-illaksi en saanut mokkulaa toimimaan, joten tyydyimme aluksi kännykällä tehtyihin videoblogeihin.
Kamera saatiin pystyyn sunnuntaina. Sille oli tarvetta edelleen, sillä vielä sunnuntaina näytti siltä, että sillalle voi käydä huonosti. Kävijöitä nettikameran sivuilla oli paljon ja niitä on edelleen maanantaina paljon. Siksi emme raaskineet pistää kameraa kiinni, vaikka mitään ei näytä tapahtuvan. Edes murtajat eivät tulleet maanantaina.
* * *
Käytämme nettikamerassa Basmbuser-nimistä palvelua. Keskeytimme nettikamerakuvan pari kertaa ja pistimme tlalle mm. sillan suunnittelijan haastattelun. Haastattelu tehtiin samaan aikaan, kun suunnittelijaa haastateltiin "oikeasti" tv-kameran edessä. Ylimääräistä aikaa videosuoran tekeminen nettiin ei siis vienyt.
* * *
Ennen kaikkea tämä Myllysillan nettikamera oli kokeilu. Kokeilu onnistui yli odotusten, sillä katsojia on edelleen maanantaina todella paljon.
Tiedämme nyt tämän kokeilun myötä, että nettikameraa voi käyttää uutistyössä ihan oikeasti. Esimerkiksi tulipalossa tai vaikka Pohjanmaalla tulvassa siirrettävällä nettikameralla ja/tai videoblogeilla voisi olla tilausta.
Muistutan, että missään vaiheessa nettikamera ei ole sivuuttanut perinteistä toimittamista. Se oli vain lisäarvoa uutiselle. Kertakokeilun jälkeen tiedämme, että nettikamera on suht' helppo pystyttää, jos sille on tarvetta.
* * *
Mietimme muuten tuota Vesan mainitsemaa mittausasteikon käyttöä. Pohdimme, että olisimme piirtäneet merkin kameran edessä olevaan tolppaan. Ongelmana on vain se, että kamera saattaa heilahtaa ja mitta-asteikko pettää. Siirrettävä nettitekniikka on kuitenkin vielä nuorta.
Yhteenvetona: Kamera tallentaa sillan tapahtumat koko ajan. Miksi sitä ei jakaisi muillekin?
t. Joona Haarala
toimittaja, YLE Turku
Joona Haarala
To 11.03.2010 @ 12:46
Hyvä, että kameroita on Myllysillan kupeet täynnä. Tallentuupahan romahdus varmasti kennolle, niin myöhemmin voin sen katsoa, kun liveseuranta ei kiinnosta.
Uutisvideoissa kiteyttäminen on avainasia. Videoita ei pysty nopeasti selailemaan, kuten teksi ja kuvapohjaisia juttuja. Näin ollen kiinnostavien juttujen valinta on katselijalle hankalampaa.
Ti 16.03.2010 @ 11:45
Vanhan koulukunnan toimittajana olen hämmästynyt, että edelleen eletään "uusien ilmaisumuotojen", kuten video (n. 150 vuotta vanha keksintö), aikana sitä uskoa ja luuloa, että kun esim. video on kuvattu kännyllä, saa sen ilmaisulliset ja journa-listiset keinot sekä toteutus olla surkeita, jopa ala-arvoisia.
Ymmärrän kadunmiehen raportin hektiseltä tapahtumapaikalta (heiluva suttu), mutta että ammattitoimittajat suoltavat leik-kaamattomia, huonosti kuvattuja ja täysin toimittamattomia pätkiä verkkoon. Ja sitten niitä kutsutaan videoiksi, joskus jopa jutuiksi tai peräti journalismiksi. Jos kirjoitetut tarinat olisivat yhtä huonosti tehtyjä, alkaisi palstalla välitön kalabaliikki laadun, kirjoitusvirheiden ja kilometrin pötköjen välttämisen puolesta. Fyi.
Tai sitten olen vain niin vanha, etten (enää) ymmärrä tästä mitään...
- V Hiiri
