Su 13.09.2009 @ 23:13Pirkka Aunola

Kännykän paikka on laukussa, äänettömällä

Äitini oli yrittänyt soittaa minulle toissapäivänä useammankin kerran. Huomasin tämän vasta myöhään illalla, kun tajusin jättäneeni kännykän laukkuuni. Siellä sen paikka on nykyisin yhä useammin, äänettömällä.

Kun lähdin opiskelemaan vuonna 1995 oli siirtyminen lankalinjoista kännyköihin alkamassa. Opiskelijabudjetilla ei ollut mitään järkeä pitää sekä perinteistä puhelinta että matkapuhelinliittymää, joten koko ystäväpiiri siirtyi tuolloin kännykkäaikaan.

Samaan aikaan hävitin itse taidon keskustella puhelimessa pitkään, sillä siihen ei ollut varaa. Minuuttihinnat olivat niin kovat, että puhelimesta muodostui sms-laite. En ole tämän jälkeen osannut jaaritella pitkään puhelimessa, vaikka se nykyisin halpaa olisikin, ja Skypellä jopa ilmaista.

Lähes kaikki keskusteluni ovat siirtyneet joko kasvokkain vietettäviin hetkiin tai nettiin. Keskustelen nykyisin varmasti lähes yhtä paljon kirjoittaen kuin puhuen, sillä se sopii minulle. Teksti on itselleni luontaisempi itseilmaisun muoto kuin puhuminen langan välityksellä.

Äitikin jo sanoi soitettuani hänelle, että minut saa paljon paremmin kiinni Facebookista kuin puhelimesta. Se on totta! Todennäköisemmin surfaan puhelimella netissä kuin tartun siihen soittaakseni jollekin.

Että ehkä Nokian ajatus puhelimesta multimedialaitteena ei olekaan kovin kaukaa haettu?

Su 13.09.2009 @ 21:18Tuija Aalto

Yhteisyrittäjä saa palkkansa vaikuttavasta toiminnasta

Yrittäjä, tutkija Tero Heiskanen haluaa herättää keskustelua yhteisyrittäjyydestä. "Yhteistietokunta-teemaan latautuneet yhteiskunnalliset muutokset ovat niin voimakkaita, että joudun näkemään paljon vaivaa löytääkseni tarpeeksi miedot sanat ja varovaisen ilmaisun, ettei minua pidettäisi ihan tärähtäneenä", hän kertoo verkostolleen Qaikussa.

Heiskanen puhuu uudenlaisesta tavasta arvottaa työtä ja vaihdantaa ja käyttää sellaisia sanoja kuin yhteistietokunta-utopia.

"Yhteisyrittäjä tekee avoimesti jotain mielestään hyödyllistä. Kansa osoittaa pisteillä, onko tekeminen vaikuttavaa ja yleishyödyn tavoittelijat rahoittavat touhun, jos kokevat sen olevan rahoittamisen arvoista", Heiskanen kuvaa.

Heiskanen lupaa valottaa ajatteluaan aiheesta avoimessa webcastissa tiistai-iltana 15.9.

Heiskanen oli vieraana Sula Pinta - ohjelmassa kesällä puhumassa avoimuudesta. Keskustelun lopussa (mp3, ajassa 52 minuuttia) käsiteltiin apurahoja ja mikrorahoitusta. Keskustelussa ajattelen ääneen, että vaikuttavan, yhteishyödyllisen toiminnan rahoittaminen yhteisön arvostuksella kuulostaa suorastaan tulevaisuuden julkisen palvelun median rahoitusmallilta. Vanhanaikaisella tavallaan sitähän se nykyinenkin YLEn rahoitustapa on - yhdessä sovittu potti kerätään kasaan ja osoitetaan arvostetulle toimijalle.

Heiskasen yhteistietokuntamallissa kai jokainen journalisti hankkisi tienestinsä suoraan verkostossa ilman organisaatiota välikätenä.

Su 06.09.2009 @ 16:24Tuija Aalto

Kaikki verkkomedia ei ole sosiaalista mediaa - mutta missä käyttömotiivien ero?

"Olen ollut aika pitkään yksityisellä puolella, ja heillä olisi uutisissa asiakkuusajattelussa ja yleisön ohjaussignaalien lukemisessa aika paljon YLE:ltä opittavaa."

Näin lataa YLEn Atte Jääskeläinen Qaiku-keskustelussa YLEn uutisten tulevaisuudesta Jääskeläinen pohti YLE Uutiset 50 vuotta-sarjassa aiemmin tällä viikolla ihmisten uutiskulutustottumuksia ja uutisten tuottamisen kaupallisen logiikan muutoksia.

"Jos verkkoyhteisön idean-, tiedon- ja mielipiteenmuodostuksesta halutaan suurta yleisöä koskettavaa journalismia kehittävä voima - muuta kuin satunnaisesti, toimitusten on tultava mukaan ja myös uskallettava ohjata toimintaa", hän arvioi samassa ketjussa.

Jääskeläinen peräänkuuluttaa ajatuksia, jotka erottelevat verkkomedian ja sosiaalisen median käyttömotiiveja analyyttisesti.

Kysymys on aiheellinen - juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki tulevaisuuspuhe keskittyy verkon sosiaaliseen puoleen - mikä rooli jää "epä"sosiaaliselle verkkojulkaisulle tulevaisuudessa? Mikä rooli kehityspoluilla on "vanhalla kunnon" interaktiivisuudella, jossa vuorovaikutteisuus oli netin käyttäjän ja tietokannan välistä?

To 27.08.2009 @ 19:20Elina Hiltunen

Ollila huolissaan energian, ruuan ja puhtaan veden riittävyydestä tulevaisuudessa.

 

Tulevaisuuden vesikriisi on otettava tosissaan, viestitti Jorma Ollila, Nokian ja Shellin johdon hallitusten jäsen esitelmässään Helsingin Kauppakorkeakoululla 26. elokuuta johtamiseen ja hallinnon innovaatioihin keskittyneessä konferenssissa. Ollila keskittyi puheessaan pääosin energianäkymiin tulevaisuudessa, mutta sivusi globaaleja polttavia tulevaisuuden ongelmia, kuten juuri puhtaan veden ja ruuan riittävyyttä. Tänä päivänä maailmassa noin 20 valtiota kamppailee puhtaan veden puutteessa, kahdenkymmenen vuoden päästä kyseisten valtioiden määrä voi nousta jopa 80 kappaleeseen.

Ollilan mukaan helppoa ei ole energiasektorillakaan. Energia-alan kolme kovaa totuutta liittyvät energian kysynnän kasvamiseen, haasteisiin, jotka liittyvät kasvavan kysynnän tyydyttämiseen ja yhä enemmän tapetille nousevat ympäristöasiat. Ratkaisuja ongelmiin Ollila löytää energiatehokkuuden kasvattamisesta, biopolttoaineista ja hiilidioksin talteenottomentelmien kehittämisestä.

Esityksessään Ollila valoitti, että tänä päivänä 80% energiatarpeista tyydytetään fossiilisilla polttoaineilla, joista suosituin maailmanlaajuisesti on hiili. Ollila ennusti vuoteen 2030 asti fossiilisten polttoaineiden tuottavan vielä enemmistön energiasta, mutta tuon ajankohdan jälkeen fossiillisten polttoaineiden käyttö tulee vähentymään merkittävästi. Ollilan kotipesä Shell tuntuu myös uskovan tähän näkemykseen. Maailmalle levinneissä Shellin skenaarioissa maalaillaan toisaalta  kuvaa taloudesta, jossa hiilipäästöt ovat minimissään. Tuossa maailmassa Shell tuskin enää on öljy-yhtiö.
 

 

To 27.08.2009 @ 12:46Tuija Aalto

Ei aikaa mediakasvatukselle, suodatetaan siis?

Monissa länsimaissa tuntuu valtaavan alaa käsitys, että internet voidaan saada turvallisemmaksi käyttää, jos vain osataan suodattaa teknisillä apuvälineillä sieltä "paha aines" näkymättömiin. 

Taru Björkman teki Suomen Kirjastoseuralle 2008 selvityksen yleisten kirjastojen asiakaspäätteiden nettisuodatuksen tilanteesta (Suojelua vai suodatusta). Silloin moni kirjasto asiaa harkitsi. Nykytilanteesta ei ole ajantasaisempaa käsitystä, mutta Björkmanilla on sellainen tuntuma, että suodatus-suunnitelmat senkun laajenevat.

Björkmanin oma kanta on selvä: mikään tekninen suodatus ei korvaa mediakasvatusta.

Ti 18.08.2009 @ 23:58Katri Vänttinen

Itse korvaa palvelun ja samaan aikaan laatupalvelu itsepalvelun?

Huonekalukaupan itsepalvelukassat tuntuivat mukavalta lisäpalvelulta, kun törmäsin niihin alkukeväästä. Oli hauskaa leikkiä kassahenkilöä, kun oli vain muutama tuote maksettavana ja kun rohkeana uuden toiminnon kokeilijana vältin kassajonon kokonaan. Kesällä kuitenkin sitten ärsytti, että suurin osa samaisen kaupan kassoista oli muutettu itsepalvelukassoiksi ja vapaaehtoisesta kasöörin leikkimisestä oli tullutkin itsepalvelupakko. Ja se, että jonoa oli sekä perinteisille – harvoille! – kassoille että näihin uusiin maksukarsinoihin.

Heinäkuussa uutisoitiin, että itsepalvelukassat tekevät pian tuloaan myös ruokakauppoihin. Niitä markkinoidaan pikakassoina, mikä lienee tottakin sen jälkeen kun kaikki opimme kassarutiinit. Mutta oppiminen vie uskomattoman paljon aikaa. Onhan sirukortti + pin-koodi –yhdistelmäkin ollut vallitseva korttimaksukäytäntö ties kuinka monta kuukautta, mutta silti edelleen uuteen kauppaan mennessäni ja kortilla maksaessani tyrkytän sirukorttiani kassahenkilölle. Ja hän väsyneesti osoittaa käteni ulottuvilla olevaa maksupäätettä, jonka kanssa saan itse hoitaa maksutapahtuman hyväksymisen.

Olen ehdottomasti itsepalvelun, tai paremminkin itsenäiskäytön, kannattaja aina kun se tarjotaan minulle vaihtoehtona: eläköön pankkiautomaatit ja verkkopankki, kirjaston lainaus- ja palautusautomaatit, lentoyhtiöiden itsenäiskäyttöiset check-in -palvelut jne. mutta eläkööt niiden rinnalla myös asiantuntijapalvelut, joita pitää olla saatavilla aina kun asiakas niitä haluaa tai tarvitsee, mieluiten ilman ennakkovarausta tai pitkiä palvelujonoja.

Palvelukehityksen heiluri on jo pitkään Suomessa heilahtanut voimakkaasti itsepalveluvimman suuntaan, mutta samaan aikaan (toisaalla?) ovat nousemassa myös laadukkaat ja yksilölliset palvelut. Sula pinta -podcast-jaksossa 46 haastateltu Janne Saarikko viittasi "Tanskan malliin", jossa pienet erikoiskaupat ja mikroyritykset tuottavat ja tarjoavat palvelujaan luottaen siihen, että yksilöllisyys ja laatu löytävät kuluttajansa.

Itse uskon siihen, että yksinkertaiset rutiinit kannattaa hoitaa itsepalveluautomaateilla (esim. kirjaston lainausautomaatti) mutta että rinnalla täytyy pystyä ylläpitämään korkealaatuisia asiantuntijapalveluja, joiden avulla ihminen löytää ihan uuden tason palvelujen kuluttajana, tapahtuipa se luomulähikaupassa tai kirjaston tarjoamassa eri aloille profiloituneessa chat-tietopalvelussa.

 

Ti 11.08.2009 @ 10:16Tuija Aalto

Kovassa kasvussa: lasten virtuaalimaailmat

Kzero-konsulttiyhtiön mukaan virtuaalimaailmojen rekisteröityneiden käyttäjien määrä kasvoi tämän vuoden toisella neljänneksellä 39% :lla noin 579 miljoonaan maailmanlaajuisesti. Suurimpia ovat suomalainen Habbo, teinien suosima Poptropica, Star Dolls ja mediajättien palvelut: Nickelodeonin omistama Neopets ja Disneyn Club Penguin.

Mediayhtiöt kohtaavat virtuaalimaailmabisneksessä kilpailua naapuritoimialalta: lasten ajasta ja perheiden rahasta kilpailevat menestyksellisesti lelutalot: Lego, Mattel Barbie Girls -maailmoineen, Hello Kitty ja Webkinz... Alle 18-vuotiaille suunnattuja virtuaalimaailmoja on tarjolla jo yli sata ja vielä 80 kehitteillä, kertoi The Economist heinäkuussa.

Zula World

Myös julkisen palvelun yleisradioyhtiöt alkavat tarttua virtuaalimaailmojen mahdollisuuksiin. American Public Televisionin opetusohjelmalla The Zula Patrolilla on jo oma Zula World -virtuaalimaailmansa.

Ajan merkki on sekin, että ensi kertaa ensi helmikuussa New Yorkissa järjestetään Engage Expo, joka yhdistää netin, lelut, virtuaalimaailmat, sosiaalisen median ja pelit samaan messutapahtumaan. 

Virtuaalimaailmat oppimisympäristöinä

Virtuaalimaailmabisnes on eri kohderyhmissä hyvin eri vaiheissa. Yli 35-vuotiaisiin aikuisiin vetoava virtuaalimaailma Second Life on tullut vuoden 2006 hypen kukkuloilta romahtaneiden odotusten solaan, Gartnerin hype-sykliä lainatakseni, ja noussee sieltä pikkuhiljaa kohti tavallista käyttöä.

Suomessa Second Life näyttäisi olevan eniten pinnalla opetuskäytön näkökulmasta. Viime viikolla järjestettiin Joensuun yliopiston virtuaalisella kampuksella Oppiminen eri maailmoissa -seminaari, jonka esityksiä voi katsoa vielä jälkikäteen videotaltioina (klikkaa ohjelman otsikosta).

Olen tosin kuullut sellaistakin, että Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotus olisi rakentamassa Second Lifeen omaa aluettaan, mikä tekisi siitä jo toisen suomalaisen ministeriön, jolla on läsnäolo virtuaalimaailmassa.
 

 

Asiasanat: 
Ti 23.06.2009 @ 12:04Tuija Aalto

Viisi kysymysmerkkiä muutoksesta

TV-tuottajavisionäärit Saku Tuominen ja Juha Tynkkynen Broadcasters-yhtiöstä luonnostelivat maaliskuussa Talentumin järjestämässä tilaisuudessa tulevaisuuden median muutostrendejä. Tiivis muistiinpano videotaltion perusteella tässä. 

  • 1989 -99 TV:ssä tapahtui "tiettyjä muutoksia"
  • 1999-2009 suhteellisen stabiili
  • Maailman muutos TV:n ulkopuolella ollut melkoinen

"Viisi faktaa, joista voin mennä takuuseen."

  • Tuotanto halpenee - se on halventunut jo.
  • Jakelu on mahdolista ja se on halpaa.
  • Muistikapasiteetti ja nopeus lisääntyvät. Tietokoneiden muistikapasiteetti ja prosessiteho.
  • Tarjonta lisääntyy, kilpailu kovenee. Ohjelman käsitys tulee muuttumaan. Kilpailu kovenee ja erottuminen vaikeutuu.
  • Perinteiset rahoitusmallit vaativat arviointia

Viisi avointa kysymystä muutoksesta

  • Ovatko ihmiset valmiita maksamaan TV-sisällöstä? (For free vs. pay tv) Chris Andersonin tekeillä oleva kirja ilmaistaloudesta

  • Suomen markkinan pienuus. Perhokalastajien kanavalla olisi vain 600 katsojaa.

  • Helppous vs. oma aktiivisuus. Onko siirrytty aidosti maailmaan, jossa ihmiset on muuttunu perustavalla tavalla aktiivisiksi? Nyt kaksikymppiset ovat aktiivisia, ovatko edelleen kun on perhe ja kiireitä

  • Tradition merkitys

  • Muutoksen nopeus = edelliset neljä asiaa yhteenlaskettuna. Se, että jokin on teknologisesti mahdollista, ei tarkoita että löisi läpi kuluttajille

Viisi skenaariota tulevasta

  • Timeshifting -> Elevator television. Amerikassa ajansiirto on arkea. BBC tutki ajansiirtovälineistä käyttäviä talouksia. Yleisöt siirsivät elokuvia ja draamaa, eivät viihdettä, urheilua tai visailuja. Tanssii tähtien kanssa -tyyppiset tapahtuma-tv-ohjelmat on katsottava suorana.
  • "Makuuni meets YouTube meets Google". Mahdollista hakea minkä tahansa TV-ohjelman hetkessä.
  • "Spotify my tv". Spotifyn kaltainen malli tulee televisioon. Iso määrä TV-ohjelmia, joiden väliin tulee mainoksia. Ihmiset tekee omia tv-kanavia. Sulle tulee tietyntyyppisiä staroja, jotka tekee "helvetin mielenkiintoidia kaavioita"
  • "1.000.000 channels and nothing on". Dallas, Seinfeld, Frendit, ei mene kauaa siitä että kaikilla on omat kanavat.
  • "Like a Madonna". Koko musiikkibisnes on rakentunut levyjen ympärille: tehdään levy, että voidaan tehdä rahaa. TV:n mahdollinen visio on, että isot tapahtumat, TV-ohjelmat saakin olla tappiollisia, se raha tehdään tapahtumilla tai oheistuotteilla. Tosin palaa kysymys Suomen markkinan pienuudesta: tehdäänkö tällä rahaa.

Katso myös samaan videotaltioon liittyvä keskustelu Wikipediasta Tuhat sanaa -blogissa

Ti 02.06.2009 @ 17:51Tuija Aalto

Vuonna 2019 kuunnellaan virtuaalisia radiokanavia

Tietokilpailussakin kilautetaan kaverille, jos ei olla varmoja vastauksesta, miksei siis tulevaisuutta ennakoidessa. Lähetin tusinalle audiomedian edelläkävijäkäyttäjälle kahdeksan kysymyksen patterin. Vastauksista piirtyy monipuolinen, monen toimijan tuotannosta koostuva mediamaisema, jossa laajasta tarjonnasta voi koostaa virtuaalisia radiokanavia mieltymystensä mukaan.

Aluksi yhteenveto ja sen jälkeen yksittäisiä poimintoja vastauksista. Suorien sitaattien yhteydessä vastaajan nimi tai nimimerkki.

Tältä näyttää audiomedian markkina vuonna 2019

Sisältövalinnat

  • Oman kiinnostuksen perusteella
  • Sosiaalinen verkosto suosittelee ja suodattaa
  • Itse tehdyt, kavereiden ja asiaan perehtyneiden laatimat soittolistat
  • Palvelun algoritmi päättelee käyttösi perusteella, mistä pitäisit

 

Kilpailuympäristö, tarjonta

  • Muut mediatoimijat tuottavat radiota korvaavia palveluja
  • Ihmiset tekevät itse ohjelmia (Esityksiä ja tapahtumia, esitelmiä ja oppimateriaaleja)
  • Kielitaitoinen yleisö valitsee kuunneltavaa myös ulkomailta

 

Jakelualustat

  • Yleisradiotoimijoiden ja muiden toimijoiden tekemät sisällöt samalla viivalla, syötteet
  • Streaming-palvelujen odotetaan yleistyvän saataville kaikkialla
  • Medialaite tunnistaa käyttäjän tarpeet ja tarjoaa oikeaa sisältöä

 

Sisällön muoto ja olemus 

  • Multimodaalisuus: samassa syötteessä tekstiä, ääntä, kuvaa

Poimintoja suunnattuun sähköpostikyselyyn tulleista 

Musiikkivetoinen formaattiradio on edelleen voimissaan, mutta mittaustekniikoiden kehittyessä profilointia tapahtuu yhä enemmän. Dystooppinen ennustus audiomedian tulevaisuudesta on, että netti on kääntänyt musiikin jakelusuhteita niin, että levy-yhtiöt tekevät kanavakohtaisia sopimuksia suosittujen artistien uusien hittibiisien soitto-oikeuksista ennen kuin ne päätyvät musiikin tilauspalvelujen valikoimiin. (Erkka)

Radiossani on ajansiirto-ominaisuudet. Lähetyksen voi pysäyttää tai siitä voi toistaa pätkiä myöhemmin. Jos ajansiirron takia radio on lähetystä hieman jäljessä, niin se osaa kuroa eron umpeen nopeuttamalla huomaamattomasti toistoa ja jättämällä musiikkia pois. Ohjelmia voi myös tallentaa ja siirtää muille laitteille. Suurimman osan ajasta kuuntelen radiokanavien omia tai muiden ihmisten tekemiä soittolistoja. Nämä soittolistat voivat pitää sisällään mitä tahansa live-lähetyksien ja arkistojen aarteiden väliltä. (Zache)

Sisällöstä on mahdollista muodostaa virtuaalisia radioasemia. Syntyy uudenlainen "toimittaja/DJ" rooli joka kerää verkossa olevasta silpusta hallittavampia kokonaisuuksia omiksi "radioasemikseen". Kun tähän lisätään vielä lisääntynyt interaktiivisuus kuuntelijoiden kanssa, saadaan aikaan "radio 2.0". (Samikki)

Radio-ohjelmiin tulee myös tekstiä ja kuvaa sekä linkkejä muualle, radio-ohjelmia ei ole pakko kuunnella lineaarisesti. (lenkkeilijä)

Äänitearkiston ohjelmat on geotägätty ja voin vaikkapa Haminaan mennessäni etsiä kätevästi Haminan historiaa käsittelevän radio-ohjelman ja kuunnella sen matkalla. RUK:n pihassa mobiili medialaite itse ehdottaa, että voisit kuunnella tämän jutun, koska olen pyytänyt radioarkiston aarteita ehdottamaan minulle paikallistarinoita sen mukaan, missä liikun. Ja Haminan torilla laite ehdottaa Pellen Gabrielin kuuntelua, koska olen lisännyt henkilökohtaisen geotägin siihen biisiin juuri sille paikalle. (Anne Rongas)

Musiikin kuuntelu siirtyy enemmän Spotify-tyyppiseen tilaajapalveluun, jossa kuunneltavana on laajat tietokannat. Podcast-tyyppinen kuuntelu yleistyy ja helpottuu, niin että ohjelmat voi saada missa ja milloin vain, ilman että tarvii synkronointeja ja ylipään ajatella asiaa. (Juha Niemi)

Median tekeminen nivoutuu nykyistä oleellisemmin kaikkeen toimintaan, koska viestinnän onnistuminen ja oman toiminnan ja tulosten jakaminen ovat kaikessa tärkeitä mittareita. Voi olla, että radio yhtenä diktatoorisena virtana katoaa ja tilalle tulee kaikkien toimijoiden pienet purot, palat ja näiden miksaukset. (Juhana Kokkonen)

Musiikin lisensiointi mahdollistaa paljon enemmän mahdollisuuksia podcast-tyyppiselle kulutukselle ja toivon että sen tyyppisistä palveluista tulee hallitseva mediajakelun muoto, niin audion kuin videonkin osalta. (Henrik Anttonen)

Avoimet remiksausta suosivat lisenssit tulevat olemaan kilpailutekijä. Kilpailu on kansainvälistä, sillä englanninkieli kelpaa yhä useammalle. (Tarmo Toikkanen)

Radiotoimittajat eivät ensisijaisesti tule enää tekemään RADIO-ohjelmaa, mikä sitten siirretään Internetiin toiseen jakelukanavaan vaan toimittajat saattavat alkaa tekemään ääniohjelmia lähtökohtaisesti jollekin toiselle jakelukanavalle, josta ne sitten eksportataan ja lähetetään radioaalloilla. (Jarno)

Uskon tilattavaan sisältöön. Kännykkä on se joka jatkossa radion paikkaa hoitaa. Musiikissa laitteet tietää mielialasi kalenterien ja ajan perusteella.. ja jos haluan rentoutua tuottaa radio rentoa musiikkia.. Oman sisällön tekeminen helpottuu koko ajan.. voi tehdä sisältöä vaikka kännykällä. (Pasi Örn)

Alakulttuuri vetää niin oudoksi sisältönä, että sitä ei uskalleta arvokonservatiivisempien ihmisten paheksunnan pelossa mainstream mediassa esittää. Vrt. Norjalainen kirkonpolttohevi, Vice-lehti tai 4Chan: alakulttuurit tuottavat sellaista kamaa, jota on yhä hankalampaa isojen yhtiöiden koittaa kaupallisesti tuottaa. (Suvi Korhonen)

Ellei mediamaksujärjestelmää ole onnistuttu romauttamaan täysin, uskon, että 2019 YLE on edelleen vahva audiosisältöjen tuotannossa ja jakelussa, silloisen netti-infran ja etenkin langattomien yhteyksien ollessa huomattavasti merkittävämpi kanava. (Erkka)


Tätä toivon audiomedialta vuonna 2019

Toivoisin saavani tunnetilaani sopivaa äänimattoa luureihini miettimättä valintoja. Eli ajatustenlukuna biisit vaihtuisivat riippuen siitä haluanko kuunnella tuttuja suosikkeja vai haluanko löytää uusia artisteja ja biisejä. Systeemi tunnistaisi mitä biisiä koitan päässäni hyräillä. (Suvi Korhonen)

Laadukasta, suomalaista radio-ohjelmaa olisi mahdollista kuunnella suorana ja aikasiirrettynä, riippumatta sijainnista maapallolla tai käytetystä tietokoneen käyttöjärjestelmästä. Tästä olisin valmis maksamaankin. Jokaisella radio-ohjelmalla olisi oma verkkosivunsa tms, jossa ohjelmasta voisi keskustella, antaa palautetta ja (soveltuvissa tapauksissa) olla reaaliajassa mukana ohjelman keskustelussa (kuten monien podcastien live-chattihuoneet) (Yoe)

Jos radiossa olisi äänikirjatyyppistä tarjontaa ja "puolen tunnin puheohjelmia jostain teemasta", voisiko niiden ympärille rakentaa samanlaista sosiaalista kuhinaa kuin musiikin ympäristössä nyt on? (Irmeli Pietilä)

Erikoisohjelmien juontajat ovat usein mielenkiintoisia persoonia. Nämä toimittajat mielelläni kuulisin enenevissä määrin tekemässä ohjelmia jotka keskittyvät enemmän heidän persoonaansa kuin musiikkiin.(Pasi Örn)

Mitenkäs olisi elämänkerralliset radiokoosteet, jossa kerättäisiin yksilölle hänelle merkittävät tapahtumat ja keskustelut ja tapahtumat elämänkerralliseksi koosteeksi. Olettaen, että kaikki nauhoitetaan tavalla tai toisella. (Juhana Kokkonen)

Nykyradiolta odotan nettijakelun myötä enemmän kokeilevaa ohjelmaa, joissa etsitään rohkeammin uusia ohjelmaideoita myös broadcastingjakeluun. Nykyradiotoimijoilta odotan arkistojen saatavuuden parantumista ja parempia nettipalveluja, mutta kuten YLEn esimerkki osoittaa, sellaisen tekninen toteuttaminen ei ole helppoa ja monelle kaupalliselle toimijalle ei mitenkään kannattavaa. (Erkka)

Kiitos kaikille vastaajille! Työ jatkuu syksyllä. 

 

Aiheesta blogeissa

Asiasanat: 
Ma 25.05.2009 @ 22:37Elina Hiltunen

Apua: Haaremihousut tulee!

Ne ovat täällä taas: haaremihousut. Viikonlopun aikana bongasin niitä peräti neljät: yhdet Foorumin ikkunassa, kahdet ruotsinlaivalla ja nejännet Myllypurossa.

Jos minun silmäni eivät olisi niin terävöityneet bongailemaan kaikenlaisia muutoksia olin vain tyynesti kävellyt kaikkien neljän parin ohi, mutta ei. Piti huomata ne kaikki- ja nyt tuo näky on porautunut verkkokalvolleni! muodin tietäen niitä tulee vielä lisää: kohta koko Helsinki kulkee haaremihousuissa. Sehän nyt on se IN juttu. Ja kun joku juttu on päätetty, että se vain on hottia, syyltää tehtaat kimpassa hoteinta hottia toisesta päästä ulos. Ja sitten meillä kuluttajilla ei ole valinnanvaraa, ennen kun taas tullet kääntyvät toiseen suuntaan. Sitten kuljetaankin pilleissä.

 

Mikä sitten niissä haaremihousuissa minua ottaa niin pannuun? Ne ovat toisaalta aika kätevät kapistukset, eivät hinkkaa haaroja, ja mukaan mahtuu enemmänkin tavaraa kuljetettavaksi. Valmistajan näkökulmastakin haaremihousut ovat varsin kätevät- mitä nyt kangasta kuluu enemmän, mutta helpoissa kaavoissa ja työvaiheiden vähäisyydessä taas säästetään. Mutta: haaremihousut tuovat mieleeni nuoruuteni, jolloin haaremihousut olivat myös IN. Minäkin kuljin niissä ja naapurin Anne ja Kati, jotka olivat aina niitä muodin edelläkävijöitä. Mutta valitettava totuus on, että silloin kun muoti kierrähtää täyden syklin: INistä tulee OUT ja unohdettu ja sitten taas kuuminta hottia joku vuosi- tietää olevansa vanha.

 

Nyt on aika viimeistään kaivaa ne ryppyvoidepurnukat esille kaikki seitkytluvun tytöt ja pojat. Haaremihousut ovat täällä taas!!

 

Kuva: Nämä jalat eivät ole vielä kuluttaneet haaremihousuja.

 

P.S. Tämä kahdeksankymmentäluvulla nuoruuttaan viettänyt tyttö muistaa erityisen hyvin erään STONEn keikan Kaivarissa, jossa pojilla oli muodikkaasti haaremihousut päällä.

 

  

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu