Phil Spectorin joululevy luo juhlatunnelman vaikka kesän keskelle. Vuonna 1963 julkaistu The Phil Spector Christmas Album (alkuperäiseltä nimeltään A Christmas Gift for You From Philles Records) on epäilemättä kaikkien aikojen paras joululevy. Se on myös ainoa tuntemani joululevy, jota tekee mieli kuunnella myös juhlakauden ulkopuolella.
Tuottajana Phil Spector oli jo kesään 1963 mennessä lanseerannut oman ”Wall of Sound” -soundinsa ja tehnyt tusinan verran hittilevyjä. Hän oli jo tuolloin osoittanut, ettei popkappaleen äänitys studiossa ollut vain pelkkää äänen tallentamista. Spector ymmärsi modernin äänitysteknologian suomat mahdollisuudet ja hänellä oli selkeä visio siitä, miltä hän halusi lopputuloksen kuulostavan. Spectorin tavaramerkiksi muodostunut äänivallisoundi syntyi, kun hän tavoitteli täyteläisempää sointia, joka kuulostaisi hyvältä radiossa ja jukebokseissa. Hän mm. käytti studiossa isoja säestyskokoonpanoja, hyödynsi popille epätyypillisiä soittimia, tuplasi ja triplasi soitinosuuksia ja käytti runsaasti kaikua tuhdimman ja isomman soundin saavuttamiseksi. Spector on itse rinnastanut tuottajan roolin elokuvaohjaajaan; olennaista on saada paras mahdollinen suoritus irti artistista ja tuoda esiin kappaleen parhaat puolet.
Spectorin joululevyllä esiintyvät hänen oman Phillies-levy-yhtiönsä neljä kärkinimeä. The Crystals oli hittilistoilla vuonna 1963 Yhdysvalloissa ja Englannissa kappaleillaan He’s a rebel, Da doo ron ron ja Then he kissed me. The Ronettes -yhtyeen läpimurtohitti samana vuonna oli Be my baby. Darlene Love nousi listakärjen tuntumaan biisillään Wait 'til my Bobby gets home, ja Bob B. Soxx and The Blue Jeans tunnettiin puolestaan parhaiten versioimastaan kappaleesta Zip a dee do dah.
Levyn kappaleet koostuvat etupäässä tutuista joululauluista, joille on annettu Spectorin patentoima Wall of Sound -käsittely. Lisäksi mukana on myös levyä varten sävelletty, Darlene Loven säkenöivästi esittämä Christmas (Baby please come home). Vaikka pop- ja rockartistien joululevyjä oli julkaistu jo aiemminkin, Spector halusi nimenomaan todistaa, että tuiki tutut jouluklassikot voidaan esittää tuoreella tavalla ja ajankohtaisella soundilla. Tässä hän on myös onnistunut – Petteri Punakuono tai Kuuraparta eivät ole koskaan kuulostaneet paremmalta kuin tällä levyllä. Osa kunniasta kuuluu myös laulusolisteille – LaLa Brooks (The Crystals) ja Ronnie Spector (The Ronettes) loihtivat äänillään eloa kuluneimpaankin joulurallatukseen.
Spectorin joululevy julkaistiin alun perin 22. marraskuuta 1963. Samana päivänä ammuttiin presidentti John F. Kennedy, minkä johdosta julistettuna suruaikana amerikkalaiset radioasemat eivät soittaneet lainkaan joulumusiikkia. Tämä oli varmasti osaltaan vaikuttamassa siihen, ettei levy menestynyt tuoreeltaan kovinkaan hyvin. Se on sittemmin julkaistu useaan kertaan uudelleen ja on saavuttanut klassikon aseman, muun muassa Rolling Stone -lehti rankkasi Spectorin joululevyn sijalle 142 listatessaan 500 kaikkien aikojen parasta albumia vuonna 2003. Tiettävästi myös The Beach Boys -yhtyeen Brian Wilson on nimennyt tämän albumin kaikkien aikojen joululevysuosikikseen – mikä ei ole vähäinen suositus sekään.