Dexy’s Midnight Runners oli brittiläinen uuden aallon soulyhtye, joka perustettiin vuonna 1978. Perustajajäseninä olivat Kevin Rowland ja Kevin ”Al” Archer, jotka olivat soittaneet birminghamilaisessa punkbändissä nimeltä The Killjoys. Pettyneinä aiemman yhtyeensä herättämään vähäiseen kiinnostukseen ystävykset etsivät uutta musiikillista suuntaa ja päättivät perustaa täysiverisen, kahdeksanhenkisen soulyhtyeen torvisektioineen päivineen. Musiikillisia vaikutteita ja inspiraatiota etsittiin paitsi 1960-luvun amerikkalaisesta soulista, myös sellaisilta brittiläisiltä soul/r&b-pioneereilta kuten Cliff Bennett tai Zoot Money.
Yhtyeen nimi on viittaus Pohjois-Englannissa kukoistaneeseen Northern soul –skeneen ja sen piirissä suosittuun stimulanttiin nimeltä Dexedrine. Tämä lisävoimia tuova ja väsymystä vähentävä ”go-pill” toimi polttoaineena läpi yön jatkuneissa soul allnightereissa. Sen avulla tanssijoiden kannat kohosivat kattoon aamuun asti.
Vuonna 1979 Dexy’s Midnight Runners soitti brittiläisen ska-levymerkki Two Tonen kiertueella Specialsin ja Selecterin lämmittelybändinä. Tämän johdosta Dexyt nähtiin aluksi osana uutta ska-boomia ja Two Tone –perhettä. Two Tone tarjosikin heille levytyssopimusta, mutta yhtye ei siihen tarttunut koska se ei Kevin Rowlandin sanoin "halunnut päätyä osaksi kenenkään toisen liikettä, vaan luoda oman liikkeensä” (NME 12.01.1980).
Kevin Rowland olikin yhtyeen kiistaton johtohahmo. Hänen visioitaan toteutettiin musiikin ohella myös yhtyeen imagossa, joka vaihtui levy levyltä. Dexy’s Midnight Runnersin uran alkuvaiheessa tyylillisiä vaikutteita ammennettiin mm. Martin Scorsesen elokuvasta Sudenpesä. Myös mediakontrolli oli Kevinillä hallussa: hermostuttuaan kyvyttömiksi katsomiinsa toimittajiin, Rowland ilmoitti, että yhtye ei anna haastatteluja vaan kommunikoi faniensa kanssa julkaisemalla lehdissä omia esseitään.
Dexy’s Midnight Runnersin debyyttialbumia Searching For The Young Soul Rebels (EMI, 1980) oli edeltänyt kaksi singleä: Dance Stance (EMI, 1979) ja Geno (EMI, 1980). Näistä jälkimmäinen oli tribuutti amerikkalaiselle, mutta Englannissa uransa tehneelle soullaulaja Geno Washingtonille. Geno oli yhtyeen ensimmäinen brittilistan ykköshitti. Dexyt eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä siitä saaminsa korvauksiin. Legendan mukaan bändi varasti albumin valmiin masternauhan neuvotellakseen paremman levytyssopimuksen EMI:n kanssa ja myös onnistui tavoitteessaan.
Searching For The Young Soul Rebels sisältää molempien sinkkubiisien lisäksi yhdeksän muuta napakkaa kappaletta, jotka muodostavat vahvan kokonaisuuden. Kohokohtina ovat torviriffien eteenpäin ajamat There There My Dear, Tell Me When My Light Turns Green sekä sielukas instrumentaali The Teams That Meet In Caffs. Levy menestyi mainiosti ja sai myös kriitikoilta ylistävät arviot; sitä mm. tervehdittiin soulin paluuna brittiläiseen popmusiikkiin. Tästä huolimatta Dexy’s Midnight Runnersin alkuperäinen kokoonpano hajosi vain neljä kuukautta debyyttialbumin julkaisun jälkeen. Pääsyynä oli yhtyeen jäsenten turhautuminen Kevin Rowlandin itsevaltaisiin otteisiin.
Rowland värväsi ympärilleen uusia jäseniä, teki muutoksia yhtyeen musiikilliseen linjaan ja imagoon ja jatkoi kohti uusia seikkailuja. Dexy’s Midnight Runners saavutti kansainvälisen läpimurron seuraavalla levyllään Too-Rye-Ay (Mercury, 1982), joka sisälsi myös yhtyeen isoimmaksi hitiksi muodostuneen kappaleen Come On Eileen. Vaikka bändin ura jatkui vielä pitkään tämän jälkeen, ei heidän soihtunsa kuitenkaan enää missään vaiheessa palanut kirkkaammalla liekillä kuin debyyttialbumilla. Searching For The Young Soul Rebels on klassikko, jonka tulisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan musadiggarin levyhyllystä.