Redskins oli mieleenpainuva yhdistelmä Motown-komppia, skinhead-tyyliä ja vasemmistolaisia iskulauseita. Bändi perustettiin Yorkissa, Englannissa vuonna 1981 punkbändi No Swastikasin raunioille. Yhtyeen keskushahmona oli laulaja/kitaristi Chris Dean, muut jäsenet olivat rumpali Nick King ja basisti Martin Hewes.
Redskinsin ainoaksi jäänyt albumi Neither Washington Nor Moscow (Decca, 1986) on harvinaisen iskevä levy. Se sisältää bändin vuosina 1983–1986 julkaisemien sinkkujen A-puolet sekä viisi uutta kappaletta. Melkoinen nippu ässäbiisejä yhtyeellä olikin hihassaan. Omia kestosuosikkejani ovat mm. Keep On Keepin’ On, Lean On Me sekä It Can Be Done, joissa kaikissa yhdistyvät napakat tekstit ja vetävät soul-rytmit. Biisissä Turnin’ Loose (These Furious Flames) Redskins lähestyy jopa Searching For The Young Soul Rebels -kauden Dexy’s Mignight Runnersin intensiteettiä.
Yhtye kuitenkin hajosi pian esikoisalbuminsa julkaisun jälkeen. Chris Deanin mukaan ”Redskins alkoi olla yhä selvemmin epätahdissa vuoden 1986 brittiläisen poliittisen todellisuuden kanssa.” Bändi oli aktiivisesti tukenut brittiläisten kaivostyöläisten vuosien 1984–1985 lakkoa, joka päättyi Margaret Thatcherin konservatiivihallituksen voittoon. Redskins koki motivaatio-ongelmia, kun kaivosmiesten hyväksi soitettujen tukikonserttien tiivis yhteishenki vaihtui tappiotunnelmiin.
Olipa Redskinsin poliittisista näkemyksistä mitä mieltä tahansa, yhtye teki intohimoista ja tanssittavaa musiikkia, jonka teho ei ole väljähtynyt vuosien saatossa. Redskins myös haastoi stereotyyppisen kuvan skinheadeistä pelkästään äärioikeiston äänitorvena.