Pe 18.03.2011 @ 11:00Tuija Aalto

Minäkö datakansalainen?

"Minä omistan omat tietoni. Kaikki rekisterit, joissa on henkilötietojani, ovat saatavillani. Kaikki data, mikä koskee minua, on käytettävissäni ja halutessani jaettavissani tahoille, joihin luotan. 

Minulla on käytettävissäni valikoima erilaisia työkaluja - niin ilmaisia kuin maksullisiakin - oman elämäni tietovirtojen seuraamiseen ja jatkojalostamiseen. Voin laatia henkilökohtaisen reaaliaikaisen sosiaalisen vuorovaikutuskartan, terveystietoseurannan, ostos- ja kulutuskartan ja niin edelleen; "koko perheen ohjauspaneelin"." Näin visioitiin Sitran järjestämässä Suomi verkossa - aivoriihessä pari vuotta sitten.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana on Suomessakin noussut kiinnostus avoimen datan tarjoamiseen ja hyödyntämiseen. Avoin data - hankkeet kohdistuvat julkisiin tietovarantoihin. Yksityisten digitaalisten tietovarantojen hankkimisesta laajempaan käyttöön on olemassa vasta ensimmäisiä esimerkkejä: esimerkiksi henkilön omaa taloustietoa hyödyntävä Balancion.

Harri Juntunen Hub Helsingistä ja Twinspark Oy:stä ja avoimen datan projektien parissa toimiva tutkija Petri Kola Aalto yliopistosta ja Forum Virium Helsingistä ovat kiinnostuneet kehittämään "datakansalaisen" konseptia. Millaisen "oman elämänsä tilannekuvan" kansalainen voisi saatavilla olevan datan perusteella muodostaa?  Kuka olisi halukas ilmoittautumaan datan luovuttajaksi konseptin testaamista varten? Mitä ajatuksia tämän blogin lukijoissa idea datakansalaisuudesta herättää?

 

 

Lisäys 22.3.: Harri Juntusen vieraskynäkirjoitus aiheesta Aikaleima-blogissa

6 kommenttia

Lähdössä HRI-avajaisiin,

"datakansalainen" voisi erilaisten antureiden ja mobiilililaajakaistansa kautta antaa terveysdataansa (pulssit, verenpaineet jne.yms.tiesvaikkamitä) ehkä jonkun anonymisaattorin kautta kansanterveystieteellisen dataminerin anaylyysejä varten (ja saisi palkintona mm. varoituksia, ohjeita jne.).

Ks. myös Tapscottin ja Williamsin Macrowikinomicsin luku 10. Collaborative Health Care, jonka ajatusmaailmaan/visioihin moinen datakansalainen noilta osin osuu ja uppoaa.

En ole ihan varma yhdistelenkö nyt oikein mutta kun kuuntelin 1. Learning Analytics konferenssia etänä äskettäin niin Erik Duval ym. pohti sitä että ihmisestä voidaan nyt seurata mitä vaan, missä kulkee liikkuu mitä tekee mistä tykkää ym.

ja vielä jatkoin käsitteeseen Quantified Self jonka ympärillä näkyy tapahtuneen ties mitä jo parina vuonna mm kuuntelin nuorten hollantilaisten Lifelapse hanketta, jossa puhuivat jopa digitaalisesta alitajunnasta.

Tuo laittaa jo jarrut päälle minun mielessä. Yksi myönteinen idea syntyi omassa mielessä: kun vanhana alkaa muisti heiketä niin minä voin kysyä Googlelta kuka olen :)

Lähestynkö samaa asiaa toisesta suunnasta vai?
http://helistudies.edublogs.org lisää ajatuksia ja linkkejä

@jal53, kävin siellä minäkin, hienoa, että avoin data alkaa toteutua. Ainakin Helsingin Tietokeskus ja Asta Manninen tuntuvat olevan todellakin ajan tasalla ja tilanteen päällä.

Heli, tuo huoli siitä, että meistä joka tapauksessa eri järjestelmiin tallentuvaa informaatiota on totta kai aiheellinen, minua vain kiinnostaa ajatusharjoituksena asian vieminen siihen suuntaan, että minun niiden subjektina pitäisi voida hallita/hallinnoida tietojen käyttämistä palvelun tuottajan käyttötarkoitusten lisäksi itse haluamiini tarkoituksiin. Minua viehättää konsepti datan luovuttamisesta, että voisin itse suunnata ommaa asiakkuusdataani arvostamieni kolmansien osapuolien käyttöön, olivat ne sitten uusien palvelujen kehittäjiä tai yhden asian järjestöjä, jotka pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan tietoa keräämällä.

Tietoa meistä siis kerätään sähköisiin asiakasrekistereihin. Kuten tietysti tiedät, Suomessa on voimassa henkilörekisterilaki, jonka nojalla kansalaisella on tarkastusoikeus, oikeus saada tieto siitä, mitä häntä koskevaa tietoa on <a href="http://www.yle.fi/etusivu/sivu/yhteisojenrekisteriseloste.php">rekisterissä</A> tai onko ollenkaan.

Ajatus datakansalaisuudesta toteutuessaan menisi vaikkapa niin, että henkilörekisterilakia kehitettäisi niin, että siinä määrättäisi digitaalisten asiakastietojen edelleenluovuttamisesta koneluettavassa muodossa. Ajatua tuntuu varmasti nyt hyvin oudolta, mutta en ihmettelisi, vaikka parissa kymmenessä vuodessa oltaisiin siinä tilanteessa.

Kokeilen juuri viikon ajan kuinka Balancion toimii käytännössä. Palveluhan on tehty henkilökohtaisen talouden hallintaan. Järjestelmä kerää ostostietosi, jos maksut on tehty luotto/debit - kortilla.
Käteisnostot tilililtä näkyvät myös, mutta tällä rahalla maksetut maksut täytyy viedä käsin järjestelmään ja siellä oikeaan lokeroon. Kannattaa siis käyttää aina korttia. Suomihan on tässä mielessä erinomaisen pitkälle kehittynyt maa.
Toisaalta, jos olen nostanut tililtä käteistä ja sitä ei enää näy kukkarossa, niin johonkinhan rahat ovat menneet eikä niitä takaisin saa. Olisi silti kiva tietää....

Itse asiassa en tarvitse koko palvelua. Jos rahat tilillä alkavat vähetä, niin vähennän kulutusta. Elän siis tulojeni mukaan toisin kuin valtio ja kunnat.
Balancionin avulla näen (toivon siis näkeväni) tarkemmin oikein grafiikkana mihin rahat menevät ja missä suhteessa toisiinsa. Kapakkalaskujen osuuden huomattava kasvu alkaisi huolestuttaa.
Voisin tietysti pitää itsekin tilikirjaa, mutta kokeillaan nyt tätä palvelua.

Sehän tuossa palvelukokemuksessa on tärkein, pystyä tarjoamaan ihmiselle sellainen kokonaiskuva omasta toiminnastaan, jollaista ei omalla tuntumalla pystyisi muodostamaan. Kuten Matti sanot, kyllähän sinä itse tidät mihin se raha menee.

Kun itse vaahtosin innoissani viisi vuotta sitten Last FM-musiikkipalvelusta, että mahtavaa, kuinka se piirtää graafit siitä millainen on musiikkimakuni, minulta kysyttiin, enkö sitä muuten tiennyt.

Eli oman talouden / terveyden / tilannekuvan pitäisi siis tarjota kokemus siitä, että se paljastaa omasta elämästä itselle sellaista, jota ei muuten tiennyt. Miten se tehdään?

Joo Heli kyllä! Kommenttisi oli mennyt jotenkin ihan ohi, tai en ollut sisäistänyt mitä Learning analytics on ennenkuin kuulin Duvalin esityksen aiheesta ITK2012 -konferenssissa.

[quote=Heli Nurmi]>>> kun kuuntelin 1. Learning Analytics konferenssia etänä äskettäin niin Erik Duval ym. pohti sitä että ihmisestä voidaan nyt seurata mitä vaan, missä kulkee liikkuu mitä tekee mistä tykkää ym. >>> Yksi myönteinen idea syntyi omassa mielessä: kun vanhana alkaa muisti heiketä niin minä voin kysyä Googlelta kuka olen :) >>>>Lähestynkö samaa asiaa toisesta suunnasta vai?

Sanoisin että oppimisanalytiikassa ajatus on se, että yleiskuva yksikön kokonaissuorituksesta, digitaalinen jalanjälki, on opettajalla. Oman datan näkökulmasta olisi olennaista, että oppilaalla itsellään, tämän kokonaisnäkemyksen objektilla, olisi myös toimijan, subjektin rooli siinä että itse voisi viedä oman datansa mukanaan. Auttakaa joku tämän asian muotoilemisessa yleistajuisesti!

Aalto

  • Ylen Toimintaympäristön ja sosiaalisen median päällikkö Tuija Aalto kirjoittaa blogissaan median toimintaympäristöön ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Muualla webissä:  Google+, Slideshare, Twitter, Facebook, LinkedIn.

Blogiarkisto

2011

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2007

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2005

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu