Su 10.01.2010 @ 23:34Tuija Aalto

Tieto on arvokkaampaa ihmisten välissä kuin korvien välissä

Olin loppuvuodesta mukana SITRAn Arjen tietoyhteiskunta -visiotyössä. Yhteisenä ponnistuksena syntyi tietoyhteiskuntastrategia, jossa on mielestäni muutamia erityisen tavoittelemisen arvoisia kohtia

  • Virtuaali on todellista ja todellisuus virtuaalia. Laadukkaasta tietoverkosta on tullut elintärkeä, joten sen huoltovarmuuteen kiinnitetään huomiota.
  • Automatiikalla ja tekoälyllä on saatu ihmisten työpanos pois rutiineista, mutta teknologialla ei korvata merkityksellisiä kohtaamisia esimerkiksi hoitotyössä
  • Julkisesti tuotettu sisältö (ml. kartta-, tilasto-, ja julkisen palvelun mediasisällöt) on lisensoitu avoimeksi ja raakadata tarjotaan maksutta kaikkien käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi --
  • Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan. Esimerkiksi tieto terveydentilasta pysyy saatavilla, vaikka hoitopaikka vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla. (Joihin on vielä matkaa, kuten käy ilmi Matti Laitisen kokemuksista)

tietoyhteiskuntavisiotyöpajassa Lasse Lipponen, Risto Linturi ja Karoliina Luoto.

Jos tietoyhteiskunta-termi tökkii, kannattaa vilkaista Risto Linturin pohdinta "Onko yhteiskunnalla tietoa". Olennainen väittämä termin käyttöä puolustavassa kirjoituksessa on, että yhteiskunnan tieto kertyy verkostoissa ja rakenteissa ja on näin enemmän kuin yksittäisten ihmisten tietojen summa. Linturista tietoyhteiskunnan tieto ei ole ihmisten korvien välissä vaan ihmisten välissä, heidän toiminnallisissa suhteissaan, heidän käyttämissään välineissä ja muissa kulttuurisissa artefakteissa.

Mitä muutoksia sinun mielestäsi pitäisi osata unelmoida suomalaisesta yhteiskunnasta 10:ssä vuodessa? Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnalla työn alla oleva uusi strategia ohjaa suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämistä vuosina 2011–2014.

1 kommentti

Aion kirjoittaa tiedosta ja oppimisesta johonkin omista blogeistani, mutta tämä on mukava konteksti joten jäsentelen ajatukseni tänne.

Olen ymmärtävinäni, että paino ilmaisussa "arjen tietoyhteiskunta" on sanalla arki siinäkin mielessä, että vaikka verkostojen välistä yhteistyötä, sekä tiedonjakamista ja -jalostamista korostetaan, ei varmaankaan ole näköpiirissä, että esim. yliopistoissa toteutettujen tutkimusten tulokset tulisivat "heti jakoon". Niin avoimeksi sentään ei mikään yhteiskunta voine ryhtyä?

Kirjoitukseni tuleekin käsittelemään enemmänkin sitä kuinka Oppimishaluinen voisi jatkokehittyä Tiedonjalostajana ja ottaa sitä kautta paremmin osaa kuvaillun arjen tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

Tällä hetkellä opiskelen kolmessa eri oppilaitoksessa: päätoimisesti ammattikorkeakoulussa tietotekniikan insinööriksi ohjelmistuotannon linjalla, sivutoimisesti avoimen yliopiston maksullisia aiheeseen liittyviä kursseja käyden, sekä iltalukiosta on vielä ylioppilaskirjoitukset ja pari viimeistä käymätöntä kurssia suorittamatta.

Ongelmanani, tai ainakin sellaiseksi sen itse määrittelen, on se, että käymäni ammattikorkeakoulu, eikä virtuaaliamk tai Averkokaan pysty tarjoamaan alati kasvavalle kiinnostukselleni ohjelmistotuotannon osa-alueita kohtaan sitä mitä suorastaan tarvitsen. Joskus herään öisin siihen, että mietin onko amk olemassa opiskelijoita vai opettajia varten. No en oikeasti heräili siihen, mutta kyllä minä sitä monasti kummastelen miksi amk yleensä on hivuttautunut "yliopiston maaperällä" ohjelmistotuotannon linjoineen, kun ei se sitten kumminkaan tätä tarkoitusta riittävästi tue.

Tämän opetuksellisen vajeen tunne minulla heräsi ensi kerran vuoden 2007 alussa, kun lopetin amk:n kesken. Tosin, lopettamiseen oli yhtenä syynä sekin, että halusin hakea iltalukiosta vauhtia yleissivistykselleni (äidinkieli, filosofia, pitkä matematiikka, jne.), mutta koin myös että saatoin opettaa ohjelmistuotantoa itse itselleni, kunhan vain olen tarpeeksi järjestelmällinen.

Vuoden 2008 lopulla sain tilaisuuden koetella tämän järjestelmällisyyteni toimivuutta Codesign Oy:ssä, Helsingissä. Itselleni osoittautui, että olin opettanut monia asioita itselleni oikein hyvin, mutta siinä yhteydessä tuli myös paikoitellen kuvaannollisen tuskallisen selväksi kuinka monta asiaa ja aihetta olisi tärkeää olla kurssina amk:n ohjelmistuotannon linjalla. Jokaisessa ohjelmistoja koodaavassa ja suunnittelevassa firmassa tiedostetaan esim. versionhallinnan tärkeys, mutta nyt kun olen palannut uudelleen amk:n kirjoille, huomaan, ettei täällä edelleenkään ole sellaisesta tietoakaan.

Tuo aika ohjelmoijana Codesign Oy:ssä oli siinäkin mielessä opettavaista, etten ollut koskaan aiemmin koetellut niin pitkäjakoisesti miten vaikuttaa uuden oppimiskykyyni, jos kolmella eri "domainilla" tulee lähes päivittäin opittua runsaasti jotain uutta. Nämä domainit olivat a) työssä oppiminen, b) iltalukion kurssit (6 kpl) ja c) Helsingin oppiminen. En nimittäin malttanut olla tutustumatta Helsinkiin joka päivä lisää ja lisää. Voi sitä uuden oppimisesta aiheutunutta kuhinaa ja synapsien napsunaa päässäni..

Tosin, tulin myös joutuneeksi myöntämään itselleni sen, että en aina antanut oppimallani tiedolla riittävästi muhiutumisaikaa; erityisesti työssä voi olla kognitiviisesti kovin tehotonta ja sekavoittaakin, jos yrittää soveltaa useaa sellaista tietoa, joka ei ole vielä riittävästi käsitteellistynyt (vai miten sen sanoisi?). Sittemmin opiskelumetodina ovat kehittyneet.

Kuitenkin, nyt, vuoden 2010 alussa, olen jälleen siinä tilanteessa, että minun pitäisi opettaa itselleni ohjelmistotuotannosta monenlaista, jota ei amk:ssa opeteta -- mutta yliopistossapa opetettaisiin -- siis, jos haluaisin ehtiä kesään mennessä kehittymään tietyillä saroilla paremmaksi.

Tässä välillä olen siirtynyt ohjelmistotuotannossa kokonaan uusien paradigmojen käyttäjäksi (uudet ohjelmointikielet, uudet käyttäjäyhteisöt, uudet tietolähteet, uudet teknologiat, uudet kehitysvälineet, uudet kohderyhmät, jne.)

Tämä on vähän selkäänpuukottavasti sanottu, mutta selailtuani koulumme ei-salaisia opinnäytetöitä viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, löydän sieltä aivan liikaa opinnäytteitä tyyppiä "Nääsvillen ristiinkutojien kiikkuseura ry:n websivut", mikä saa minut miettimään onko sillä sittenkin väliä mistä amk:sta valmistuu. Noh, ensi vuonna koulu kiilautuu paikallisen yliopiston kylkeen. Ehkä siitä jotain synergiaetuja syntyy.

Kuitenkin, kiertääkseni takaisin aiheeseen eli tietoyhteiskuntaan, mietinkin voisiko yhteiskuntaa kehittää sillä tapaa, että jähmeät organisaatiot voisivat muuttua ketteräliikkeisemmiksi, nopeammaksi vaihtamaan suuntaa ja muuntamaan tarjontaansa.

Monasti korkeakoulukoulutuksesta kai ajatellaan niin, että "jo opiskelujen aikana opiskelija hivuttautuu lähemmästä oman alansa työelämää, ensin harjoittelijana ja sitten myöhemmin ehkä vakituiseksi.. blaablaa..", mutta varsinkin näinä aikoina kun harjoittelupaikat ovat ns. kiven alla, olisi kätevää, jos koulutusjärjestelmä mahdollistaisi aiempaa paljon vapaamielisemmän kustomoinnin, jotta liike-elämä saisi helpommin, nopeammin ja erityisesti riskittömämmin juuri sellaisen "tuotteen" (opiskelijan) kuin tarvitsee -- joko heti tai pienen räätälöinnin jälkeen?

Mietin sitäkin, josko koko insinööriys instituutiona pitäisi heittää menemään. Käytännössä moni opiskelija valitsee esim. tietotekniikan linjan hypetyksen vuoksi ja tulee opiskelleeksi jonkin verran sellaistakin, jota ei ehkä kuitenkaan koskaan tarvitse -- tai ehkä vasta viiden kuluttua, jolloin on jo suuren osa opitusta unohtanut.

Ketteryys tässä yhteydessä tarkoittaisi tietysti sitäkin, että ajoittain pitäisi voidella rahalla sieltä täältä, jotta opiskelu prosessina sujuisi sulavaliikkeisesti, opettajilla olisi mukavaa ja opiskelija ahmisi tietoa erityisen mielellään. Tietoa ahmii sitä enemmän mielellään, mitä selkeämpänä on nähtävissä miten sitä tulee lähitulevaisuudessa käyttämään.

Mutta ei tässä nyt varmaan ihan lähiaikoina mitään mullistavaa tapahdu. Mikä taitaa tarkoittaa sitä, että jos ensi kesään mennessä en ehdi kehittyä tarpeeksi hyväksi niiden uusien paradigmojeni käyttämisessä, pitää minun kai ottaa jotain sellaisia kursseja opiskeltavaksi, joille en varsinaisesti tee mitään, mutta joista saa ainakin opintopisteitä, joilla saa kesän ajalta opintotukea.

"Ei minulla muuta.."

http://hoito.org

Aalto

  • Ylen Toimintaympäristön ja sosiaalisen median päällikkö Tuija Aalto kirjoittaa blogissaan median toimintaympäristöön ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Muualla webissä:  Google+, Slideshare, Twitter, Facebook, LinkedIn.

Blogiarkisto

2011

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2007

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2005

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu