Kirjoittaisitko muistoblogiin?
TV-uutiset mainitsi ohimennen, että Suomen Hautautoimistojen liitolla on palvelu, jossa voi tehdä muistosivut rakkaalle vainajalle. Kovin moni ei näytä tarttuneen tilaisuuteen ensimmäisten toimintavuosien aikana. Muistosivuajatus on hieno idea, jonka ohi Internetin kehitys vain jo taisi ajaa. Nyt, ilmaisten blogityökalujen yleistyttyä, olisi suvun hurjan helppoa perustaa vainajan kunniaksi oma In Memoriam - muistoblogi. Liekö joku tällaisen jo tehnytkin?
Suru ei kevene jakamalla, mutta kuitenkin toisten osanotto jollain tavalla helpottaa.
Osanoton ilmaisemiseen on joskus vaikeaa löytää sanat. YleX-kanavan nettiyhteisössä X-Stagella on tässä kuussa pohdittu, mitä sanoa kun läheinen kuolee.
Olisiko surublogiin helpompi omia aikojaan kirjoittaa sellaista, mitä ei osaa surevalle omaiselle sanoa? Tosin surun jakamisessa usein kosketus, katse ja läsnäolo antavat tukea enemmän kuin sanat. Siinä ei teknologia - uusi tai vanha - vielä koko matkaa kanna.
4 kommenttia
To 10.11.2005 @ 17:46
Olen kirjoittanut muistoblogin kolmen rakkaani muistolle.
Blogissa on helppo sanoa lähes se kaikki, mitä ei vainajille heidän eläessään ehtinyt sanoa. On helppoa sanoa aivan kaikki, mutta tila ei riitä kaikkeen...
Muistoblogin kirjoittaminen toimii terapiana surevalle. Ja muistoblogien lukeminen - tuntemattomienkin - on hyvää tekevää.
Jokainen ihminen on paitsi laulun, myös muistoblogin arvoinen.
La 12.11.2005 @ 13:46
Terapeuttisesta merkityksestä puheen ollen - mitä, jos voisitkin käydä keskustelua vainajan kanssa vielä, kun tämä on jo mennyt pois. Jospa vainaja olisikin ohjelmoinut itsestään ja elämästään kertovan muistobotin.
Bottihan on tietokoneohjelma, joka osaa vastata järkevän oloisesti monenlaisiin ärsykkeisiin. Tietyn IRC-kanavan FAQ-botti osaa vastata uutukaisten useimmin esittämiin kysymyksiin, ei mitään uutta auringon alla.
Entäpä, jos kuolemansa ennakoiva nettipersoona käsikikirjoittaisikin oman muistobotin ennekkoon, niin, että testamenttaisi vaikkapa osoitteen julkaistavaksi omassa blogissaan vasta, kun kuolo on korjannut. Tällöin omaisten lohduksi jäisi rupatella botin kanssa, ja kenties saada selvyyttä joihinkin vainajan suhteen askarruttaineisiin kysymyksiin. Vaikkapa, että "mikset kertonut kenellekään, että sinulla oli syöpä" tai "annoitko koskaan anteeksi sitä, että myin talomme kysymättä lupaasi". Muistobotti olisi vainajan viimeinen jäynä omaisille ja tuttaville - sinne olisi piilotettu valtavasti vastauksia, kunhan sille vain joku esittäisi oikeita kysymyksiä.
Su 13.11.2005 @ 16:44
Muistobotti - kuuluu vain eliitille. Ja heistäkin vain pienelle osalle.
Jalat maanpinnalle ja ajatukset reaalimaailmaan bittiavaruuksista, Tuija!
Su 13.11.2005 @ 21:37
Mielikuvittelu ja uusien ideoiden kehittely on toinen luontoni, maan pinnalla en suostu pysymään :) Tässä viikonlopun aikana suunnittelin karaokebicin. Jos kerran Madonnakin osaa tanssia ja laulaa yhtaikaa, niin miksei me tavalliset pulliaisetkin. Kuka kuntosali tarjoaa ensimmäisenä yhdistelmän aerobikkiä ja karaokelaulantaa, kysyn ma. Head setit vain ryhmälle päähän ja jumppamahan ja joikhamahan. Taatusti olisi hauskaa!
