EU ja jatkuva muutos

Ensimmäiset ajatukset Euroopan laajuisesta yhteistyöstä syntyivät jo 1400-luvulla ottomaanien uhatessa Eurooppaa.  Sen jälkeen ajatusta enemmän yhdessä toimivasta Euroopan on virittänyt yleensä joko Eurooppa kohtaava ulkoinen tai sisäinen uhka. Yhteisiä ulkoisia uhkia EU:lla onkin riittänyt. On ollut sotilaallisia, aatteellisia ja etenkin nykyään taloudellisia uhkia. EU:n syntyaikoina ulkoisen uhkan muodostivat  Eurooppaa repineet sodat, joiden toivottiin loppuvan, mikäli Euroopan maat olisivat vahvemmin taloudellisesti riippuvaisia toisistaan.

Mutta miten EU nykyään erottautuu muusta maailmasta ja luo yhteisyyden tunnetta? Yhtenä ratkaisuna yhteisen identiteetin luomiseen EU on ottanut käyttöön käsitteen arvoyhteisö. Siinä eurooppalaiset arvot yhdistävät EU:ta ja niitä vastaan se peilaa muuta maailmaa.

Tällä hetkellä kuitenkin erityisesti talouden ongelmat yhdistävät vahvasti EU:ta. Jopa niin vahvasti, että puhe arvoyhteisöstä ei ole juurikaan näkynyt talouskriisin hoidossa, ja osin yhteisen talouden ongelmat tuntuvat jakavan EU:ta yhdistämisen sijaan.

Eurooppalaiseen kulttuuriin on aina vahvasti kuulunut se, että monenlaiset eri keskustelut ja näkökulmat ovat myllänneet vallitsevia käsityksiä, ja toisinaan koko kulttuurin ovat saattaneet suuriin muutoksiin aivan uudet näkökulmat asioihin.  Ajatusmalleja  ovat muuttaneet esimerkiksi Luther, Nietzsche ja Marx. Löytyykö siis EU:hunkin jossain vaiheessa kokonaan uusi näkökulma, joka muuttaa EU:n, vai näivettyykö se hitaasti. Ja mitä tulee tapahtumaan sosiaalisen EU:n idealle?

Aiheesta keskustelee tutkijatohtori Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostosta