EU ja muuttuva aika
Olisiko Suomen sittenkin aikoinaan kannattanut liittyä läheisempään yhteistyöhön muiden pohjoismaiden kanssa. Niin ei tehty, vaan sitouduttiin muita pohjoismaita tiiviimmin EU:hun. Kun tässä tilanteessa ja tässä nykyisenlaisessa EU:ssa nyt ollaan, niin looginen jatkumo meidän toiminnallemme olisi, että pyrkisimme sitten Saksan osavaltioksi. Näin toteaa Suomen ja pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma Helsingin yliopistosta.
Mutta mihin historian vaiheeseen nykyinen tilanne EU:ssa parhaiten vertautuu. Olemmeko me Suomessa nyt samanlaisessa tilanteessa kun 1940-luvulla, jolloin myös tukeuduimme Saksaan. Vai olemmeko me EU:ssa osin samassa tilanteessa kuin 1300-luvulla, jolloin hallitsijoiden valta oli heikkoa ja rosvoparonien valta isoa ja kansainvaellukset määrittivät tilannetta Euroopassa. Vai onko tilanne sama, kuin paavi vallan aikaan. Kansa kuuntelee eri maissa latinankielistä messuja ja kirkko kerää veroja Vatikaaniin. Nyt ihmetellään EU:n säädöksiä ja rahaa kerätään EU:n budjettiin.
Kuisman mukaan EU:n aiheuttama muutos on ollut niin nopeaa, että se on jo sinänsä hankalaa. Meidän on kestettävä kaikki se byrokratia, joka syntyy siitä kun eri jäsenmaiden yhteisten rahojen käyttöä valvotaan, eivätkä eri kansakunnat ainakaan vielä välttämättä luota toisiinsa. Silloin kaikkea rahankäyttöä pitää tarkkaan valvoa ja valvojaakin pitää valvoa jne. Meidän on nyt myös oltava valmiita siirtymään ympäri Eurooppaa siinä missä pääomat ja työpaikatkin ja integroitumaan näin nopeasti meille uusiin eurooppalaisiin kulttuureihin. Ja
Mutta mihin tämä kaikki johtaa? Historiallisesti ainakaan yhteisvaluutat eivät toistaiseksi ole olleet kovin pitkäikäisiä ja niskalenkin ottaminen markkinavoimista ei aina ole ollut kovin helppoa.
7 kommenttia
Ke 25.03.2015 @ 14:11
On sanottu ,että Martti Koskenniemi, joka on puhunut tuosta TTIP-sopimuksesta ,olisi lähes ainut järkensä säilyttänyt professori maassamme. Nyt voidaan todeta ,että professori Markku Kuisma kuuluu tähän samaan suppeaan kerhoon. Miksi me emme kuule järki puhetta? Onko kansamme menettänyt järkensä ?
Kiitos tästä ,tulihan tästä hyvämieli hetkeksi ,mutta tuho on lähes varma.
To 26.03.2015 @ 17:07
Historian ja nykyajan yhdistäminen tuhon näkökulmasta on mielenkiintoista ja houkuttelevaa. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että historiaa on kirjoitettu kautta aikojen ja kirjoitetaan edelleen varsin kapeista näkökulmista. Euroopan historiaa on kirjoitettu kansallisvaltioiden mukaan, vaikka todellisuudessa kansallisvaltiot ovat nuori ilmiö ja eri muodoissa yhtenäinen Eurooppa on paljon vanhempi asia. Kuisma edustaa kansallista historiankirjoitusta, jossa kansallisvaltio on aina parempi vaihtoehto kuin monikansallinen toimija. Tällä ajatusmallilla on runsaasti kannattajia, mutta olisi kuitenkin hyvä katsoa pintaa syvemmälle. Suomi on ollut täysin riippuvainen ulkopuolisista virtauksista ja joka kerran, kun rajat on pantu kiinni ja yritetty tehdä mahdoton mahdolliseksi, lopputulos on ollut katastrofi. Suosittelen historian katsomista uudesta näkökulmasta, jossa kansallisvaltio ei ole keskiössä vaan keskiössä ovat virtaukset, liikkeet ja ilmiöt
To 26.03.2015 @ 17:24
Historian ja nykyajan yhdistäminen tuhon näkökulmasta on mielenkiintoista ja houkuttelevaa. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että historiaa on kirjoitettu kautta aikojen ja kirjoitetaan edelleen varsin kapeista näkökulmista. Euroopan historiaa on kirjoitettu kansallisvaltioiden mukaan, vaikka todellisuudessa kansallisvaltiot ovat nuori ilmiö ja eri muodoissa yhtenäinen Eurooppa on paljon vanhempi asia. Kuisma edustaa kansallista historiankirjoitusta, jossa kansallisvaltio on aina parempi vaihtoehto kuin monikansallinen toimija. Tällä ajatusmallilla on runsaasti kannattajia, mutta olisi kuitenkin hyvä katsoa pintaa syvemmälle. Suomi on ollut täysin riippuvainen ulkopuolisista virtauksista ja joka kerran, kun rajat on pantu kiinni ja yritetty tehdä mahdoton mahdolliseksi, lopputulos on ollut katastrofi. Suosittelen historian katsomista uudesta näkökulmasta, jossa kansallisvaltio ei ole keskiössä vaan keskiössä ovat virtaukset, liikkeet ja ilmiöt
Olisiko sinulla mielessä tämän ohjelmanteeman jatkoksi ehdotettavana sellaisia hyviä haastateltavia, jotka hallitsevat erityisesti jonkun uuden näkökulman
La 28.03.2015 @ 10:54
Olisiko sinulla mielessä tämän ohjelmanteeman jatkoksi ehdotettavana sellaisia hyviä haastateltavia, jotka hallitsevat erityisesti jonkun uuden näkökulman
Kannatan Kallen esittämän näkökulman esille tuomista. Luulen, että parhaimmat virtausten, liikkeiden ja ilmiöiden asiantuntijat niin historia-näkökulmasta kuin nykypäivä-näkökulmasta löytyvät Suomen ulkopuolelta.
Eräs henkilö, jolta voisi kysyä joko omaa kiinnostusta puhua aiheesta tai vinkkejä henkilöistä, jotka tuntevat aiheen, on Helsingin yliopiston yleisen historian professori Heikki Mikkeli.
Voisiko ohjelma olla toisinaan englannin- tai ruotsinkielinen, jolloin haastateltaviksi löytyisi uusia näkökulmia tuovia henkilöitä?
Su 29.03.2015 @ 08:59
Voisiko ohjelma olla toisinaan englannin- tai ruotsinkielinen, jolloin haastateltaviksi löytyisi uusia näkökulmia tuovia henkilöitä?[/quote]
Toivon Brysselin Koneen ja yleisradion pyytävän ohjelmiinsa nimenomaan suomalaisia haastateltavia.
Ti 31.03.2015 @ 13:04
Historian ja nykyajan yhdistäminen tuhon näkökulmasta on mielenkiintoista ja houkuttelevaa. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että historiaa on kirjoitettu kautta aikojen ja kirjoitetaan edelleen varsin kapeista näkökulmista. Euroopan historiaa on kirjoitettu kansallisvaltioiden mukaan, vaikka todellisuudessa kansallisvaltiot ovat nuori ilmiö ja eri muodoissa yhtenäinen Eurooppa on paljon vanhempi asia. Kuisma edustaa kansallista historiankirjoitusta, jossa kansallisvaltio on aina parempi vaihtoehto kuin monikansallinen toimija. Tällä ajatusmallilla on runsaasti kannattajia, mutta olisi kuitenkin hyvä katsoa pintaa syvemmälle. Suomi on ollut täysin riippuvainen ulkopuolisista virtauksista ja joka kerran, kun rajat on pantu kiinni ja yritetty tehdä mahdoton mahdolliseksi, lopputulos on ollut katastrofi. Suosittelen historian katsomista uudesta näkökulmasta, jossa kansallisvaltio ei ole keskiössä vaan keskiössä ovat virtaukset, liikkeet ja ilmiöt
Mikä ihme siinä on ,että kun keskustellaan kansallisvaltioista ,niin kyse olisi rajojen sulkemisesta tai jostakin umpioitumisesta ?Varmaan on monenlaisia vaihtoehtoja tähänkin,joista totta tosiaan toivoisin konkreettisia keskusteluja. Miksi eri valtioiden kansalaiset eivät saisi päättää omista asioistaan mikä heille sopii ja mikä ei tai millä ehdoilla?
Ti 31.03.2015 @ 22:34
Aikakautemme parhaat valopäät ovat nykyisin globaalien suuryritysten leivissä. Kuten juuri päättyneen vaalikauden ansiosta olemme saaneet havaintoopetusta täysin ulkokultaisten tolvanoiden hakeutumisesta poliittisesti liian haastaviin tehtäviin. Koska maamme poliittinen päätöksenteko on nähtävästi jatkossakin yhtä surkeassa tilassa esittäisinkin pikaista paluuta vuoden1919 perustuslakiin vahvoinen presidentin valtaoikeuksineen ja eritoten määrävähemmistö säädöksineen, tällöin jouduttaisiin oikeasti lainsäädäntötyössä turvautumaan vaativimpien lainsäädäntö ja uudistus työssä laajapohjaisiin valiokunta mietintöihin ,ilman keinotekoista hallitus ja oppositio asetelmaa. Valtiolaivamme suuremman reitin valinta tapahtuisi luontevasti valittaessa tasavallan presidenttiä. Meidän suomalaisten identiteetiin kuuluu aimoannos autoritääristä johtajan kaipuuta, siis kekkosen maliin ja tosiasiat tunnustaen lopettakaamme brittimallisen parlamentarismin leikkiminnen sillä olemme saaneet yhteiset asiamme ja niiden hoidon kaaoksenpartaalle.
