Pienyrittäjyys EU:ssa
Suunnilleen 100 000 säädöstä säätelee nykyisin pienyrittäjien elämää, kertoo professori Arto Lahti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Mikä on pienyrittäjän tai alle 10 henkeä työllistävän mikroyrityksen tilanne EU:ssa, jossa markkinoista kilpaillaan sekä EU:n sisällä että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Edunvalvontaan ja lobbaukseen olisi syytä olla resursseja silloin kun markkinoita koskevia säädöksiä valmistellaan.
Eri EU-maissa pienten yrittäjien tilanne on hyvin erilainen, mutta kuka ajaa näiden yritysten etuja EU:ssa ja mitä pienyrittäjien edut voisivat esim. meillä Suomessa olla? Vapautus pieniin yrityksiin erityisen kovaa iskevästä arvonlisäverosta jos yrityksen liikevaihto on alle 50 000 euroa vuodessa? Vai se, että yrityksille järjestettäisiin edullista neuvontaa nimenomaan niissä asioissa, joita yritykset itse haluavat. Esimerkiksi neuvonta kirjanpidossa ja juridisissa asioissa voi olla hyödyllistä. Vai olisiko viisasta vähentää yritysten tukemista esim. EU-rahoin. Näitä rahoja hakevat yleensä isot yritykset. Ne sotkevat silloin markkinoita koska niiden suoma kilpailuetu rahoja saaneille voi olla kohtalokas alueen muille yrityksille ja yrittäjille.
4 kommenttia
Pe 01.08.2014 @ 06:45
Eikä suurissa yrityksissä osata säästää materiaali- tai muissakaan kuluissá- surutta raaka-ainetta jätemateriaalilavalle.
Sanonta kuuluu: "ei näin pieni tunnu missään tässä firmassa!" Olisi aika oppia muutamista "kolmansista" maista miten tuhlaaminen saadaan minimoitua. Ja useinkaan se säästö ei tule ostamalla usean vuoden henkilöpalkan maksavia toimimattomia teknisiä laitteita, vaan pitämällä osaava työntekijä työstään vastuullisena, innostuneena ja yritystä arvostavana yhteistyökumppanina.
Pe 08.08.2014 @ 12:30
Niin, mutta ALV:n voi vähentää yrityksessä kutakuinkin kaikesta muusta paitsi ei yrityksessä tehdystä ihmistyöstä. Siten se kyllä kohdistuu nimenomaan ihmistyöhön, eikö niin.
Su 17.08.2014 @ 13:04
ALV:n vähennysoikeudella on sama vaikutus työvoiman käyttöön kuin koneiden poisto-oikeudella maatalousyrittäjiin.
Kun esimerkiksi huonekaluja valmistava yritys joutuu maksamaan kaikesta myynnistään päältä ALV:n, se on iso summa, 24%liikevaihdosta. Jos yritys valmistaa kutakuinkin kaiken yrityksessä tehtävällä omalla työllä, omasta puutavarasta, mistään ei voi vähentää mitään, ja tuo 24 % liikevaihdosta menee veroihin. Mutta jos yritys ostaa vaikkapa tehdastekoisia puolivalmisteita, lastulevyä ja metallijalkoja, niistäpä voikin saada ALV:n osuuden takaisin. Sehän vaikuttaa heti edulliselta. Yritys vähentää oman työn osuutta ja käyttää enemmän ostettuja aineksia, mieluiten vielä teollisesti valmistettuja, joska niiden yksikköhinta on yleensä halvempi. Kun ennen yritys möi yhden käsintehdyn pöydän, nyt yritys myykin siis kymmenen huonolaatuisempaa pöytää samalla rahalla. Ostaja saa huonompaa laatua, yritys työllistää entistä vähemmän väkeä, ja hyvässä lykyssä raaka-aineet ja puolivalmisteetkin on hankittu ulkomailta.
Samalla tavalla maatalousyrittäjä pyrkii investoimaan uusiin traktoreihin ja työkoneisiin niin, että verotuksessa voidaan hyödyntää täydet poistot. Kukapa nyt veroa haluaa maksaa, paljon paremmalta tuntuu hankkia oikeaa tavaraa sillä rahalla. Vaikka sitten tarkkaan laskien olisikin taloudellisesti kannattavampaa käyttää vaan vanhoja koneita ja korjailla niitä, eikä ostaa uusia. Neuvojat turhaan koettavat kertoa maatalousyrittäjille, että vaikka verottaja vie oman prosenttinsa, niin konekauppa kyllä vie 100 prosenttia koneen hinnasta.
