Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana natsien tapa käyttää oikeutta herätti osan heidän huonosti kohtelemiaan oikeusoppineita ajattelemaan eurooppalainen roomalaisen oikeuden perinnettä, joka on jatkunut mahdollisesti jo kaksi- ja puolituhatta vuotta ja jonka idea on edelleen pohjana eri EU-maidenkin oikeudessa.

Erityisesti he kehittivät ajatusta siitä, miten antiikin aikaan syntynyt roomalainen oikeus muodostaa meille eurooppalaisillekin osin yhtenäisen vanhan käsitteen moraalista, jonka rikkominen on pahasta.  Heidän tulkintansa mukaan roomalaisen oikeuden ajatus on ollut olla esim. oikeudenmukaisuuden ideaan sitoutunut ja vapaa politiikasta.

Tämä tulkinta sai laajaa kannatusta sodan jälkeisessä Euroopassa, ja nyt onkin hyvä miettiä, onko nimenomaan roomalaisen oikeuden perinne se, joka viime kädessä yhdistää meitä eurooppalaisia. Ja onko myös ylipäänsä se, että vanhoja lakeja ei liian nopeasti muuteta ja niiden perinteitä siten murreta, tärkeää edelleen eri EU-maiden kansalaisille ja heidän luottamukselleen lainkäyttöön ja lainkuuliaisuudelleen .

Haastateltavan on akatemiatutkija Kaius Tuori Eurooppa-tutkimuksen verkostosta Helsingin yliopistosta ja toimittajana on Maija Elonheimo

Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen suhtautui aikoinaan kriittisesti EU-jäsenyyteen, kuten voi kuunnella esim. tästä /2014/05 Ylen elävän arkioston nauhoituksesta vuodelta 1994. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/09/ylen-eu-illoissa-1994-kinattiin-suomen-tulevaisuudesta

Ennen kaikkea Volanen oli ennen liittymistä huolissaan EMU:sta, Suomen turvallisuuspolitiikasta ja maatalouspolitiikasta. Monet huolet osoittautuivat myöhemmin aiheellisiksi.

Volanen on myös sitä mieltä, että Suomen tulisi olla EU:ssa aktiivisempi toimija etenkin Itämeren tilanteen rauhoittajana.

Tällä hetkellä lisää kritiikkiä EMU:sta voi lukea esim. valtioneuvoston raportista (joka löytyy tästä linkistä Vakaampi talous- ja rahaliitto) , johon Sipiläkin viittaa hallitusneuvotteluita tehdessään. (Raportista keskusteltiin myös Brysselin koneessa huhtikuun alussa ja se löytyy tästä linkistä:http://blogit.yle.fi/brysselin-kone/euro-ja-suomi).

Nykyään Volanen ei halua Suomen irtautuvan EU:sta tai EMU:sta, mutta hän on sitä mieltä, että EU:lla on edessä kolmas tie. Hänen mukaansa tulevaisuuden EU:n suunta on se, että esim. ihmisten, kuntien, maakuntien ja jäsenvaltioiden erilaisuus on oltava lähtökohtana kun EU:ta kehitetään, eikä silloin tavoite voi olla EU-jäsenmaiden muotoutuminen yhä yhdenmukaisimmiksi.

EU:hun liittymisemme jälkeen Volanen toimi mm. Euroopan maataloustuottajien liitto Copan  ja Euroopan osuuskuntien liitto Cogean pääsihteerinä Brysselissä myös pääministeri Vanhasen valtiosihteerinä.

EU:n Maatalouspolitiikan suunta näytti melko 90-luvun alusta saakka. Ei enää haluttu maksaa tukia tuotannon mukaan tuotteiden hinnoissa, vaan haluttiin tukea enemmän viljelijän toimeentuloa.

Näin odotettiin jatkettavan vielä vuonna 2008 kun jännitettiin millainen se tulisi olemaan seuraavan  7-vuotiskauden ratkaisu  vuosille 2013-2020. Oletettiin, että maatalouden liberalisointia ja markkinaehtoisuutta tullaan lisäämään.

Ratkaisu ei kuitenkaan vastannut ennakko-odotuksia vaan oli paljon odotettua vaisumpi. Tosin maatalouspolitiikan viherryttämin lisääntyi merkittävästi.

Mutta entä tulevaisuudessa?

Todennäköisesti maatalouden viherryttäminen jatkuu, maatalouden ravinnepäästöjä ja ilmastoa tuhoavia päästöjä halutaan vähentää ja eläinten hyvinvointiin halutaan kiinnittää lisää huomiota.

Samalla keskustelu tukitasojen tasaamisesta eri jäsenmaiden viljelijöidenvälillä jatkuu, ja mikäli talousvaikeudet jatkuvat, syntyy keskustelu myös siitä, pitääkö EU:n budjettia supistaa ja sitä kautta myös supistaa maatalouden tukia.

Mutta entä maatalouden markkinaehtoisuus ylipäänsä? Perinteisesti markkinaehtoisuuden suuria kannattajia eri jäsenmaissa ovat olleet Englanti, Ruotsi, Viro ja jossainmäärin myös Hollanti ja Tanska .  Englantihan ostaa suuren osan elintarvikkeitaan muualta ja sen ideologiaan pienet maatalouden tukikustannukset sopivat hyvin. Samoin halvat markkinahinnat. Ruotsi puolestaan on viime aikoina vähän laimeammaksi. Tanska on edelleen erittäin vahvasti markkinaehtoisuuden kannalla, mutta toisaalta sikäläisillä maanviljelijöillä menee taloudellisesti heikosti. Viro taas kannattaa edelleen markkinaehtoisuutta.

Suurin markkinaehtoisuuden vastustaja on taas ollut Ranska. Ja Suomi on osaltaan ollut samaa mieltä Ranskan kanssa. Saksan linja on ollut häilyvämpi ja Puola on myös ollut osin samoilla linjoilla Ranskan kanssa. Esim. Unkarilla taas on ollut erimielisyyksiä EU:n kanssa siitä, paljonko ulkomainen agribusiness voi levittätyä Unkarriin.

Muitakin suuria teemoja on tulossa esille.

Esim. TTIP-neuvottelut, eli EU:n ja USA:n väliset vapaakauppaneuvottelut tulevat aiheuttamaan kiinnostavia jännitteitä EU:n elintarvikemarkkinoille. Miten suhtaudumme USA:ssa sallittuun hormonilihaan klooripestyyn siipikarjanliha muuntogeeniseen ruokaan? Ja miten USA:sta tulevat elintarvikkeet ylipäänsä vaikuttavat meidän elintarvikemarkkinoihimme.

Ja miten kestävää EU:n maatalouspolitiikka on EU:n ja Koko maailman ruokaturvan kannalta

Ohjelmassa haastateltavana on maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta

Talouskriisin aikana, vuonna 2012 komissio esitti Blue Print-keskustelunavauksensa , Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi , jossa esitetyn suunnitelman mukaan tarkoitus oli mm. perustaa oma eurobudjetti, yhteinen verotuspolitiikka ja  ja uusi perussopimus. Samaan aikaan parlamentti äänesti Thyssenin raportin Kohti todellista talous- ja rahaliittoa puolesta, jossa ideana oli syventää EU:n taloudellista integraatiota monin tavoin, mutta neuvosto ei hyväksynyt näitä ajatuksia kokonaisuutena.

Toisaalta talouskriisin mainingeissa ajatus pankkiunionista on toteutunut ja toteutunut on myös järjestelmä, jossa komissio valvoo eri maiden taloutta ja talouttaan vasten sopimuksia hoitavia maita voidaan rangaista siitä. Samoin on luotu myös vakausmekanismeja, jotka ovat lisänneet maiden välistä yhteisvastuuta EU:n perussopimuksen huolimatta no bail- out- periaatteesta, jossa jäsenvaltiot yksin vastuussa veloistaan

Mutta miten käy jatkossa? 

Suomi pyrkii etenemään EMU:ssa eli Euroopan talous- ja rahaliitossa sillä kärjellä, että vältetään mahdollisimman pitkään keskinäisiä vastuita. Tullaanko kriisin aikana luodut yhteisvastuumekanismit vielä joskus purkamaan, kuten esim. Suomi toivoisi. Ja miten ylipäänsä on käymässä valtioiden suvereniteetin

Haastateltavana on finanssineuvos Ilkka Kajaste valtiovarainministeriöstä.

Ilkka Kajaste on ollut mukana valtiovarainministeriön sisäisessä asiantuntijaryhmässä, joka on tehnyt arvion EMU:n rakenteista, haasteista ja tulevaisuuden suunnista julkaisussa nimeltä Vakaampi talous- ja rahaliitto.