EU ja taloudellinen valta ja vastuu

Alivaltiosihteeri käyttää esimerkkinä Sveitsiä, mutta toteaa, etteivät sveitsiläisosavaltiot maksa toistensa velkoja. Mutta asia on hiukan eri tavalla:
1) Sveitsissä osavaltiot tasaavat keskenään varallisuuserojaan ja avustavat toisiaan NFA- (Nationale Finanzausgleich) taloustasauksena, jota nimitetään ”solidaarisuuskassaksi”. Vuonna 2013 kantonit maksoivat toisilleen 1,3 mrd. euron edestä, ja liittovaltio 2/3 yhteensä 3,9 mrd. euron suuruisesta vuosipotista. Tasauskassan hallinto on liittovaltion ministeriön alainen, koska osavaltioilla ei ole Sveitsissä yhteisiä ministerineuvostoja eikä Sveitsin senaatti toivo kantonien yhteistyötä.
Kukin kantoni ilmoittaa tiedot alueellaan verotettavista tuloista, omaisuuksista ja voitoista, joista lasketaan resurssi-indeksi ja kantonien resurssi-indeksien keskiarvo NFA-taloustasausta varten. Keskimääräistä rikkaammat maksavat tasauskassaan ja köyhemmät saavat kassasta tasaustuloa vuosittain.
2) Sveitsin systeemissä ei ole vielä ollut kyse, että liittovaltio maksaisi osavaltioiden velkoja, vaan osavaltiot päättävät itse NFA-tasaustulonsa käyttämisestä, sillä ei välttämättä makseta velkoja ja tasaustuloa voi saada veloittakin.
3) NFA-systeemiä ollaan muuttamassa, koska rikkaimpien kantonien protesti sitä kohtaan on voimistunut, ne joutuvat aina enemmän köyhimpien osavaltioiden maksumiehiksi. Köyhimmät, kuten pääkaupunki Bernin kantoni, luonnollisesti vastustavat tasauskassa-systeemin muuttamista. Toisaalta kantonit pystyvät eri keinoin vaikuttamaan vuosittaiseen resurssi-indeksiinsä verokilpailulla, joka nähdään Sveitsissä osavaltioiden oikeudeksi. Pienimmät kantonit pienine julkisine kuluineen pystyvät tarjoamaan eniten veroetuja ulko- ja kotimaisille yrityksille. Tai tasauskassan varalta osavaltiot voivat mm. kasvattaa julkista talouttaan, eli optimoida mieluummin omien eduksi kuin maksaa muiden alueiden kuluja tasauskassan kautta ja nostaa tukea tasauskassasta.
Toisin kuin EU, Sveitsin liittovaltio kerää veroa kansalaisiltaan, eivätkä kantonit maksa liittovaltion kuluja jäsenosuuksina, vaan Sveitsin liittovaltio jakaa osuuksia mm. keskuspankkinsa voitosta osavaltioilleen.
Toisin kuin alivaltiosihteeri väitti, käsitykseni mukaan Sveitsissä liittovaltio ei toimi kantonien ohjauksessa. Sveitsissä on kaksi valtiomahtia: kaksikamarinen parlamentti sekä liittohallitus, jonka valitsee parlamentti puolueiden asettamista ehdokkaista, eikä kantonien asettamista ehdokkaista. Kantoneilla ei ole kiintiöitä liittohallituksessa. Konsensuksen tulee miellyttää parlamenttia, joka saattaa vaihtaa liittohallituksen henkilöitä seuraavassa vaalissa; vain yksi vaalikausi ministerinä on harvinaista ja noloa. Vaikka senaatti koostuu kantoneissa suoralla vaalilla valituista edustajista, senaatilla ei ole enemmän valtaa kuin edustajainhuoneella, eli ei senaattikaan erityisesti ohjaa kantoneina liittovaltiota. Tosin kantonien rooli korostuu kansanäänestysten yhteydessä: kantonien (26) enemmistön sisäisten äänestystulosten tulee olla samalla kannalla kuin äänestäjien enemmistö koko liittovaltiossa, tai kansanpäätös kumoutuu. Tuolloin vähemmistö määrää sieluttomien kantonien määräenemmistön kautta ja ”liittovaltio toimii kantonien ohjauksessa”.
Lisäksi poliittiset liikkeet kyllä vaikuttavat liittovaltiotasollakin vahvasti. Tämä näkyy liittovaltion kansanäänestyssysteemin kautta ja lobbauksessa mm. puolueiden ja ammattiyhdistysten sekä talouselämän kannanottoina eri teemoissa mediassakin valtavina debatteina. Pragmaattisuutta saattaa liittohallituksen päätöksissä olla yhtä paljon kuin elinkeinoelämän etujen vaalimista, mutta kantonipolitiikka on vahvasti aatteellista tai peräti uskonnollista.

Sveitsissä on vahva kansanvalta ,jossa kansalaiset voivat vaikuttaa asioihinsa kansanäänestysten kautta.Kun kansa on tahtonsa ilmaissut hallintokoneisto toteuttaa kansan tahdon esim. keväällä kansa torppasi hallituksen valmiiksi nevotellun hävittäjä kaupan.Sveitsiläiset on torjuneet ETA-sopimuksenkin ja voivat puolueettomana maana tehdä itsenäisiä päätöksiä osallistumisesta kansainväliseen toimintaan.

Maalla on vahva ja ennenkaikkea toimiva talousjärjestelmä (oma kansallinen valuutta ,keskuspankki ja ylin lainsäädäntövalta),joka tukee Sveitsin taloutta tarvittaessa. Nuo on ne tärkeimmät syyt ,miksi Sveitsiläiset ei juuri edes harkitse liittyvänsä EU:hun,koska he menettäisivät nuo oikeudet. Toisin sanoen Sveitsissä on toimiva kansanvalta ja EU tuskin ottaa siitä mallia päätellen siitä miten olemattomat on olleet puheet kansanäänestyksistä unionissa.

Mistähän muuten johtuu, että kun George Soros jo 1998 ennusti aika tarkoin, kuinka taloudessa ja politiikassa tulee käymään, ja ehdotti ihan kohtalaisen järkeviä asioita, joilla ongelmia voisi ainakin vähentää, niin siitä ei oikeastaan puhuta julkisuudessa vieläkään? George Soros sinänsä on luonnollisesti esillä, mutta hänen kirjoitustensa ja puheidensa sisältö ohitetaan vihellellen ja kaukaisuuteen katsellen? Osaisiko joku selittää sen?

Sveitsi varasti holokaustissa tapettujen omaisuudet. Maalla on ja valitettavasti pysyy, koska Sveitsin pankit ilmoittaneet ettei mitään palauteta, maine ruumiinryöstäjien valtiona. Ei siellä nykyäänkään paljon kysellä onko talletettava raha rikoksella hankittua tai muuten likaista kunhan voittoa tulee. En näe sieltä paljon mitään omaksuttavaa tänne, ellei sitten ahneutta nykyään ole korotettu meilläkin ylimmäksi hyveeksi.

Porco Malo kirjoitti:

Sveitsi varasti holokaustissa tapettujen omaisuudet. Maalla on ja valitettavasti pysyy, koska Sveitsin pankit ilmoittaneet ettei mitään palauteta, maine ruumiinryöstäjien valtiona. Ei siellä nykyäänkään paljon kysellä onko talletettava raha rikoksella hankittua tai muuten likaista kunhan voittoa tulee. En näe sieltä paljon mitään omaksuttavaa tänne, ellei sitten ahneutta nykyään ole korotettu meilläkin ylimmäksi hyveeksi.

Sveitsistä on paljonkin oppimista esim. kansanäänestys ,jolla kansalaiset voivat vaikuttaa asioihin sekä tomiva talousjärjestelmä ,joka tukee taloudellista toimeliaisuutta .

Kiitos! Erittäin hyviä havaintoja. Valta ja vastuu tulee pitää yhdessä aina yhdessä. Vain tämä varmistaa että päätöksenteko on vastuullista. Päätökset voivat tietenkin olla oikeita tai vääriä, mutta tietoisuus siitä, että itse vastaa seurauksista tuo ryhtiä toimintaan. Näin ei toimittu Kreikan suhteen, kun EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden päätösten seurauksena talouspoliittinen päätösenteko siirrettiin pois kreikkalaisilta. Parasta olisi ollut irroittaa maa eurosta, siirtää lainat roskapankkiin ja ilmoittaa: tämän jälkeen te ja vain te itse vastaatte miten teille käy. Sama logiikka pätee tietenkin Suomeen ja muihinkin maihin.