Miten EU:sta oikeutta haetaan?
Miten EU:sta oikeutta haetaan
Ke 20.2.2013 klo 10.05
EU:lle kuuluvissa asioissa voi olla monenlaisia laillisuusongelmia.
Voi näyttää esimerkiksi siltä, että EU hallinto ei anna julki tärkeitä asiakirjoja riittävän avoimesti. Joku EU-maa saattaa yrittää estää sisämarkkinoita toimimasta kunnolla, eikä anna toisen maan kansalaisten tuoda markkinoilleen uusia tuotteita. EU-alueen autoverotus voi vaikuttaa kummalliselta verrattuna siihen, mitä säädöksissä lukee. EU-maan pakolaisten asioita ei aina hoideta riittävän nopeasti. Kaikkia ympäristöasioita ei hoideta EU:n edellyttämällä tavalla.
Kun näissä asioissa oikeutta hakee, niin ensin kannatta käydä läpi kotimaiset reitit.
Silloin voi nostaa asiasta oikeusjutun Suomessa, tai valittaa asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille.
Kotimaisten keinojen lisäksi apua voi saada myös esimerkiksi kantelemalla Euroopan oikeusasiamiehelle tai Komissiolle taikka vetoamalla Euroopan parlamenttiin.
Tietoa siitä, miten näissä asioissa kannatta menetellä saa esimerkiksi Komission nettisivuilta tai Eurooppatiedotuksesta.
Aiheesta kertoo neuvotteleva virkamies Heidi Kaila Valtioneuvoston EU-sihteeristöstä.
Ohjelman toimittaja on Maija Elonheimo.
2 kommenttia
To 21.02.2013 @ 10:12
Ke 20.02.2013 @ 10:59
Se mikä tehokkaasti estää EU:n valitusmekanismien käyttämistä, on todellakin EU-lainsäädännön ja direktiivien sekavuus ja valtavat tekstimassat. On vaikea saada suomalaisilta viranomaisiltakaan neuvoja, mitä direktiivit ja ohjeet tarkoittavat, ja kuinka niitä tulkitaan. Ennakkopäätöksiä ja neuvoja on vaikea saada niissä asioissa, joissa on mukana EU-direktiivejä. Virkamiehet piiloutuvat omien esimiestensä selän taakse ja sanovat, että kansalaisen tulee vain noudattaa ohjeita oman tulkintansa mukaan, sitten myöhemmin viranomaiskäsittelyssä kyllä käy ilmi, mitä säädökset tarkoittivat. Esimerkiksi maatalouspuolella kansalaisen riski on valtava - jos hakemus on täytetty väärin tai ohjeita tulkittu toisin kuin virkamiehet myöhemmin päättävät tulkita, viljelijä maksaa sanktioita.
Toinen asia on se, että Suomeen on rantautunut EU:n myötä keskieurooppalainen hämärä hallintokäytäntö. Esimerkiksi ELY-keskukset ovat näköjään ottaneet tavakseen jättää periaatteessa julkiset asiat salaisiksi tai ainakin hidastella asioiden julkistamista mahdollisimman pitkään, vastoin suomalaista hallintokäytäntöä, koska EU-käytännöt ilmeisesti mahdollistavat sen.
To 28.02.2013 @ 12:59
Ke 20.02.2013 @ 10:59
Se mikä tehokkaasti estää EU:n valitusmekanismien käyttämistä, on todellakin EU-lainsäädännön ja direktiivien sekavuus ja valtavat tekstimassat. On vaikea saada suomalaisilta viranomaisiltakaan neuvoja, mitä direktiivit ja ohjeet tarkoittavat, ja kuinka niitä tulkitaan. Ennakkopäätöksiä ja neuvoja on vaikea saada niissä asioissa, joissa on mukana EU-direktiivejä. Virkamiehet piiloutuvat omien esimiestensä selän taakse ja sanovat, että kansalaisen tulee vain noudattaa ohjeita oman tulkintansa mukaan, sitten myöhemmin viranomaiskäsittelyssä kyllä käy ilmi, mitä säädökset tarkoittivat. Esimerkiksi maatalouspuolella kansalaisen riski on valtava - jos hakemus on täytetty väärin tai ohjeita tulkittu toisin kuin virkamiehet myöhemmin päättävät tulkita, viljelijä maksaa sanktioita.
Toinen asia on se, että Suomeen on rantautunut EU:n myötä keskieurooppalainen hämärä hallintokäytäntö. Esimerkiksi ELY-keskukset ovat näköjään ottaneet tavakseen jättää periaatteessa julkiset asiat salaisiksi tai ainakin hidastella asioiden julkistamista mahdollisimman pitkään, vastoin suomalaista hallintokäytäntöä, koska EU-käytännöt ilmeisesti mahdollistavat sen.
Onkohan kukaan tehnyt tämän tapaisista käytännöistä valitusta minnekään? Onko kukaan kuullut? Ja jos on, niin mitenkähän siinä on käynyt?
