EU ja korruption rapauttava vaikutus

Korruptioon perustuu koko elämämme hyvin ja pahoinvointi yhteiskunnissa nyt ja ikuisesti. Eu.n tasolta alkaen lobbausjärjestelmien välitykselläsuuryritykset muovaavat direktiivejä haluamansa suuntaan.Asiantuntemus näillä organisaatioilla on astalona. Kansallisella tasolla vaalikarjaa ohjataan taloudellisten kovinkin pienten etuusuiksien kaupaamista tarkoitusten mukaisesti sinne jos tännekin. Kummastellen olen katsellut nykyisen pääministerin julkisia toilailuja kansansuosion saavuttamiseksi. Itäsuomalaisena kyseisenlaisesta ihmistyypistä käytetiin nimitystä TOLVANA. Ksiteen alkuperäisenä karjalais venäläisenä tarkoituksena oli pasha tai juustomuotti.Kun ajassamme tarkkailee kanssakulkioitamme,niin näitä pintapuolisesta brändäyksestä huoltapitäviä on melkoinen joukko vaalikarjaa. ainakin enemmän onneksiviellä kuin meitä luusereita.

Haluaisin kommentoida Transparency International Suomen hallituksen jäsen Erkki Laukkasen kanssa tekemästänne haastattelusta EU-maissa ja EU:n instituutioissa olevasta korruptiosta.

Olen entinen EU-virkamies ja Britannian kansalainen. EU:n palveluksessa olin 35 vuotta, joista 15 vuoden aikana kääntäjänä ja 20 vuoden aikana taloustieteen asiantuntijana Komission kilpailun- ja aluepolitiikan pääosastoissa. Suomenkielentaitoni (tietysti epätäydellinen) tulee siitä, että huolehdin 5 vuotta (1995-2000) komission aluepolitiikan pääosastossa Suomessa toteutettavista EU:n osarahoitteisista aluekehitysohjelmista ja sen jälkeen siirrettyäni tarkastuspuolelle tarkasti rakennerahastojen hankkeita ja valvontajärjestelmiä mm. Suomessa. Jatkoin yhteydet Suomeen myös yksityiselämässäni omalla kesämökillä. Vuonna 2009 jäin komissiosta eläkkeelle. Sitten vuoden 2011 olen opettanut japanin yliopistossa (Kansai Gakuin yliopisto lähellä Kobea) EU:sta (vaimoni on japanista kotoisin) ja olen asunut pääosin Japanissa. Sinne palaan ensi viikolla.

Kommenttini koskevat haastattelussa käsiteltyä korruptiota EU:n instituutioissa. Taustana on se, että EU-komissio oli julkaissut kertomuksen tutkimastaan korruptiosta jäsenvaltioissa, jonka johdosta Transparency International on julkaissut oman kertomuksensa korruptiosta EU-elimissä (“First EU integrity report”), jonka se luuli puuttuvan komission kertomuksesta. TI:n kertomuksen kohteina ovat kaikki EU-elimet paitsi Euroopan Parlamentti, joka ilmeisesti kieltäytyi olemasta TI:n tutkimuksen kohteena (Parlamentin korruptoineisuus jäi siis ”tutkimatta”, ainakin TI:llä).

Erkki Laukkasen haastattelussa kuulosti sieltä, että korruptio olisi EU:n instituutioissa yleinen ilmiö. Transparency International tekee hyvää työtä korruptiota vastaan, mutta pitää muistaa, että se on järjestö ja sellaisenaan se ole velvollinen todistaa väitteidensä totuudenmukaisuuden. Todisteiden sijaan tehtiin haastattelussa joskus yleinen viittaus korruption todennäköisyyteen, kuten esimerkiksi Erkki Laukkasen vastaus, että paljastuneet MEP:ille tehdyn lahjonnan tapaukset olisivat “jäävuoren huippu”.

Oikeudessa on normaalisti syytäjä (ja korruptio on niin vakava asia, että siihen liittyvät väitteet voidaan sanoa syytöiksi) ja puolustaja paikalla. Kun “Brysselin kone”-ohjelmassa puhutaan niin vakavista väitteistä (koskien ainakin osittain rikoksia) vain yhden haastateltavan (“syytäjän”) kanssa, se olisi ehkä toimittajan rooli toimia jonkun verran “puolustajana” keskustelussa ja olla vähän kriittisempi haastateltavan sanomien suhteen. Toisena vaihtoehtona on, että Yle antaa tilaisuuden vastata väitteisiin muille haastateltavalle muissa ohjelmassa. Suosittelen sitä.

Väite, että EU:n instituutiot olisivat korruption pesäpaikka, ei pidä paikkaansa. Se ei myöskään käy ilmi Transparency International:in omasta kertomuksesta EU:n instituutioissa olevasta korruptiosta. Transparency International EU Office:n lehdistötiedote kertomuksestaan puhuu “korruption riskistä” EU:n elimissä eikä “korruptiosta”. Se korostaa myös, että EU:n instituutiot ovat viime vuosina tehneet paljon sisäisen korruption riskien vähentämiseksi, ja että:

“Contrary to popular perception, the Transparency International report highlights a range of rules and practices that support (TI:n painotus) high standards of public service and accountability within the EU’s institutions.”
Kertomus totesi kyllä, että parantamisen varaa vielä olisi, mitä komissiossakin varmaan myönnetään ja pyritäänkin toteuttaa.

Todellisuudesta huolimatta yleinen mielipide on valitettavasti toisin. EU-komission julkaiseman raportin (“Eurobarometer Corruption Report) mukaan jopa 70% EU-kansalaisista uskoo korruptiota olevan olemassa EU:n elimissä. Se, että vastaavat prosenttiosuudet oman jäsenvaltion hallintoon suhteessa ovat EU-maissa keskimäärin jopa 80%, ei ole isoa lohdutusta EU:lle, koska yleinen mielipide vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen enemmän kuin mitä se jäsenvaltioihin vaikuttaa. Joidenkin maiden (esim. Englanti) on määrä järjestää kansanäänestys EU-jäsenyydestään. Määräävänä tekijänä kansanäänestyksessä tulee olemaan yleinen mielipide, onpa se tietystä asiasta kuten EU-elinten korruptoituneisuudesta oikeassa vai ei, ja EU:ta voidaan sitten rangaista sillä tavalla, että se maa eroaa EU:sta ja tulevaisuudessa että koko EU hajoaa. Toisaalta jäsenmaiden osalta huono yleinen mielipide hallinnosta johtaa ainoastaan silloisen hallituksen vaihtoon eikä valtion kokonaiseen loppuun.

Epäilyt EU-elinten korruptoituneisuudesta eivät ainakin nykyään ole perusteltu, mitä Transparency International itse kertomuksessaan epäsuorasti myöntää, kun se havaitsee (k. lehdistötiedote), että kyse on riskistä eikä todellisuudesta ja että paljon parannuksia järjestelmiin korruption välttämiseksi on saatu aikaan EU:n instituutioissa. Se olisi ollut minun mielestäni rehellisempi Erkki Laukkasen puolesta mainita nämä havainnot haastattelussa (anteeksi, jos olin sitä kuulematta). Pelkään, että sen sijaan haastattelu vahvisti väärinkäsityksiä ja epäluuloja EU:n suhteen. TI on vaikutusvaltainen järjestö ja sen (ja sen edustajien) on antava oikea, eikä vääristetty kuva omista havainnoinnista.

Sen vuoksi ehdottaisin, että seuraavissa ohjelmissa annatte muille haastateltaville (vaikkapa EU-parlamentaarikoille – Parlamentti lienee nykyään se EU-elin, johon korruptioepäilyt kohdistuvat eniten) tilaisuus ottamaan kantaa Transparency International:in väitteisiin koskien korruptiota EU-instituutioissa.

Omassa työurassani kertyneiden kokemusten perusteella korruptio ei ole yleistä EU-komissiossa ja uskaltaisin sanoa (vaikka en ole työskennellyt siellä), että se on suhteellisen harvinainen myös Euroopan Parlamentissa. Mainitsen joitakin seikkoja selittämään mielipiteeni:

- EU:n tilitarkastustuomioistuin (ETT) tarkastaa EU:n budjetin rahojen, mukaan lukien hallintomenojen, käyttöä ja se julkaisee havainnointinsa vuosikertomuksessaan. Vaikka korruptio on suoraan EU-komission petostentorjuntavirasto OLAF:n vastuulla eikä tilitarkastustuomioistuimen, jos EU:n elimissä olisi paljon korruptiota, olisi ylittävää, jos ETT:n kertomuksessa sitä ei mainittaisi. Viime 10-15 vuosina ei ollut mainintaa sellaisesta ETT:n vuosikertomuksessa. EU:n tilitarkastustuomioistuin on täysin riippumaton elin. Sen tarkastukset ovat tiukat. Sen tiedän, koska olen itse vastannut 5 vuotta komission vastauksista ETT:n havainnointeihin rakennerahastojen alalla. (Suositus: Miksei Brysselin kone kutsuisi suomalaisen ETT:n jäsenen Ville Itälän – tai jonkin entisen suomalaisen ETT:n jäsenen - haastatteluun?)

- OLAF tutkii EU-budjetin rahoja koskevia epäiltyjä petos- ja korruptiotapauksia jäsenmaissa ja myös komissiossa. OLAF on komissiosisäinen riippumaton elin. Merkittäviä korruptiotapauksia komissiossa ei ole minun tietääkseni tiedossa OLAF:in kertomuksissakaan.

- Jokaisessa komission pääosastossa on sisäinen valvontayksikkö (internal audit unit), joka tarkastaa menettelyjen tehokkuutta ja valvoo myös korruptiovastaisia toimenpiteitä. Sillä on vastuu ilmoittaa epäiltyä korruptiota tarkastettavaksi OLAF:ille.

- On komissiossa kokonainen valvontapääosasto (DG Audit), joka tarkastaa menettelyjen tehokkuutta ja korruptiovastaisia toimenpiteitä koko komission näkökulmasta.

- Komission virkamiehiä muistutetaan säännöllisesti säännöistä koskien lahjontaa ja muita korruptiokeltaisia käytäntöjä. Itse sain joskus pieniä lahjoja yhteistyökumppaneilta (kuten esim. kravatin Joensuun kaupungilta, jota vielä käytän – suomalaisilla, samaa muuten kuin japanilaisilla, on hyvänä ja viattomana tapana antaa sellaisia pieniä lahjoja kiertäville ulkomaalaisille). Annoin myös yhteistyökumppanini (mm. lobbarit) joskus maksaa yhteistä lounasta, mutta sellainen ei minusta ylitä rajan korruptioon. En tietysti ottanut vastaan ilmaisia matkoja tai yöpymisiä paitsi kun matka liittyi antamaani palveluun kuten puheen seminaarissa. Emme muuten saaneet ottaa vastaan palkkioita tekemistämme puheista ja meidän piti aina ilmoittaa matkan ja yöpymisten korvaus, jotta ei voi olla kyse kaksoiskorvauksesta komissiolta ja seminaarin järjestäjiltä.

- Koko urani aikana en koskaan henkilökohtaisesti törmännyt lahjontaan tai muuhun korruptioon kollegoidenikaan puolesta. Kuulin kyllä muutamasta korruptiotapauksesta muualla komissiossa, erityisesti palvelujen (esim. tutkimusten) hankinnassa, mutta ne tapaukset (esim. pk-yritys- ja matkailupolitiikasta vastaavassa pääosastossa, josta syylliset saivat potkut) olivat peräisin 2000 lukujen alusta. Vuoden 2003 komission sisäisen hallinnon uudistuksessa hankintamenettelyt sen verran tiukennettiin, että väärinkäytöksiä komission hankinnassa on nykyään vaikea kuvitella. Tämä pätee myös komission jäsenten puolesta: sellaiset tapaukset kuin komissaari Edith Cresson:in tekemä sosiaalipolitiikan alan tutkimuksen toimeksianto hammaslääkärillensä, jotka johtuivat komission eroon vuonna 1999, eivät ole enää mahdollisia.

- Onko komission jäsenet (komissaarit) ylipäätään korruptioalttiimpia kuin sen virkamiehet? He ovat tietysti lobbauksen kohteina enemmän kuin virkamiehet, mutta en usko korruption tapahtuvan komissaarien keskuudessa usein. Muuten se tulisi välttämättä julkisuuteen. Tietääkseni on ollut viime aikoina vain yksi tapaus muiden tahojen kohtuuttomasta vaikutuksesta komissiossa - maltalainen terveys- ja kuluttajanalan komissaari Dalli, jonka komissio sai erota tiivisten suhteiden tupakkateollisuutteen vuoksi (BBC News, 8. heinäkuuta 2014).

- Korruption pääasiallisena toimialana on julkiset hankinnat. Ei komissio, eikä Parlamentti eikä muut EU-elimet paitsi Euroopan Investointipankki, osallistu isossa määrin julkisiin hankintoihin. Sitten 2000-luvulla tapahtuneet väärinkäytökset (mm. Cresson-tapaus) uudistettu tiukat valvontajärjestelmät sulkevat korruptiota ainakin komission hankintatoiminnassa käytännössä pois. Olen Herra Laukkasen kanssa samaa mieltä, että pääasialliset korruptiotapaukset lienevät sijaita aluehallinnossa, ja vähemmässä määrin tiettyjen jäsenmaiden (Bulgaria, Romania) osalta, keskushallinnossa, missä julkisten hankintojen päätökset tehdään.

- Missä määrin korruptiota tapahtuu EU:n osittain rahoittamissa hankkeissa? EU-komissio arvioi korruptiokertomuksessaan korruption johdosta tapahtuneita lisäkustannuksia jäsenmaissa 120 miljardiksi euroiksi. Siis mikä osuus näistä lisäkustannuksista (”vuodoista”) liittyy EU-budjetin osittain rahoittamiin hankkeisiin? Mielestäni ei enemmän kuin puhtaasti kansallisella rahalla rahoitetuissa hankkeissa, koska EU-hankkeita koskevat valvontajärjestelmät ovat ainakin yhtä tiukat kuin kansalaiset (usein ne ovat aivan samat) tai jopa kansalaisia järjestelmiä tiukemmat. EU:n budjetin päätoimialat ovat rakennerahastot ja maatalous. Niillä aloilla havaitsemistaan väärinkäytöksistä (ei välttämättä petoksia tai korruptiota vaan usein huolimattomuudesta johtuvia tapauksia) ETT raportoi vuosittain. Sen kertomus julkaistaan joka marraskuussa. Julkiset hankinnat muodostuvat enemmistön raportoiduista väärinkäytöksistä rakennerahasto-alalla. Maataloudessa väärinkäytökset koskevat tietääkseni eniten tukimääriä mutta tiukan valvonnan ansiosta ne ovat tulleet harvinaisiksi. Komissio on joskus keskeyttänyt EU-rahojen maksamisen Bulgariaan julkisen hankinnan ja muun korruption takia.

- Kolmeksi suurin EU:n budjetin ala on tutkimus- ja kehitys. Komissio jakaa T&K-rahat suoraan hankkeille. Sillä alallakin riittää katsoa ETT- vuosikertomusta varmistaaksenne, että menettelyihin voi luottaa eikä korruptiota rahojen jaossa voi helposti tapahtua.

- Komissio jakaa rakennerahastojen rahat jäsenmaiden kesken selkeiden kriteereiden pohjalta. Sielläkin korruptiota siten, että tietty maa tai alue saisi enemmän rahaa kuin mihin se on oikeutettu, on melkein mahdotonta ja ETT ei ole koskaan tehnyt huomautuksia väärästä rahajaosta kriteereitä vastoin.

- Lopuksi TI:n kertomuksessa ja haastattelussa todettiin trendi komissiossa, että päättäjät tekisivät päätöksiä mielivaltaisesti ilman menettelyjen noudattamista. En pysty ymmärtämään tätä väitettä. Ehkä viitataan päätöksentekoon hätätilanteissa kuten euro-kriisissä. Olin itse usein mukana valmistamassa lainsäädäntöä ja menettelyt olivat hyvin selkeät ja kattavat – laajoja konsultaatioita, yksityiskohtaisia muistioja, pöytäkirjoja, asetusluonnoksia, komiteoita, jne.), täysin samoin kuin mitä Suomen ministeriöissäkin tapahtuu.

Annan mielelläni lisää tietoja tai selvennyksiä, jos haluatte.

Frank Rawlinson, Paltamo, 5.9.2014

Kiitos, asiantuntevista huomioista!

Viestissä tuli EU:n toiminnasta esille monta näkökulmaa esille, joihin kannattaa tarttua tulevissa ohjelmissa.

Aiemmin tässä ohjelmasarjassa on tosin haastateltu Olavi Ala-Nissilää, joka oli Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Ville Itälän edeltäjä, mutta ei suoraan ihan tässä viestissä esille tulleista asioista.