Eurokriisin ratkaisuvaihtoehdot

 

     Kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta Aalto -yliopistosta

 

Elvytyspolitiikka olisi valtavirtataloustieteilijöiden mukaan tässä tilanteessa EU:ssa kannattavampaa kuin leikkaukset, sanoo kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta Aalto-yliopistosta. Hän on myös sitä mieltä, että olisi ollut parempi jos Kreikan velat olisi annettu osin anteeksi ja sijoittajat olisivat joutuneet kantamaan sijoittajan vastuunsa.

Mutta kuinka paljon tuottaa yksi elvytykseen käytetty Euro?

Ja kenen idologioiden mukaan EU:ssa talouspolitiikkaa lopulta ohjataan? Kannattaisiko keskustella enemmän siitä mitä seurauksia taloustieteilijöiden mukaan nykyisellä politiikalla on ja mitkä olisivat vaihtoehdot.

6 kommenttia

Ainakin yksi tärkeä komponentti oli jäänyt tai jätetty huomiotta analysoitaessa eteläisen Euroopan maiden velkaantumisen syitä: erityisesti Kreikan, Italian ja myöskin ranskan kilpailukyky on heikentynyt jo vuosien- ehkä vuosikymmenien - kuluessa eli velkaantuminen on ollut siitä johtuen pitkäaikaista. Finanssikriisi puolestaan kärjisti ja toi esille ongelman. Toki sillä, että EU:n Portugaliin, Espanjaan ja Kreikkaan kohdistetut kehitysohjelmat toivat näihin yhteiskuntiin vaurauden tunnetta ja vaurauttakin esim. infrastruktuurirahoituksen myötä, loi ns. valheellisen hyvinvointi-illuusion. Meneillään oleva finanssikriisi myöskin toi päivänvaloon korruption, tehottoman hallinnon ja muunkin tehottomuuden. Kreikan kohdalta olen jo kauan itsekseni ihmetellyt vahvan varustamotoimialan vähäistä osuutta hyvinvoinnin luomisessa Kreikan kansalaisille.

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Moneen asiaan sai uutta näkökulmaa, mutta en edelleenkään käsitä miten Välimeren maat (ts. Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja) olisivat lähteneen selvittämään rahoitusvaikeuksiaan ilman EU:n kiristyspolitiikkaa. Maiden verotulot ovat jo vuosikymmeniä olleet huomattavasti pienemmät kuin valtion kulut, ja puuttuva osa lainattiin sieltä mistä saatiin. Olisiko professori Haaparanta hyväksymässä jatkuvan ja pohjattoman lainan annon näille ja muille talousavuttomille EU- maille, jotta koulutus, sairaalat, tiet yms. kulut saadaan maksettua? Vähän siltä kuulosti.

Ymmärrän professorin huolen siitä että kuristuspolitiikka (maiden budjettien "sopeuttaminen") toimii hitaasti jos ollenkaan, mutta antamalla Saksan ja Ranskan lainanantajapankkien kaatua maksamattomien velkojen vuoksi ja Välimeren maiden päättäjien oppia käytännössä miten jatkuva lainanotto romuttaa talouden.... Epäilen kovasti. Dominoefekti - jos ei nyt ihan romuttaisi Euroopan pankkimaailmaa, niin ainakin sataisi Saksaan ja Ranskaan, mahdollisesti Suomeenkin,eikö vaan?

Toisaalta, Välimeren maiden veronkierto, korruptio, vierastyöläisten kylmä hyväksikäyttö, rikollisuus, omaisuuden siirtäminen veroparatiiseihin yms. jatkuisi entistä villimpään malliin pankkiromahduksen jälkeen, eikö vaan?

Kuulisin mielelläni professorin mielipiteen myös siitä, mitä tapahtuisi jos Kreikka, Espanja, Portugali ja Italia siirtyisivät takaisin entisiin valuuttoihinsa.

R-L kirjoitti:

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Moneen asiaan sai uutta näkökulmaa, mutta en edelleenkään käsitä miten Välimeren maat (ts. Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja) olisivat lähteneen selvittämään rahoitusvaikeuksiaan ilman EU:n kiristyspolitiikkaa. Maiden verotulot ovat jo vuosikymmeniä olleet huomattavasti pienemmät kuin valtion kulut, ja puuttuva osa lainattiin sieltä mistä saatiin. Olisiko professori Haaparanta hyväksymässä jatkuvan ja pohjattoman lainan annon näille ja muille talousavuttomille EU- maille, jotta koulutus, sairaalat, tiet yms. kulut saadaan maksettua? Vähän siltä kuulosti.

Ymmärrän professorin huolen siitä että kuristuspolitiikka (maiden budjettien "sopeuttaminen") toimii hitaasti jos ollenkaan, mutta antamalla Saksan ja Ranskan lainanantajapankkien kaatua maksamattomien velkojen vuoksi ja Välimeren maiden päättäjien oppia käytännössä miten jatkuva lainanotto romuttaa talouden.... Epäilen kovasti. Dominoefekti - jos ei nyt ihan romuttaisi Euroopan pankkimaailmaa, niin ainakin sataisi Saksaan ja Ranskaan, mahdollisesti Suomeenkin,eikö vaan?

Toisaalta, Välimeren maiden veronkierto, korruptio, vierastyöläisten kylmä hyväksikäyttö, rikollisuus, omaisuuden siirtäminen veroparatiiseihin yms. jatkuisi entistä villimpään malliin pankkiromahduksen jälkeen, eikö vaan?

Kuulisin mielelläni professorin mielipiteen myös siitä, mitä tapahtuisi jos Kreikka, Espanja, Portugali ja Italia siirtyisivät takaisin entisiin valuuttoihinsa.

Hämmästyttäviä kommentteja molemmat ylläolevat: Haastatellun sanoma oli aivan päinvastainen kuin miksi kommentoijat sen tässä tulkitsevat. Sen voi kuka tahansa kuulla omin korvin, kun vähän keskittyy, eikä tulkinnanvaraa jää.

Tätä puheenvuoroa olen odottanut kuin kuuta nousevaa:

Kannanottoa demokratian puuttumiseen EU:sta ja yksityiskohtaista analyysiä siitä, millä tavoin nyky-EU ja kaavailtu liittovaltio poikkeavat demokratiasta.

Ja myös siitä, miten niistä tehtäisiin demokratia.

SUURET kiitokset, Haaparanta ja Elonheimo tästä haastattelusta, jonka laatu ei jätä toivomisen varaa!

Kiitos myös sen kertaamisesta, miten meille kansalaisille ilmoitetut perustelut eurokriisin ratkaisuista poikkeavat niistä syistä ja intresseistä, joiden mukaan valinnat tosiasiassa tehtiin.

On puhuttu maiden pelastamisesta euromaiden keskinäiseen solidaarisuuteen vedoten, vaikka taloudellisen vastuun ottaminen toisesta jäsenmaasta on nimenomaan kielletty ja vaikka verovaroilla ei ole pelastettu yhtään maata vaan ainoastaan lainoittajamaiden pankit ja muut kansainväliset sijoittajat.

Luin juuri Frankfurer Allgemainesta, että saksalaisessa kyselyssä 90 % kansantaloustieteen professoreista oli sitä mieltä, että "pelastamisen" kohdemaita on vain vahingoitettu, samoin koko Euroopan taloutta, jota valittu menetelmä ajaa koko ajan syvenevään taantumaan - lopulta lamaan.

Toista mieltä olivat ainoastaan pankkeja ja EU-komissiota edustavat ekonomistit.

Useita Haaparannan kollegoita onkin perustajajäseninä uudessa "porvarillisessa" puolueessa, joka Saksassa ajaa vaihtoehtoa tälle eurokriisin "hoitamiselle" ja demokratian tuhoamiselle. Puolue on Saksassa varsinainen päivän uutinen.

Pankkien "solidaariseen" pelastamiseen ei ole ollut muuta syytä kuin se, että Saksan poliitikoille on sisäpoliittisesti edullisempaa maksattaa muilla mailla omien pankkiensa kustannuksia, vaikka Saksalla olisi ollut varaa hoitaa ne itse.
Sen jälkeen muut lainoittajamaat ja sijoittajat vain seurasivat mallia?

Hyvä kysymys kuuluu, mikä kaikkien maiden poliitikkoja - esimerkiksi suomalaisia - motivoi hyväksymään ajatuksen kustannusten siirtämisetä veronmaksajille?

Millä perusteella meillä kaikkien hallituspuolueiden ja myös keskustan poliitikot haluavat sälyttää valitsijoilleen vierasmaalaisten pankkien ja sijoittajien kustannukset?

Minä kysyn: Miksi komissio ja kansalliset poliitikot ajavat pankkien ja sijoittajien etua veronmaksajien edun puolustamisen vastaisesti?

Frankfurter Allgemainen nettisivuilla on asiasta käytävälle keskustelulle varattu omat sivut jo eurokriisin alusta saakka. Meillä Taloussanomat harjoittaa jatkuvaa seurantaa myös, kiitos Jan Hurrin, mutta keskusteluun halukkaita on näihin asti löytynyt vain lukijoista. Ehkä muuttumassa nyt? Briteillä on Guardianin jatkuva seuranta ja New York Timesin nettisivuilta puolestaan löytää kansainvälisiä talouskriisejä koskevan asiantuntemuksen tunnetuimman auktoriteetin Paul Krugmanin tekstit.

Saksalaisesta puolueesta löytyy juttua taatusti pian myös englanniksi: Kansainvälinen lehdistö oli "avauksessa" paikalla.

Suomestakin puuttuu kunnollinen vaihtoehto - kunnes se luodaan.

Hieno haastattelu. Kyseinen professori on selvästi kiinnostunut oikeasta elämästä. Valitettavasti julkisuudessa esiintyy edelleen liikaa todellisuudesta irtaantuneita "asiantuntijoita", jotka keksivät tekosyitä "Troikan" leikkauspolitiikalle. Haaparanta ei onneksi tähän kategoriaan kuulu.

Julkisten menojen harkinnanvarainen vähentäminen ja verotuksen nostaminen taantumassa on tuhoisaa politiikkaa. Kokonaiskysynnän vähentyessä investoinnitkin vähentyvät ja talouden rahavirrat supistuvat. Investointilama johtaa työttömyyden kasvuun. Työttömyys aiheuttaa pysyviä kansantulon menetyksiä, koska kaikki se kansantuote, mikä jää tänään valmistamatta työttömyyden takia, on menetetty lopullisesti. Taantumassa tulisi lisätä talouden rahavirtoja julkisilla investoinneilla. Kerroinvaikutusten ansiosta myös yksityisen investoinnit kasvaisivat. Euroalueella julkisten investointien rahoittamiseen tarvitaan tavalla tai toisella mukaan Euroopan keskuspankki, jolla on monopoli luoda euroja loputtomasti.

Keynesin ansiosta talouspolitiikalla tavoiteltiin sotien jälkeen maksimaalista kansantuotetta eli täystyöllisyyttä. Henkinen ja tieteellinen taantuminen 80-luvulta lähtien on tehnyt esikeynesiläisistä leikkaushöpötyksistä muoti-ilmiön. Seurauksena on valtavat kansantuotteen menetykset, sosiaalinen kärsimys ja pitkän aikavälin kasvun edellytysten heikentyminen työttömyyden seurausvaikutusten takia.

Demokratian puute johtuu valtioiden nykyisestä alistussuhteesta unioniin nähden. Vain aidosti
itsenäiset kansanvaltaiset valtiot voi tehdä tasapuolista yhteistyötä keskenään.Eu:ssa yritetään
tehdä kansoista yhtä mössöä,jossa kukaan ei ole mitään.
Euroopassa on tällähetkellä nousemassa vankka oppositio -sen nimi ei ole äärivasemmisto, äärioikeisto,
persut tai äärisitä taikka tuota vaan se on kansa ja tämä on syytä ottaa huomioon.

Brysselin kone

Tule mukaan kommentoimaan ja vaikuttamaan siihen, mistä puhumme, kun puhumme EU:sta.

Kuka voittaa ja kuka häviää kun Brysselin kone jyskyttää?

Brysselin koneen ensilähetys on siis keskiviikkona 8.5 klo 10.05 Yle Radio Yhdessä. ja uusinta torstaina klo 21.15.
Lisäksi se uusitaan Yle Puheessa  sunnuntaina 6.03.

Keskustellaan yhdessä tässä blogissa tai lähetä sähköpostia osoitteeseen maija.elonheimo@yle.fi

Kerro mielipiteesi EU:sta. Ehdota teemoja Brysselin koneen käsittelyyn. ( Ketju 2 )

Kerro mielipiteesi EU:sta. Ehdota teemoja Brysselin koneen käsittelyyn. ( Ketju 1)

Brysselin koneen Linkkilä. Jaa hyviä EU-linkkejä

Lue keskustelua aiempien vuosien ohjelmista 

Tietoa eurokriisistä kuuneltavissa myös  Elävässä arkistossa

Aiheeseen liittyvä Blogiteksti  London School of Economics and Political Science (LSE) -yliopiston sivulla



Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2013

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu