EU:n puolustuspolitiikka

Olipa kiinnostava ohjelma. Seuraavaksi olisi hyvä kuulla Suomen puolustusvoimien maatalousasiantuntijan näkemys siitä, miten kriisitilanteessa sitten Suomen ruokahuolto olisi tarkoitus hoitaa. Nythän maataloustuotanto on kokonaan riippuvaista paitsi öljystä, myös sähkö- ja tietoliikenneverkkojen toiminnasta. Ruuan jakelusta ja varastoinnista nyt puhumattakaan. Entä jos öljyntuottajamaissa puhkeaa laajamittainen sota? Se ei ole kovinkaan kaukainen näkymä.

Lienee tarpeen muistuttaa, että "puolueettomia" maita koskeva vesitys EU:n yhteistä puolustusta koskevaan sopimukseen tuli siihen nimenomaan Suomen vaatimuksesta. Itse asiassa Suomi taisteli Brysselissä kuin leijona saadakseen tuon vesityksen. Mitään järkeen käypää perustelua tälle ei kerrottu. Asiaa ei voi ymmärtää muuten kuin ehkä silloisen (2003) ulkopoliittisen johtomme peloista, ja että Suomen pienikin sotilaallinen rooli jossain Venäjän kontrollin ulkopuolella olevassa liittoumassa oli kauhistus, koska se voisi ärsyttää idän karhua.

Kun vielä kansalle on vuosikymmenet syötetty Natosta kuvaa jonain ilmestyskirjan petona ja päättäjät lymyilevät natoasiassa galluppien takana, niin korttimme onkin melko tarkkaan pelattu. Vain se, minkä Venäjä puolustuksellemme sallii, on mahdollista, eikä mitään Nato-optiota ole eikä ole koskaan ollutkaan. Eipä auta meidän tavallisten väätäisten muuta kuin toivoa, että johtajiemme mantra "Suomella ei ole mitään sotilaallista uhkaa" pitää paikkansa. Tosin en ymmärrä, miksi meidän siinä tapauksessa on pidettävä rahaa ja kalliita inhimillisiä voimavaroja kuluttavaa, vieläpä räikeästi sukupuolten tasa-arvoa loukkaavaa miesten asevelvollisuutta yllä.

Anonyymi kirjoitti:

Olipa kiinnostava ohjelma. Seuraavaksi olisi hyvä kuulla Suomen puolustusvoimien maatalousasiantuntijan näkemys siitä, miten kriisitilanteessa sitten Suomen ruokahuolto olisi tarkoitus hoitaa. Nythän maataloustuotanto on kokonaan riippuvaista paitsi öljystä, myös sähkö- ja tietoliikenneverkkojen toiminnasta. Ruuan jakelusta ja varastoinnista nyt puhumattakaan. Entä jos öljyntuottajamaissa puhkeaa laajamittainen sota? Se ei ole kovinkaan kaukainen näkymä.

Siitä huoltovarmuudesta puhutaan tosiaan yllättävän vähän. Hyvä teema. Kiitos.

Folke Väätä kirjoitti:

Lienee tarpeen muistuttaa, että "puolueettomia" maita koskeva vesitys EU:n yhteistä puolustusta koskevaan sopimukseen tuli siihen nimenomaan Suomen vaatimuksesta. Itse asiassa Suomi taisteli Brysselissä kuin leijona saadakseen tuon vesityksen. Mitään järkeen käypää perustelua tälle ei kerrottu. Asiaa ei voi ymmärtää muuten kuin ehkä silloisen (2003) ulkopoliittisen johtomme peloista, ja että Suomen pienikin sotilaallinen rooli jossain Venäjän kontrollin ulkopuolella olevassa liittoumassa oli kauhistus, koska se voisi ärsyttää idän karhua.

Kun vielä kansalle on vuosikymmenet syötetty Natosta kuvaa jonain ilmestyskirjan petona ja päättäjät lymyilevät natoasiassa galluppien takana, niin korttimme onkin melko tarkkaan pelattu. Vain se, minkä Venäjä puolustuksellemme sallii, on mahdollista, eikä mitään Nato-optiota ole eikä ole koskaan ollutkaan. Eipä auta meidän tavallisten väätäisten muuta kuin toivoa, että johtajiemme mantra "Suomella ei ole mitään sotilaallista uhkaa" pitää paikkansa. Tosin en ymmärrä, miksi meidän siinä tapauksessa on pidettävä rahaa ja kalliita inhimillisiä voimavaroja kuluttavaa, vieläpä räikeästi sukupuolten tasa-arvoa loukkaavaa miesten asevelvollisuutta yllä.

Kiitos viestistä Folke Väätä. Tuo Suomen rooli puolueettomuus-asiassa olisi ollut järkevää käydä ohjelmassa läpi. Olisi hyvin kiinnostavaa kuulla miten sinun mielestäsi pitäisi järjestää meidän puolustuksemme. Ilmeisesti Nato. Palkka-armeija? Vai joku muu versio? Ja voisiko kuitenkin EU:n kannalta olla hyödyllisempää, että kaikki maat eivät kuulu Natoon?

[quote=Maija Elonheimo/Brysselin kone]

Pienen maan pitää varmistaa turvallisuutensa parhaalla mahdollisella tavalla. Nato vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta, eikä pelkästään siksi, että muutoin varustautumisessa mukana pysytteleminen käy meille jo taloudellisesti mahdottomaksi.

Ennen muuta kyse on siitä, että ennalta ehkäistään Suomen joutuminen sotilaallisen painostuksen tai hyökkäyksen kohteeksi ylipäätään, eikä jouduta nappulaksi suurvaltojen sotilaskarttojen harmaalla alueella (vrt. kenraali Makarovin kalvosulkeiset vuosi sitten). Naton pelote on kuitenkin sellainen, ettei sen jäsenmaan kimppuun hyökätä ihan vain vodkanhuuruisen saunaillan mielijohteesta. Onhan meillä esimerkkitapauksetkin ihan silmiemme edessä, jos vain viitsimme katsoa, nimittäin Viro 2007 (Naton jäsen - ei hyökätty) ja Georgia 2008 (ei Naton jäsen, hyökättiin).

Sen vuoksi on aika tyhjänpäiväistä jahnata siitä, tulisiko Nato Suomen avuksi vai ei jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi. Eihän tästä voi esittää mitään muuta kuin olettamuksia, tietoa kun ei ole kellään. Ei ole kyllä näyttöä siitäkään, että Nato olisi jättänyt yhteisesti sovitut avunantovelvoitteensa jossain täyttämättä. Mutta kuten sanottu, tämä on melkeinpä toisarvoinen kysymys, jos tärkeintä on ehkäistä ennalta koko tilanteen syntyminen.