EU ja kemikaalien riskit

On epäilemättä hyvä, että kemikaaleja testataan ja valvotaan huolellisesti. Mutta on myös niin, että tällainen järjestelmä vaatisi tuekseen myös jonkin tahon, jonka tehtävänä on auttaa myös pieniä yrityksiä ja pienen käyttöalueen aineita pääsemään seulasta läpi. Isoilla yrityksillä on kyllä varaa kustantaa miljooniakin maksavat testaukset, mutta jos jokin turvallinen ja tehokas aine on suhteellisen rajallisessa käytössä, sille ei kenties ole kannattavaa teettää testejä. Ei, vaikka aine voisi korvata huomattavasti haitallisempia aineita, jos se pääsisi käyttöön.

Hyvä esimerkki tästä on Bacillus thuringiensis, jonka muutamaa kantaa on käytetty tehoaineena niin kutsutuissa kärpäsbakteereissa. Kärpäsbakteerin avulla on helppo torjua kärpäsiä navetoissa, sikaloissa ja esimerkiksi kompostikäymälöissä. Takavuosina muun muassa pakolaisleireillä käytettiin Suomessa kehitettyä ja testattua Dudustop-kärpäsbakteeria menestyksellä. Suomessa ainetta käytettiin etenkin kuivikepohjasikaloissa, lypsykarjatiloilla sekä hevostalleilla.

Kun EU luokitteli kärpäsbakteerin biosidiksi, sitä ei ole enää saanut myydä ennen kuin aine käy läpi pitkällisen testauksen. Vaikka ainetta oli jo testattu huolellisesti ennen sen käyttöön ottamista. Nykyisin kärpäsbakteerituotteita omistaa ainakin DeLaval, joka ei ole vienyt kärpäsbakteerin testausta eteenpäin. Tilanne on seissyt osaksi EU:n testaustoiminnan hitauden vuoksi, osaksi ilmeisesti tuotteiden omistajien passiivisuuden vuoksi. Kärpäsbakteeri on käyttäjän kannalta turvallinen, halpa ja tehokas, mutta ehkä se ei sitten ole myyjän kannalta riittävän tuottava, jotta siihen kannattaisi investoida noin suuri testausraha.

Nyt sitten navetoiden, tallien ja muiden kärpäsiä houkuttelevien paikkojen omistajat joutuvat turvautumaan joko torjuntaeliöihin, kuten petokärpäsiin, joita ei ole luokiteltu biosideiksi, ja jotka siksi eivät joudu käymään läpi testausprosessia, tai sitten varsinaisiin kemiallisiin torjunta-aineisiin, jotka ovat jo käyneet läpi testausprosessin. Petokärpäset ja vastaavat ovat sen vuoksi hankalia, että ne eivät oikein kunnolla toimi Suomen kaltaisessa viileässä ilmastossa. Kemiallisissa torjunta-aineissa on monia hyvin tunnettuja vaaroja, muun muassa se, että kärpäset tulevat niille vastustuskykyisiksi, ja se, että aineet ovat haitallisia myös karjalle, ihmisille ja ympäristölle.

Kemikaalien ja uusien aineiden testaamisen kustannus voi olla melkoinen kynnys innovaatioille, ja pienille yrityksille ja keksijöille ei Suomessa ole olemassa ideasta innovaatioksi-palvelua, asia, josta Keksintösäätiä valittaakin jatkuvasti. Esimerkiksi kehitteillä oleva uusi, nanoteknologiaan perustuva ja ilmeisen tehokas suomalainen aine, jolla voidaan koota öljy pois vedestä, vaatii melkoista testaamista, ennen kuin se voi päästä markkinoille. Ellei se saa tarpeeksi isoa ja vaurasta yhteistyökumppania, voi olla, että se jää käyttämättä, vaikka milloin hyvänsä Itämereen voi levähtää tankkilaivallinen öljyä, joka pilaa hetkessä isot alueet merta ja rantoja.