Miten EU:n työttömyysongelma pitäisi ratkaista?
Jos valtiossa ei investoida tarpeeksi, kysyntä laantuu ja seurauksena on työttömyys.
Parhaillaan etenkään EU:n kriisimaissa yksityiset yritykset eivät juuri tee investointeja.
Julkinenkin puoli on samaan aikaan keskittynyt etsimään leikkauskohteita ja pitämään yllä talouskuria Eu:n vaatimusten mukaan.
Nyt valtioiden olisi kuitenkin lisättävä investointejaan lisätäkseen kysyntää ja samalla työpaikkoja sanoo jälkikeynesläinen talousmaantieteilijä Jussi Ahokas
Raha ja talous-blogista. Mutta millä keinoin rahoitus silloin hoidettaisiin EU-alueella? Ja jos valtio lisäisi investointeja EKP:n tuella, niin mitä tapahtuisi inflaatiolle? Ekp:n tehtävähän on pitää inflaatio kurissa. Mutta millä hinnalla? Usein matalan inflaation aikaan työttömyysluvut ovat korkealla ja korkean inflaation aikaan työttömyys vähenee?
12 kommenttia
Ke 30.01.2013 @ 12:56
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta ohjelmasta. Tässä tuli esiin järkevän ja ennen kaikkea inhimillisen kuuloisia malleja kroonistuvan talouskriisimme ratkaisuun. Ihmettelen myös, miksi näitä ajatuksia ei kukaan varsinaisista päätöksentekijöistä aja tosissaan. Ei edes vasemmisto. Herää kysymys, kuinka suuri valta on finanssialan lobbareilla. Hekö pelottelevat eurokansanedustajat nöyriksi? Kuinka paljon näitä piianoorakauppeja liikkuu vallan tienoilla? Paljonko finanssiala nykyään investoi asioidensa ajamiseen verrattuna vaikkapa 10, 20 tai 30 vuoden takaiseen aikaan? Päättäjien loputon halu miellyttää pankkeja, luottoluokittajia ja sijoittajia tavallisten veronmaksajien kustannuksella on käsittämätöntä. Finanssityypit ilmeisesti osaavat taistella kaikin keinoin suojatakseen markkinansa ja veroparatiisinsa.
Ke 30.01.2013 @ 16:49
Erinomainen ohjelma. Erittäin mielenkiintoinen vieras ja toimittajakin hoiti homman tyylillä. Jussi Ahokkaan ehdotuksia toivoisi kuulevan julkisuudessa enemmänkin. Poliitikkojenkin kannattaisi kuunnella tämä ohjelma!
Ke 30.01.2013 @ 22:21
Hieno haastattelu ja erinomaisesti perusteltuja argumentteja talouspoliittisen suunnanmuutoksen puolesta. Ahokas tuo esiin tärkeän näkökulman eurokriisiin ja sen poliittista "hoitoa" ohjaaviin periaatteisiin, eli ideologian ja toisinajattelun poliittisen hinnan. Vaihtoehtoinen jälkikeynesiläinen ratkaisumalli ei saa kaikupohjaa päätöksentekofoorumeilla, koska niihin ei pääse kyseistä ajattelutapaa ja talousteoriaa edustavia tahoja. Toisin sanoen jälkikeynesiläisyydeltä puuttuu tällä hetkellä Euroopassa poliittinen edustus - Kreikan Syriza-puoluetta ehkä lukuun ottamatta.
Meillä Suomessa ensimmäinen askel olisikin julkisesti haastaa nimenomaan vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat puolueet perustelemaan oma talouspoliittinen linjansa: millä perusteella ja oikeutuksella ne jatkavat nykyisen koko euroalueen reaalitaloutta kurjistavan ja finanssimarkkinoiden vakauttamiseen keskittyvän politiikan tukemista hallituksessa ja EU:n elimissä? Sekä Vasemmistoliiton että SDP:n johtoa pitäisi saada vaikkapa tähän ohjelmaan Maija Elonheimon tentattavaksi, perustelemaan omia näkemyksiään järkevästä kriisipolitiikasta ja euroalueen institutionaalisesta järjestyksestä.
Hyviä kysymyksiä vaikkapa Jutta Urpilaiselle olisi: Miksi SDP on hyväksynyt euroalueen talouskurisopimukset ja mitä hyötyä niistä on euroalueen taloudelle? Miksi SDP ei vaadi Suomen hallituksen ajavan EU:ssa esimerkiksi sitä, että neuvosto tai komissio valtuuttaisivat EKP:n tai Euroopan investointipankin käynnistämään julkiset elvytysohjelmat uuden kasvun luomiseksi? Miksi SDP ei vaadi EKP:n mandaatin laajentamista esimerkiksi siten, että jäsenvaltioiden suora rahoittaminen tulee mahdolliseksi? Tai miksi SDP ei aja EKP:lle inflaatiotavoitteen korottamista tai talouskasvu- ja työllisyystavoitteen ottamista inflaatiotavoitteen rinnalle?
Euroalueen talouskriisistä on puhuttu julkisuudessa jo kohta kolme vuotta, ja keskustelussa on jo esitetty lukuisia hyviä analyyttisiä ja talousteoreettisia puheenvuoroja myös Suomessa. On aika alkaa vaatia analyysien siirtymistä poliittiseen päiväjärjestykseen ja myös puolueilta osallistumista keskusteluun konkreettisten euroalueen ongelmien ratkaisua koskevien esitysten muodossa. Poliittisten puolueiden tehtävä on kanavoida julkisessa keskustelussa esitettyjä vaatimuksia päätöksentekoon, ja on aika saattaa erityisesti työllisyyden puolesta usein puhuvat vasemmistopuolueet tilivelvollisiksi ajamastaan talouspolitiikasta.
To 31.01.2013 @ 13:13
Kiinnostavaa olisi myös tiedustella useammankin puolueen poliitikoilta, minkä vuoksi he ajavat yhteiskuntaa, jossa osalla ihmisistä on niin paljon töitä, etteivät he ehdi edes omia lapsiaan hoitaa, ja toisella osalla ihmisistä ei ole lainkaan töitä eikä asemaa yhteiskunnassa, ja sen myötä heillä ei myöskään ole varaa huolehtia kunnolla jälkeläisistään. Onko todella niin, että maailman ongelmat on tarkoitus hoitaa roomalaiseen tapaan, järjestämällä yhteiskunta sellaiseksi, että kukaan ei enää jaksa kasvattaa lapsia eikä hankkia niitä?
Pe 01.02.2013 @ 12:28
Marja, Barret, Josébové ja Huolestunut,
Olen samaa mieltä siitä, että nyt on syytä seurata eri puolueiden ja parlamenttiryhmien talouspoliittisia linjauksia ja linjausten mahdollisia muutoksia.
Näissä ohjelmissahan on jo kyselty vasemmistopuolueiden edustajilta siitä, mikä on vasemmistolainen ratkaisu talouskriisiin.
Selkeää jälkikeynesläistä ideologiaa ratkaisuna EU:n talousongelmiin ei vasemmiston edustajilta ainakaan vielä ole pompahtanut esille.
Eikä muidenkaan puolueiden edustajilta.
Mikä on päivän suosikkiarvauksenne siitä,kuinka tässä lopulta käy?
La 02.02.2013 @ 14:40
Marja, Barret, Josébové ja Huolestunut,
Mikä on päivän suosikkiarvauksenne siitä,kuinka tässä lopulta käy?
Suosikkiarvaukseni tänään on se, että euroalue tulee hajoamaan aika nopeasti, kun heikoilla olevat maat irtautuvat siitä, ja uudet ehdokkaat eivät uskalla liittyä, tai niitä ei uskalleta ottaa mukaan. Toivoisin kovasti, että Suomi uskaltaisi irtautua, mutta epäilen, että näin ei tule käymään, ellei maassa ala syntyä kiusallisen suuri työttömien hulinoijien joukko. Niin saattaa tietysti kyllä käydä, valitettavasti.
Ma 04.02.2013 @ 13:09
Vapaasta markkinataloudesta tosiaan puhutaan nykyisin kovasti, mutta heti kun yrityksille tai pankeille tai pörsseille aiheutuu jotain ongelmia, ne kiireesti huutavat valtiota ja veronmaksajia apuun. Siinä mielessä talouden tiukempi säätely voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Nykyisenlainen talousoppi saa aikaan vains en, että yritykset voivat ottaa kuinka isoja riskejä hyvänsä niin kutsutuilla vapailla markkinoilla ja luottaa siihen, että kyllä se valtio meidät sitten pelastaa, jos tulee tyrittyä.
Ma 04.02.2013 @ 14:24
Valtio työllistää Suomessa jo melkoisesti väkeä. Ainakin keskushallinto on paisunut huomattavasti EU-aikana, ja lisäksi tulevat EU:n hallintoon sijoitetut suomalaiset. Se, mikä on kyllä vähentänyt tämän asian työllistävää vaikutusta, on se, että samanaikaisesti on karsittu suorittavaa väkeä maakunnista ja esimerkiksi terveydenhuollon puolella.
Nyt kun on tosiaan ehdotettu sitä Merkelin mallin mukaista systeemiä, että työttömän pitäisi ottaa mitä vain työtä vastaan eurolla tunti, niin tämäkin systeemi on jo käytössä Suomessa. Nuoret ihmiset toimivat palkattomina tai hyvin pienipalkkaisina harjoittelijoina. Myös ammattitaitoista työvoimaa palkataan työllistämistuella, ja heidän palkkansa on usein alle normaalipalkkojen.
Suomessa nähdään jo nyt, että tällainen työllistäminen aika helposti sotkee työmarkkinoita siten, että normaalilla palkalla olevat työntekijät pannaan pois ja tilalle otetaan tukityöllistettäviä. Pitkäaikaistyöttömät ja nuoret saavat töitä, mutta työttömyys kokonaisuutena ei vähenekään.
Ti 05.02.2013 @ 19:02
On muuten jännittävää miettiä, millä mekanismilla työvoiman vähentäminen nostaa aina pörssiyhtiöiden osakekurssia. On ehkä niin, että kun osakkeiden omistajien tulot useimmiten eivät enää tule yritysten tuotannon tuottamasta voitosta, vaan osakekurssien muutoksilla pelaamisesta, niin mikä tahansa muutos on aina eduksi. Ensin yritys palkkaa väkeä, mikä tulkitaan kurssia nostavaksi toiveikkuudeksi, sitten yritys sanoo irti väkeä, mikä tulkitaan kurssia nostavaksi tarmokkaaksi toimenpiteeksi, sitten tulos heikkenee, ja ne, jotka ehtivät edellisen kurssinousun aikana myydä osakkeensa hyvään hintaan, voivat ostaa halventuneita osakkeita edullisesti, ja niin edelleen. Viis siitä, tuottaako yritys loppujen lopuksi yhtään mitään myyntikelpoista?
Mutta tätä peliä voi kunnolla pelata vain silloin, kun vapaata työvoimaa on tarpeeksi. Täystyöllisyyden oloissa tempoilevien yritysten on vaikea saada palkattua ketään.
Ke 06.02.2013 @ 09:49
Marja, Barret, Josébové ja Huolestunut,
Mikä on päivän suosikkiarvauksenne siitä,kuinka tässä lopulta käy?
Olen pessimisti. Jos edes 2008 alkanut USAn pankki- ja luottokriisi ei saanut aikaan kunnollisia finanssialan järjetöntä villiyttä ja veroparatiisitaloutta rajoittavia toimia, niin mikä sitten. Uusi eurooppalainen sota? Luulen, että finanssiala saa kohta taas aikaan jonkun kuplan ja katastrofin. Sitten taas mietitään, olisiko jo aika lisätä alan sääntelyä vai pitääkö nähdä vielä yksi kriisi tai kaksi tai kolme...
Ke 13.02.2013 @ 15:43
Onko muissa EU-maissa vallalla tämä jargon siitä, että työvoiman lisääntyvä tarjonta aina lisäisi myös työllistymistä? Sehän ei käsittääkseni pidä paikkaansa. Jos on tarjolla x työpaikkaa ja työnhakijoita on x + 100, esimerkiksi, kuten Suomessakin suunnilleen lienee tilanne nyt, niin vaikka työnhakijoita olisikin x + 200, työllistyjiä ei silti tulisi enempää kuin x.
Suurempi merkitys työllistymiselle voisi todella olla ALV:n säätely. ALV, kuten ymmärrämme, kohdistuu nimenomaan työhön ja tekee työstä sen elementin, joka on väistämättä 25 % kalliimpaa kuin muut tuotantopanokset.
Pe 15.02.2013 @ 12:19
Onko muissa EU-maissa vallalla tämä jargon siitä, että työvoiman lisääntyvä tarjonta aina lisäisi myös työllistymistä? Sehän ei käsittääkseni pidä paikkaansa. Jos on tarjolla x työpaikkaa ja työnhakijoita on x + 100, esimerkiksi, kuten Suomessakin suunnilleen lienee tilanne nyt, niin vaikka työnhakijoita olisikin x + 200, työllistyjiä ei silti tulisi enempää kuin x.
Oletuksena työvoiman tarjonnan lisäämisessä on tietenkin se, että kun lisää jengiä tulee kilpailemaan työmarkkinoille, he ovat valmiimpia ottamaan sitä entistä heikommilla ehdoilla vastaan. Ja tämä sitten lisää yritysten kykyä työllistää enemmän ihmisiä eli työpaikkojen määrä kasvaa.