EU ja pientä säätöä

En vielä kuullut kaikkea - kuuntelen myöhemmin, mutta tähän Paavo Väyrysen EMU:n ydinryhmään ei kannata mennä - joka sekin veisi pidemmälle liittovaltion kehitystä. Jokaisen euromaan tulisi vain vastata omista velkasitoomuksistaan.
Tässä Kreikan tapaukksessakin tiivistetysti asia meni niin, että Kreikka antoi lepsusti pankkiensa paisuttaa velkasitoomuksiaan ja sitten Suomi muiden euromaiden mukana meni Kreikan valtion sijaan lepsusti Kreikan velkoja sitouttamaan pankeille Kreikan puolesta. Emmekä tiedä mitä poliittisia tukia nämä velkapankit saamillaan rahoilla korruptoi, josko joitakin suomalaisiakin poliittisia tahoja?
Maataloustuissa Paavo Väyrynen on oikealla asialla kun haluaisi enempi kansallista päätäntää, mutta siinä olisi ratkaisuna sellainen käytäntö että vaina EU:n 1/3 tuet päätettäisiin EU:n taholla ja 2/3 kansallisen erilliskäytäntöjen kautta.
Lasse Reunanen / Salo

Voihan sitä kaikenlaisia ryhmiä suunnitella ,mutta tästäkin haastatteluta kävi ,ehkä vieläkin selvemmin ilmi se seikka ,että Suomella ei oikeasti ole vaikutusvaltaa euroopan asioihin.Mikä on johtopäätös?

Anonyymi kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisia ryhmiä suunnitella ,mutta tästäkin haastatteluta kävi ,ehkä vieläkin selvemmin ilmi se seikka ,että Suomella ei oikeasti ole vaikutusvaltaa euroopan asioihin.Mikä on johtopäätös?

Kuuntelin lisää Paavo Väyrysen puheenvuorosta ja siinä kertoi uudesta ryhmästä EU:n parlamenttiin, jossa Suomen Keskustan kantoja lähemmin toteutettaisiin parlamenttityöskentelyä. Etu olisi siinä että saisivat keskustalaiset mepit enempi edustuavuutta kuin nykyisen ryhmittymänsä kautta. Paavo Väyrynen totesi asian olevan oma lukunsa, jossa esim. maatalouspolitiikasta päätetään - siis erillään EU:n nykyisistä rahoitusjärjestelyistä. Jatkovalmistelu kuuluu Keskustan puoluejohdolle ja kuului eilen puheenjohtaja Juha Sipilä harkitsevansa sitä.
Lasse Reunanen / Salo

Paavohan on edelleen ilmiömäisessä vireessä. Kerrassaan huikeaa visiointia Euroopan Keskustasta, joka -luonnollisesti Suomen Keskustan johdolla- veisi koko Eurooppaa kohti loistavaa tulevaisuutta! Harmi vain, että tuo "desentralisoitu EU"-puhe vastakohtana "federalistiselle EU:lle" jäi pahasti sloganien tasolle. Jos esim. maatalouspolitiikasta jatkossakin pitäisi sopia yhteisesti, kuten Väyrynen totesi, tuntuu melko vähäpätöiseltä hajauttamiselta vaatia vain muutoksia rahan kiertomekanismeihin.

Muutenkin Paavon kovista väitteistä paljastui harmillisen usein pikku raapaisulla puuttuvan kokonaan pohja. Muutamalla viattomalla tarkennuskysymyksellä Maija Elonheimo paljasti useamman kerran Väyrysen heikon tuntemuksen esimerkiksi EMU-järjestelmästä rahapoliittisena yhteisönä. Väyrynen ei esimerkiksi kyennyt millään tavalla perustelemaan, miten Saksa on hyötynyt eurosta mutta Suomi vastaavasti kärsinyt. Melko järisyttävä väite, kun katsoo, miten Suomi, Saksa ja muut euroalueen pitkäaikaiset ylijäämämaat ovat yksissä tuumin kurmuuttaneet etelän alijäämämaita ja ajaneet ne syvään lamaan ja suurtyöttömyyteen. Nyt toki nämä koko Euroopan taloutta kurjistavat toimet ovat alkaneet iskeä myös omaan nilkkaan, mutta tästähän ei voi syyttää muita kuin pohjoisen poliitikkoja, jotka ovat nämä vyönkiristyspaketit sorvanneet.

Yhden tärkeän oivalluksen Väyrynen haastattelussa esittää: on erittäin ristiriitaista yhtä aikaa vastustaa federalismikehitystä ja samaan aikaan sanoa, että Suomen pitää ehdottomasti pysyä eurossa. EMU-alueen toimivaksi saaminen edellyttää nimenomaan pidemmälle menevää talouspoliittista federalismia: rahapolitiikan määräytyminen eri tasolla (EKP:ssä) kuin jolla finanssipoliikasta päätetään (kansalliset hallitukset) on resepti talouskriiseille, ja siksi, mikäli eurossa halutaan jatkaa, on hyväksyttävä finanssipolitiikan keskittyminen ja euroalueen välisiä eroja tasaava ylikansallinen talouspolitiikka (tulonsiirrot). Jos tätä ei hyväksy, loogista on vaatia eurosta eroamista. Valitettavasti Väyrynen hämärtää tätä selkeää viestiä alkamalla visioida jotain kummallista hajautunutta tai eriasteista euroaluetta. Tällainen ei tee EMU:sta valitettavasti yhtään sen vakaampaa valuutta-aluetta.

Harmittavin mutta yleinen väärinkäsitys Väyrysen EU-kritiikissä liittyy kysymykseen kansallisesta suvereniteetista. Populistisesti Väyrynen väittää, että päätösvallan siirtäminen EU-tasolle suoraan heikentää kansallista itsemääräysvaltaa, ja vastaavasti vaikkapa aluepolitiikan palauttaminen täysin kansalliselle tasolle automaattisesti lisäisi kansallista suvereniteettia. Tällainen argumentointi osoittaa hyvin kapeaa käsitystä itsemääräämisoikeudesta. Vastakkain asetetaan vain kaksi poliittista päätöksentekojärjestelmää: joko asiat päätetään Suomen parlamentissa tai EU:n elimissä. Tästä näkökulmasta totta kai kaikki päätösten tekeminen EU-tasolla lähtökohtaisesti on pois kansallisesta määräysvallasta. Mutta tässä unohtuu se tärkeä seikka, että kansallista määräysvaltaa ei kavenna ainoastaan ylikansallinen poliittinen päätöksenteko vaan myös muut ylikansalliset voimat ja valtakeskittymät. Ennen kaikkea globaalit markkinat (ja erityisesti finanssimarkkinat) kaventavat merkittävällä tavalla yksittäisten valtioiden suvereniteettia eli kykyä päättää ja hallita omia kansantalouksiaan. Esimerkiksi hallitusten kykyä säätää veroja rajoittaa valtavasti globaalien markkinavoimien luoma paine. EU maailman suurimpiin kuuluvana markkina-alueena sen sijaan on riittävän vahva (halutessaan) hallitsemaan markkinavoimia, mikä näkyy esimerkiksi keskustelussa EU:n laajuisesta finanssimarkkinaverosta.

Kysymys kansallisesta suvereniteetista ja liittovaltiokehityksestä on siis huomattavasti monimutkaisempi kuin millaiseksi Väyrynen sen esittää. Kun talous on niin vahvasti ylikansallistunut, valtioiden suvereniteetti on tapauksessa heikentynyt. Palauttaakseen määräysvaltaansa suhteessa markkinoihin ja kykyään hallita omia kansantalouksiaan hallitusten on nimenomaan osin luovuttava talouspoliittisesta suvereniteetistaan.

Onko Väyrysellä jotain todistusvoimaista näyttöä siitä, että Ruotsi todella olisi jättäytynyt EU:n ulkopuolelle jos suomalaiset olisivat ensin äänestäneet jäsenyydelle ei, kuten hän varmana faktana esittää? Enpä ole kuullut sellaista löytyvän.

Sama epäilykseni koskee Väyrysen kaavailemaa pohjoismaista liittoa, joka noin vain syntyisi, jos ensin erottaisiin (tai Suomi yksinään eroaisi?) EU:sta. Mikä ihmeellinen luonnonvoima sen saisi aikaan? Ruotsin viennistä 70 % suuntautuu EU-alueelle, enkä usko, että Ruotsi jättäytyisi suosiolla ilman päätösvaltaa elintärkeää vientisektoriaan koskevissa asioissa EU-tasolla vain päästäkseen liittoon Suomen kanssa. Tanskahan olisi joka tapauksessa pois näistä laskuista (sijainti, markkina-alueet), eikä Norjaa tällainen liittouma muutoinkaan kiinnostaisi pätkääkään.

Sitä paitsi pohjoismaissa muistetaan vieläkin, eikä kovin lämpimästi, miten Suomi aikoinaan kaatoi jo valmiiksi neuvotellun Nordek-hankkeen, koska Neuvostoliitto määräsi näin. Mitä takeita Ruotsilla ym. olisi nytkään siitä, että Suomelta löytyisi kanttia vastustaa sitä Venäjän vyörytystä, joka alkaisi meillä heti, jos Suomen eroaminen EU:sta alkaisi näyttää todennäköiseltä. Eihän Venäjä mitenkään salaile sitä, että se haluaa palauttaa Suomen omaan etupiiriinsä, jos vain tilaisuus tarjoutuu ja sekä Venäjällä että Suomessa on niitäkin, joiden mielestä emme ole sieltä koskaan poistuneetkaan.

Tämä satuilu Pohjolan unionista kuuluu siten samaan luokkaan kuin puhe Nato-optiosta, eli kovin korkealle ei poliittinen eliittimme, johon Väyrysenkin luen, näköjään arvosta suomalaisten älynlahjoja.

Ohjelmassa toistettiin myös se virheellinen käsitys, että vain niukka enemmistö olisi 1994 kansanäänestyksessä asettunut EU-jäsenyyden puolelle. Erohan oli harvinaisen selvä ajatellen yleensä kansanäänestysten tuloksia ja Suomen kansa oli kiistatta liittymisen puolella. Vaan kovasti on kansanvallan halveksuntaa nykyään liikkeellä nimenomaan tässä asiassa.