Euron vaikutus

Minusta on ylitulkintaa, että yrityksien omistajat hyötyisivät devalvaatiosta ja muut ryhmät eivät. Luulisi tuonnista riippuvaisten ja kotimarkkinoilla toimivien yrityksien kärsivän devalvaatioista myös ja sitä kautta omistajat. Palkansaajien taas voidaan katsoa hyötyvän devalvaatioista paremman työllisyyden muodossa yhtä lailla kuin vientiyrityksien omistajat viennin elpymisestä.

Käsitys Suomen valuuttakurssipolitiikan vääjäämättömästä eroavuudesta EMUn ulkopuolella Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan nähden oudoksuttaa. Pitäisihän professorin tietää ettei historia ole tae tulevasta. Mennyt devalvaatiohistoriaa ei voi pitää kiveen hakattuna vaihtoehtona. Eikö kellutuksen jatkuminen olisi paremminkin ollut vaihtoehtona todennäköisempi, kuin siirtyminen takaisin vahvan markan ja "väärän valuuttakurssin" politiikkaan. Suomen keskuspankin halukkuus määrittää poliittisesti oikea valuuttakurssi on erikoinen talousnäkökulmasta. Kabinettipolitiikassa on oma klamourinsa, mutta muituttaa kreikkalaista edunvalvontaa pahimmillaan.

Mikäli devalvaatiopolitiikkaa harjoitetaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn korjaamiseen, onko väärin ajatella valuuttakursin manipuloinnin tapahtuvan ensisijaisesti suhteessa viennin kohdemaiden valuuttoihin nähden. Jos niin, myöskin vientimaiden raha- ja talouspolitiikka on merkittävässä osassa devalvaatioon ajautumisessa, eikä kuten Suomessa halutaan ajatella syiden olevan pelkästään sisäisistä heikkouksista johtuvia. Pitää muistaa Euroopassa devalvaatiopolitiikan olleen merkittävässä roolissa ennen euron käyttöönottoa.

Jos euro on ollut onnenpotku jollekin, niin järkevää talouspolitiikkaan harjoittaneille oman valuutan maille. Ruotsin yhteiskunta ja elinkeinoelämä ovat saaneet samat hyödyt eurosta kuin Suomikin epäterveiden devalvaatiorallien poistuttua häiritsemästä oman järkevän ja terveen talouspolitiikan tekoa. Näin uskoisin myös Suomessa käyneen euron ulkopuolella. Olisikin kiinnostavaa tietää mikä on loogisempi ja paremmin perusteltavissa oleva oletusskenaario. "Suomi ei ole pohjoismaa" -perustelu kuulostaa hauskalta, mutta ei ihan uskottavalta.

Korkmanin puheista päällimmäisiksi minulle jäivät sanat usko ja toivo, vain rakkaus jäi puuttumaan tärkeistä asioista. Talouspolitiikassa nämä sanat kyllä usein tulevat maksajan suusta. En löytänyt Korkmanin perusteista yhtään tosiasioihin pohjautuvaa analyysia euron ja EU.n onnea tuottavasta vaikutuksesta. Ennen voimme itse päättää meni sitten syteen tai saveen, se on reilua. Nyt Korkmanin mukaan voimme vain uskoa ja toivoa että kaikki menee hyvin. Ei ole mennyt moneen vuoteen....

Kuuntelin Korkman-ohjelman jälkijunassa enkä meinannut uskoa korviani, kun toimittaja kuvaili devalvaatiota kuin jotain yleishyvää, jolla "kaikki osallistuivat talkoisiin". Totuushan on kaikkea muuta. Devalvoinneilla oli erittäin merkittäviä tulonjakovaikutuksia rikkaiden hyväksi ja köyhien tappioksi. Eivät ainoastaan metsäteollisuuden omistajat hyötyneet vaan kaikki muutkin vientiyritykset nettosivat (eikä kaikkea devalvaatiohyötyä todellakaan sijoitettu investointeihin). Kun devalvaatiot samalla kiihdyttivät inflaatiota, josta hyötyivät ennen muuta kiinteän omaisuuden haltijat, kuten mm. kiinteistöjen hintojen aikasarjoista näkyy, niin siinä on yksi selitys siihen, miksi edelleen asumme ahtaasti mutta kalliisti.

Esim. vuoden 1967 rökäledevalvaatio pani vauhtiin kaksinumeroisen vuotuisen inflaation, joka saatiin talttumaan vasta 80-luvun vaihteessa. Palkallaan elävä vuokralla asuja maksoi siten devalvaatioista viimeiseen tappiin. Ostovoima leikkaantui ja vaikka jopa 15 - 20 %:n palkankorotuksia vaadittiin ja saatiinkin, niiden vaikutus oli syöty muutamassa kuukaudessa. Ennen EU:hun liittymistä Suomessa olikin vakiovitsinä kertoilla sarkastiseen sävyyn suomalaisten ostovoiman alkavan pikkuhiljaa lähennellä Portugalin tasoa, kun siihen asti oli oltu "parhaiden" Itä-Euroopan sosialistimaiden tasolla.

Myös kotimarkkinoilla toimiville yrityksille devalvaatiot olivat myrkkyä. Ja yksi lisävaikutus, josta on vähän puhuttu, oli se että kun viennin kilpailukyky alkoi hyytyä,niin korkeimmat teollisuuspamput kääntyivät asianomaisten tahojen puoleen vaatien markan devalvointia. Kun he sen yleensä myös saivat noin 8-9 vuoden välein, voitiin jatkaa entistä menoa, eikä esim. tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvinnut panostaa. Ja presto: Suomen puunjalostusteollisuutta ei kohta enää ole, kun kukaan ei näytä tarvitsevan lisää sellua eikä paperia, eikä mitään innovaatioksi kelpaavaa viitsitty kehittää. Yhtiöiden tuotekehitysinsinöörejä haukuttiinkin propellipäiksi, mutta sijoitusjohtajat olivat puolijumalia.

Olen jo pitkään ihmetellyt suurta devalvaationostalgiaa varsinkin tämän uuden "työväenpuolueen" piirissä, mutta enpä ihmettele enää, jos tiedon taso yleisemminkin on tätä. Samaan luokkaan lasken kaverin, joka intti radiossa (ohjelma ei ollut Brysselin kone), että ennen EU-jäsenyyttä Suomessa olisi ollut likimain täystyöllisyys. Voihan kiessus, mistä näitä tynnyrisssä kasvaneita tulee?

Jos joku on kiinnostunut devalvaatioista ja niiden vaikutuksista talouteemme, niin valt.tri. Pekka Kososen tutkimus sotien jälkeisestä "devalvaatiosyklistä" on erittäin valaiseva. Kirjastoista löytynee.