Unkari EU:n jäsenmaana
Unkarin poliittinen kehitys on etenkin demokratian kannalta viime vuosina ollut huolestuttavaa. Vaikka maassa onkin parlamentti ja vaaleja käydään, niin demokraattinen poliittisten päätösten teko ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Yhden puolueen, viime vaaleissakin pari viikkoa sitten voittaneen Fidesz-puolueen ja siis myös pääministeri Viktor Orbanin valta on iso. Uuden vaalialain myötä, vaikka joku puolue saakin vain alle puolet äänistä, se voi saada 2/3-osaa* parlamenttipaikoista, jolloin sen ei tarvitse harjoittaa mistään asiasta poliittista keskustelua opposition kanssa. Viime vuonna parlamentti hyväksyikin perustuslain muutoksen, jonka sanottiin rikkovan demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Mutta olisiko EU:n pitänyt puuttua tilanteeseen sanktioin. Ja jos olisi, niin missä vaiheessa.
Unkari liittyi EU:n jäseneksi vuonna 2004. Olisiko EU:n pitänyt hyväksyä Unkari jäsenekseen viivyttelemättä aiemmin silloin kun EU-innostus oli siellä vielä suurimmillaan ja luottaa, että innostus demokratiaan olisi myös johtanut parempaan demokratiakehitykseen. Vai olisiko pitänyt odottaa vielä kymmenen vuotta, ja miettiä sitten asiaa uudelleen.
Kiinnostava kysymys on myös se, että onko mahdollista, että mikäli EU ei puutu Unkarin tilanteeseen, samanlaista kehitystä tulee tapahtumaan myös muissa EU-maissa.
Unkarin tilanteesta EU-maana kertoo vanhempi tutkija Katalin Miklóssy Aleksanteri-instituutista.
*Muokattu 28.4. klo 20.05. 3/4-osaa korjattu 2/3-osaksi.
8 kommenttia
Ke 23.04.2014 @ 10:48
Hassua, kansa on demokraattisissa vaaleissa valinnut Unkarin vallanpitäjät, mutta tämä ei kelpaa tutkijalle? Kansa pitää vaihtaa siis!
Ke 23.04.2014 @ 11:01
Hassua, kansa on demokraattisissa vaaleissa valinnut Unkarin vallanpitäjät, mutta tämä ei kelpaa tutkijalle? Kansa pitää vaihtaa siis!
Niinpä. Kansa on itse valinnut vallanpitäjänsä, mutta nyt mikäli ymmärsin tutkijaa oikein, ongelma on se, että tämän jälkeen kansan ei enää ole niin helppoa valita päättäjiään kuin ennen.
Pe 25.04.2014 @ 11:29
Niin, mutta kyllähän esimerkiksi Suomessa Kokoomus myös vastustaa vapaata markkinataloutta - esimerkiksi suuryrityksille halutaan jatkuvasti tukia valtiolta, eikö vain?
Siinä mielessähän oikeistolaisuus ei kovin paljon edes eroa valtiososialistisista puolueista, kuten venäläisten ja unkarilaisten kommunistipuolueista ennen sosialismin kaatumista. Ei haittaa, jos valtio säätelee markkinoita tukien avulla, kunhan se tapahtuu siten, että rahat kuitenkin kulkeutuvat suurten yritysten omistajien käsiin eikä vaikkapa julkiseen terveydenhoitoon tai köyhien perheiden tukemiseen?
Tasaverohan on aika ratkaiseva asenneraja. Suomessakin pienipalkkaiset työntekijät tai pienyrittäjät, joilla on hyvin niukat tulot, maksavat ALV:n ja muun verotuksen vuoksi saman prosentin verran tai usein paljon enemmänkin kuin hyvin suurituloiset ihmiset. Pienituloinenhan käyttää melkein kaikki tulonsa kulutukseen, suurituloinen saa monenlaisia vähennyksiä ja voi investoida ja sijoittaa rahojaan monin tavoin ja maksaa sitten tuotoista pienemmän verokannan mukaan.
Niinpä pienituloiset tosiasiassa Suomessa jo nytkin kustantavat suurimman osan myös suuryritysten tarvitsemasta infrastruktuurista kuten kaduista ja teistä sekä työvoiman uusintamisesta, kuten lasten koulutuksesta ja julkisesta terveydenhoidosta ja iäkkäiden ihmisten hoidosta. Jos oikeistopuolueet vielä saavat läpi tasaveron, tietysti silloin ei enää edes teeskenneltäisi, että verotuksessa olisi jokin progressio olemassa niin, että vähävaraisia verotettaisiin vähemmän?
Pe 25.04.2014 @ 11:48
Hassulla tavalla kertomus Unkarin yksipuoluejärjestelmän kuvaus tuo mieleen suomalaisen kunnallishallinnon, ja miksei myös valtionhallinnon. Suomessa toki puolueita on monia, mutta käytännössä se, että ihminen valitaan kunnanvaltuustoon tai kunnanhallitukseen, tai eduskuntaan tai hallitukseen, saa aikaan sen, että ihminen leimautuu edustajakumppaneihinsa, siis jo valmiiksi valtaa pitäviin tahoihin.
Jos joku edustaja yrittää ajaa omien äänestäjiensä asioita, hänet eristetään ja leimataan hankalaksi ja ikäväksi ihmiseksi. Yksimielisyys on suuressa arvossa, vaikka monien erilaisten mielipiteiden esittäminen ja harkitseminen olisi ihan jo ihmisyhteisöjen turvallisuudenkin vuoksi hyvin tarpeellista. Tiedetäänhän hyvin, että miljoonakin kärpästä voi kyllä olla väärässä.
Edustuksellisen demokratian idea on se, että vaaleilla valittu edustaja samastuisi äänestäjiinsä, keskustelisi heidän kanssaan. Käytännössä vaaleilla valittu edustaja samastuu toisiin edustajiin ja alkaa hyljeksiä omia äänestäjiään. Äänestäjät muuttuvat pelottaviksi, heidän mielipiteensä tuntuvat vääriltä ja hölmöiltä. Kai se onkin luonnollista ihmisen käytöstä seurata ja ihailla aina niitä ihmisiä, joilla on korkein sosiaalinen asema, mutta on se melkoinen este sille, että kaikkien ihmisten ääni tulisi jotenkin kuuluville. Tämä ilmiö myös nähdäkseni selittää sen, miksi Suomessakin äänestysprosentit ovat niin pieniä. Ei maksa vaivaa äänestää ketään, kun jokainen valittu edustaja muuttuu aivan samalaiseksi kuin kaikki edellisetkin edustajat. Valta yksinkertaisesti turmelee nopeammin kuin vaalikaudet vaihtuvat.
Pe 25.04.2014 @ 21:50
tutkjpidän kuitenkin unkarin ja mahdollisesti muidenkin euroopanmaiden kansallista heräämistäan puhe viestinnän muodostamasta yksipuoleisesta totuudesta kuulostaa kovin tutultaa myös meillä.ihmettelen euroopan yleistä vauhkoontumista venäjällä alkaneen kansallisen herätyksen johdosta, jossa myös unkari on mukana, me tarvitsemme multipolaarisen maailman, jossa erilaiset kultuuri sivilisaatiot ovat elinvoimaisia,vaikka ne eivät aina olisi sopusoinnussa ns läntisten arvojen kanssa.
La 26.04.2014 @ 15:56
Tuossa tekstissä on virhe. Fidesz ei suinkaan ole saanut parlamenttiin 3/4 enemmistöä vaan 2/3. Aika paljon sekin.
Ti 20.05.2014 @ 11:15
Kuuntelin ohjelman vasta tänään. Kiitos, että ohjelmat ovat pitkään tallennettavissa ja kuunneltavissa!
Olipa pysäyttävä ja suurta huolta nostattanut keskustelu.
Katalin Miklóssyn huomio siitä, että EU:lle ei näytä demokratia olevan tärkeää, koska Unkarin poliittisen tilanteen kehityssuuntaan ei ole puututtu, oli erittäin osuva.
Myös hänen huomionsa siitä, mikä olisi ollut ensimmäinen ja mikä olisi ollut toinen oikea ajankohta tuoda itäisen Keski-Euroopan maat mukaan Unioniin oli tärkeä.
