Ei viikate heiniä valitse - elä siis heti
Jokaiseen päiväämme sisältyy paljon pieniä ja isoa tarpeita, joita jatkuvasti tyydytämme. Tarpeet voivat liittyä perusjuttuihin kuten ruokaan, lepoon tai turvallisuuteen tai sitten yleiseen hyvinvointiin, joka tuo iloa, tyytyväisyyttä tai onnellisuutta. Entä jos kehosi yhtäkkiä halvaantuisi ja inhimilliset ilon hetket olisivat siitä eteenpäin saavuttamattomia?
Ostin hiihtoloman lukemiseksi kirjan Perhonen lasikuvussa, joka kertoo siitä, kun menestyvä lehtimies halvaantuu. Käännekohdan jälkeen hän elää muiden avulla ja saa tyydytystä mielikuvistaan.
Kirjassa 43-vuotias ranskalaismies Jean-Dominique Bauby kertoo elämästään, joka pysähtyi vuonna 1995, kun hän halvaantui täysin lukuun ottamatta vasenta silmäänsä. Kirja syntyi kirjain kirjaimelta silmää räpyttäen.
Kirjaa suositeltiin minulle jo kauan sitten, kun tein verkkosarjaa neliraajahalvaantuneesta Marjaana-tytöstä, joka kommunikoi kirjan henkilön tavoin äänettömästi. Marjaanakin kirjoittaa vain päätään ja silmiään liikuttamalla.
Marjaana syntyi maailmaan puhumattomana ja liikkumattomana. Hän pärjää elämässään kohtalaisen hyvin. Lehtimies taas halvaantui aivohalvauksen seurauksena, eikä hyväksynyt koskaan onnettomuutta. Hän kuoli vuonna 1997 vain muutaman päivän kirjan julkaisemisen jälkeen.
Ahmin kirjan Perhonen lasikuvussa yhdeltä istumalta lentokoneessa. Lomamatkalta palattuani huomasin, että kotikaupunkini tarjosi tositarinan myös samannimisenä elokuvana, joten menin katsomaan sen heti. Elokuva kuten myös kirja itketti kovasti. Kamppailu oli koskettava ja tärkeä muistutus kehon haavoittuvuudesta. Olemme kuin heinänkorsia, jotka katkeavat herkästi.
Julian Schnabelin ohjaama elokuva toistaa kirjan kokemukset taidokkaasti. Kuvaus on toteutettu kekseliäästi.
Ranskalainen Bauby oli maailmankuulun Elle-lehden päätoimittaja, elämän- nautintojen ystävä ja aktiivinen toimija Pariisin seuraelämässä. Bauby ei muistuta kirjassaan elämän arvojärjestyksen tärkeydestä, mutta elämänsä onnenaiheistaan hän kertoo. Onnellisuus rakentuu hänen muistikuvissaan ja mielikuvituksessaan perusasioille kuten läheisten rakastamiselle, työnteolle, syömiselle ja liikkumiselle luonnossa.
Elokuvan mieleenpainuvimmat kohtaukset ovat ne, kun Baubyn isä soittaa lohduttomana pojalleen sairaalaan ja kun Bauby seuraa leikkiviä lapsiaan eikä voi vastata heille.
Voiko elämä olla noin julmaa, että mieli ja sielu jäävät henkiin, mutta keho elää kuin lasikuvussa? Kertomus on lohduton muistutus siitä, että elämä on kuin arvaamatonta rulettia. Koskaan ei voi tietää, milloin ruletin nuoli osoittaa sinuun. Elämää ei voi hallita. Siitä voi vain nauttia niin kauan kuin mahdollista, sillä kuoleman kutsuma viikatemies on arvaamaton vieras.
