Kerrankin sikaa säkissä
Kaikkihan tietävät sen, että Koraani kieltää sianlihan. Sika on muslimien mielestä saastainen eläin.
Myös Raamatun vertaukset kuvailevat sianlihaa saastaiseksi ja kehottavat välttämään sitä. Silti me kristityt syömme possua posket pullottaen jopa Jeesuksen syntymäpäivänä.
Tilastojen mukaan varsinkin suomalaiset kuluttajat syövät sikaa enemmän kuin muita eläimiä. Itse poikkean valtavirrasta, sillä en halua syödä possua.
En tiedä miten ja milloin possuinhoni syntyi, sillä periaatteessa olen kaikkiruokainen. Vältän possua, sillä inhoan paistetun läskin hajua. Nenääni pidellen poistun sellaisista taloista, joissa leijuu paistetun porsaanlihan haju. Haju on kuvottava. Ehkäpä minussa asuu pieni muslimin alku, sillä en pidä possun maustakaan.
Suomessa possunlihalta ei voi välttyä, sillä läskisoosi ja kuoriperunat ovat suorastaan Suomen kansallisruokaa. Toki possu on halvempaa kuin muu liha. Hintaseikka vaikuttaa luonnollisesti possun suosion määrään.
Syyskuisella lomamatkallani tilasin italialaisessa ravintolassa aristaa, jonka luulin tarkoittavan paistettua kanaa. Olin siinä luulossa, että tiedän tarvittavat vieraskieliset sanat, jotka tarkoittavat possua, sikaa ja porsaanlihaa. Tarjoilija toi minulle valtavan lautallisen possun selkää. Onneksi suloinen matkakumppanini vaihtoi annoksen kanssani ja vältin taas possupalleron.
Possun väistöliikkeeni ei nojaa Raamattuun eikä Koraaniin. Joskus tosin toivoisin, että voisin vedota asiassa uskonnollisiin syihin, jotta siitä kieltäytyminen olisi helpompaa. Toistaiseksi minulle itselleni riittää perusteluksi se, että pahalta haiseva ruoka ei voi maistua hyvältä.
Toki voin aina vedota ilmastomuutosverukkeeseen: 18% maailman kasvihuonepäästöistä johtuu eläintuotannosta. Karjankasvatus vaikuttaa ilmastoon auto- ja lentoliikenteen ohella, joten voin hyvin elää ilman lihaakin ja pienentää näin ekologista jalanjälkeäni.
Sitä paitsi. Sanoinko jo, että possu merkitsee minulle inhokkiruokaa?
