To 14.02.2008 @ 16:18admin

Pelolla huvittelu on sairasta

Täytyy myöntää, että kesä pelottaa jo nyt. Pian on se aika, kun suomalaiset miehet riisuvat paitansa ja kulkevat häpeilemättä keskuudessamme valtavine vatsoineen.

Nelonen esitti viime viikolla tv-ohjelman oudoista pelkääjistä, joista yksi oli birminghamilainen Sue, joka pelkää polvia. Odotin jännittyneenä mitä Sue tekee, kun terapeutti paljastaa karvaiset polvensa kesken terapiaistunnon. Huutaako hän apua kuten minä paidattoman tynnyrin nähdessäni?

Ohjelman perusidea oli hyvä. Suurin osa pelkääjistä kertoi järjenvastaisista peloistaan luontevan tuntuisesti. Heihin pystyi samaistumaan. Ohjelmassa oli kuitenkin eräs kummallinen tapaus, joka pysäytti minut. 

Nainen istui studiolavasteissa poseerausasennossa ja hänen vieressään oli valtava, vihreä Pilates-pallo, joka symbolisoi hernettä. 

- ”Haluaisin olla ruokailuemäntä koulussa, mutta pelkään herneitä”, kertoi nainen. Tämä poloinen jätettiin oman onnensa nojaan, eikä häntä autettu. Hänen ilmeessään oli jotain neuroottisen sairasta. 

Ohjelma esiteltiin tunnetut fobiat kuten hämäkkipelko (akranofobia), korkean paikan pelko (akrofobia) ja eläinkammo (zoofobiaa). Pelon asteittainen kohtaaminen oli mielenkiintoista seurattavaa. Onnelliset pelon voittajat itkivät ilosta, kun pääsivät kammostaan.

Pohjimmiltaanhan fobia on pelkotila, joka saa aikaan sellaiset mittasuhteet, että se haittaa normaalia elämää. Erilaiset pelot taas kuuluvat elämään, sillä ne suojaavat vaaratilanteilta. Joitakin asioita on terveellistä jopa pelätä – sehän on itsesuojeluvaistoa!

Pelko on aina kiinnostanut minua. Tein vuonna 2004 reportaasin Pelkään uida, jossa vesipelkoiset oppivat uimaan. 

Tunnustan myös tässä oman pelkoni. Pelkään kyykäärmeitä. Olen kohdannut niitä aikoinaan partioleirillä saaristossa niin monta, että sain niistä suorastaan kammon. Sitä paitsi ne ovat purressaan hengenvaarallisia, jos/kun on allerginen. Viikko oli traumaattinen, sillä niitä  kiemurteli telttaan, sankoon, saunaan. Vieläkin puistattaa. 

Ehkä on kyse jo fobiasta, sillä sydämeni tykyttää ja huudan, kun näen kuvankin kyykäärmeestä. Jos siis haluat, että vihaan sinua ikuisesti, tiedät mitä tehdä! Liikun toki mielelläni saaristossa, vaikka inhottavat muistikuvat istuvat edelleen vahvasti.

Entä sinä, mitä sinä pelkäät? Neuloja, pimeää, yksinäisyyttä, vettä? Uskallatko edes kertoa?

Fobioita sanotaan olevan kolmenlaisia: sosiaaliset fobiat, joissa ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyy pelkoa, yksittäiseen asiaan tai toimintaan liittyvä pelko ja torifobiat eli pelkoja aiheuttavat julkiset paikat. 

Ttv-ohjelma toisti hernenaista muiden pelkääjien välillä muutamia kertoa. Hänet esiteltiin aina siten, että taustalla oli valkoinen studiolakana, joka muistutti sairaalan seinää. Häntä huolestutti ennen kaikkea se, että kaupan pakastealtaalla suuret herneet kerääntyisivät katselemaan häntä.

Minäpä vedän herneen nenään siitä, että (mieli)sairaan pelosta tehdään pilkkaa!

1 kommentti

No tuota tapausta ei vaan enää voitu auttaa, ja hän kuuluisi laitokseen, eikä tervejärkisten ihmisten joukkoon. Suuret vakoilevat herneet ovat psykoottisen ja potentiaalisesti paranoidin mielisairaan hullun pelottavan friikin harhoja.

Tunnetummat pelot ovat tunnettuja, arkisempia ja hyväksyttävämpiä. Lievä korkeanpaikankammo tai neulakammo ovat molemmat täysin ymmärrettäviä ja todennäköisesti parannettavissa melko yksinkertaisella terapialla.

Mielisairas herne-eukko tarvitsee neuroleptejä ja pehmustetun huoneen, kunnes ymmärtää olla pelkäämättä herneitä.

Hernefobia my ass, nainen vaan esitti olevansa mielisairas saadakseen huomiota ja sympatiaa. Nyt hän sympatiansa sai, ei ohjelman tekijöiltä vaan sinulta. Ruokit epätervettä käytöstä, hernekäytös kannattaa vain unohtaa.

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu