Purkka tukassa

Jos joku vielä väittää, että suomalainen käyttää liikaa mustia vaatteita ja tuskin erottuu talvella pimeästä ympäristöstään, tulkoon Tampereelle.

Tänä aamuna bussipysäkille tupsahti aamuhämärässä värikäs papukaija vailla vertaa! Kalliilta näyttävä peltilehmä kurvasi tien viereen ja autosta nousi kiroillen nuori nainen, jolla oli kirkkaanpunaiset sukkahousut, mustat toppakengät, vihertävä maihari, lilanvärinen kaulahuivi, verhokankaan kuosia muistuttava hame täynnä sini-kelta-ruskeita kukkia ja raidallinen pipo. Kovin oli käytetyn näköiset vaatteet.  

Tuskin oli kyseessä kovinkaan köyhä tyttö, sillä hän kaivoi taskustaan näyttävän ipodin (sellaisen, jota toivoin jo viime vuonna joulupukilta) ja tökkäsi kuulokkeen korvaansa. 

Mikä saa nuoren naisen pukeutumaan näin? Olikohan hän nähnyt oikein vaivaa pukeutuakseen mahdollisimman epäsovinnaisiin vaatteisiin? Oliko hän menossa 70-luvun naamiaisiin? Vai oliko hän dyykannut lumput roskiksesta ennen koulua?

Ostan itse käytettyjä vaatteita ja kannatan vintagea, mutta eihän käytettyjen vaatteiden tarvitse olla mitään pelleilyä. 

Odotanko turhaan, että nykyinen rumuusmuoti poistuisi Suomesta?
Unelmoin siitä, että saisin katsella bussissa, junassa ja julkisissa tiloissa viimeisteltyä pukeutumista. 

Toivon hartaasti, että suomalaiset naiset lopettaisivat hiusten pilaamisen toistuvilla kemikaalikäsittelyillä. Toivon myös, että miehet antaisivat hiustensa kasvaa. Kasvakoon päässä vaikka kaksi karvaa, kunhan päätä ei ajeta paljaaksi. 

Tulkoon antimuodin tilalle vaikka 80-luvun kaameat olkatoppaukset, hiihtarit kumilenkkeineen ja korkokenkineen!  

Hullunkurista, että kaiken maailman muotitoimittajat ja muotibloggaajat kiinnittävät kerran vuodessa huomionsa linnan juhlien tyylimokiin ja pukeutumiskoodien toteutumiseen. Muina päivinä voimme kulkea vaatteissa, jotka tuovat mieleen papukaijan, ryysyläisen tai kulkurin.