To 27.05.2010 @ 10:53Rita Trötschkes

Tavarataivas on jätevuori

Oletko nähnyt animaatioelokuvan Walle-E? Se kertoo yksinäisestä ja inhimillisestä siivousrobotista, joka järjestelee tutunnäköisiä tavaroita autioituneen Maa-planeetan loputtoman tuntuisella kaatopaikalla.

Liikuntakyvyttömät, itsensä muodottomaksi syöneet ihmiset asuvat täysin koneistetulla avaruusaluksella, sillä he ovat saastuttaneet planeettansa asuinkelvottomaksi.

Vaikka elokuva on hellyttävän hauska ja sarkastinen seikkailukomedia, ahdistavat tarinan alkukuvat ainakin minua.

Katastrofi johtuu tietysti siitä, että itsekäs ylikuluttaminen, ylenpalttinen tavaroiden ostaminen, röyhkeä energian loputon tuhlaaminen johtivat inhimillisen elämänmuodon tuhoamiseen. (Mieti siis, lähdetkö Tampereelle juuri avatun huonekalujätin turhille kaupoille!)

Ekologista sanomaa löytyy myös upeasta FST:llä esitettävästä neliosaisesta brittisarjasta Kaatopaikka kutsuu, joka kertoo valtavasta englantilaisesta kaatopaikasta. Se esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008 ja ohjelmatietojen mukaan sarja tulee vielä nettilevitykseen.


Alkujaksossa reality-ohjelmaan valitut britit arvelevat joutuvansa eräänlaiseen selviytymisleikkiin autiolle hiekkarannalle. Järkytys on suuri, kun bussi viekin vapaaehtoiset tv-esiintyjät haisevalle kaatopaikalle. Hygieniaohjeet ja muut toimintatavat selvitetään kilpailijoille huolellisesti, sillä kenenkään ei pidä sairastua kaatopaikan rottien tai muiden eläinten levittämiin tauteihin.

Ken kestää asua kaatopaikalla kokonaiset 3 viikkoa, pääsee jakamaan 20.000 punnan arvoista rahapottia. Leikistä voi toki luopua kesken, mutta lähtijä kasvattaa luonnollisesti kokeiluun jäävien rahaosuutta. Toisessa jakossa (23.5. ja 24.5.2010) porukalta vietiin kuivakäymäläboksit, sillä jengin piti rakentaa kaatopaikalta löytyvistä rakennusmateriaaleista kompostoituva käymälä - itse.

Walle-E:n tavoin britit keräävät hyödyllisiä esineitä, joita he käyttävät uudelleen asuessaan kaatopaikalla.

Sarjaan valitut ihmiset ovat hyvin erilaisia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen. Ekointoilija Selena nousee kello viisi aamulta keräämään muovia, sillä hän ei halua jättää muovia maaperään. Aamu-uninen mallityttö Sasha taitaa olla seuraava pudokas, sillä hän haluaa takaisin kodin silkkilakanoihin pois hurjasta kaatopaikkaelämästä. Sitä paitsi - täytyyhän hänen päästä hoidattamaan naurettavia kynnenpidennyksiään.

Itse en voisi kuvitella eläväni päivääkään kaatopaikalla. Yksi opastettu vierailu oli erittäin mielekäs, mutta riittävä, sillä haju oli sanoinkuvaamattoman kuvottava.

Vierailustani muistan erityisesti sen, että tavaraa ei voi heittää ”pois”. Sellaista paikkaa ei ole olemassa, vaan ”pois” tarkoittaa maaperää kuten kuoppaa tai maa-aluetta. Yritän ostaa vähemmän ja ympäristöystävällisesti ja nuukailen parhaani mukaan.

Suosittelen tv-ohjelmaa kaikille niille, jotka eivät pääse henkilökohtaisesti käymään suurella kaatopaikalla. Ken näkee jätevuoret, se ymmärtää paremmin, että kulutusvimma on saatava aisoihin.

2 kommenttia

"sillä maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä..." lauloi Rauli Badding jo (ei niinkään kultaisella) 1970-luvulla. Tuntuu aivan kammottavalta, miten omassa jokapäiväisessä kotitaloudenpidossa kertyy pahvia, paperia, muovia ja lasia. Ne sitten roudataan jätekatokseen kolkuttavin omatunnoin. Mutta, minkäs teet - kierrätystä ei ole tehty tavalliselle tallaajalle helpoksi.

Hyvä juttu Rita!

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu