Su 29.08.2010 @ 13:38Rita Trötschkes

Ehostaminen on hyvinvoinnin tehostamista

Ulkonäön ehostamista, kauneuteen satsaamista ja itsensä laittamista on pidetty kautta aikojen pinnallisena ja negatiivisena turhamaisuutena – ainakin meillä Suomessa. Miksi huoliteltu ulkonäkö ei voisi hyvä asia, joka luo meille kaikille iloa ja tyylikkyyttä?

Itse katselen mieluiten niitä, joiden tukka on laitettu, kasvot on huoliteltu ja yllä on siistejä vaatteita kuin niitä, joilla hento kuontalo roikkuu silmillä, keho hyllyy rasvamakkaroista, olemus on verhottu nuhjuiseen kaapuun ja finninen naama loistaa harmauttaan.

Olen mielissäni siitä, että suomalaisten asenteita mittaava uusin Risc Monitor -tutkimus kertoo nykynuorten panostavan ulkonäköönsä. Minusta ulkonäkö ja hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että myös omaan terveyteen halutaan satsata. Se on hyvä asia, se.

Selväähän se on, että itsensä puunaaminen on kallista ja aikaavievää puuhaa, eikä ylimielistä asennetta pysty peittämään millään pakkelilla. Moukkamaisuutta ja tyhmyyttä ei voi peittää keinotekoisesti, mutta sivistymättömiä ja typeriä löytyy myös niistä, jotka eivät panosta ulkonäköönsä ollenkaan.

Perinteiset feministit pelkäävät, että ulkonäkökeskeisyyden kasvu vie naisen yhteiskunnallista asemaa väärään suuntaan. Uhkakuvana on se, että meistä tulee parishiltoneita. Feministit haluavat päteä lähinnä koulutuksellaan ja kokemuksellaan. Työhakemukseen liitettävä valokuva on heille käsittämätöntä. ”Enhän minä naamallani töitä hae, vaan osaamisellani!”

Onneksi glamourfeministimme Lenita Airisto tajusi ulkonäöen merkityksen työelämässä jo ajat sitten. Hän sanoo, että huolitellusta ulkonäöstä on aina hyötyä - sekä miehille että naisille. Miksi kauneutta ei saisi näyttää? Miksi miellyttävää ulkonäköä pitäisi peitellä?

Miesten komistustuotteet ja naisten meikkileikit ovat tätä päivää, mutta toivottavasti ulkonäkö ei ole tärkeintä kenenkään elämässä. Itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen ovat luonnollinen osa hyvinvointia. Aivoja pitää kiusata, jotta voi kokea myös psyykkistä hyvinvointia. (postaus: Projektina kehon kiusaaminen)

Vai huomaako älykkyyden ja sydämen sivistyksen ulkonäön perusteella?

2 kommenttia

Ulkonäkö ja hyvinvointi näyttävät tosiaan liittyvän toisiinsa, siinä mielessä että monia tyttöjä ja naisia ahdistaa kun pitävät itseään rumana. Onko johtopäätös sitten se että pitäisi välittää ulkonäöstään entistä enemmän?

erc kirjoitti:

Ulkonäkö ja hyvinvointi näyttävät tosiaan liittyvän toisiinsa, siinä mielessä että monia tyttöjä ja naisia ahdistaa kun pitävät itseään rumana. Onko johtopäätös sitten se että pitäisi välittää ulkonäöstään entistä enemmän?

Huonolla itseluottamuksella kuormitetut ahdistuvat rumuudestaan, joten ehostuksella voi jotakin yrittää peittää. Eräs hauska elokuvaesimerkki on American Beauty, jossa kaunis teinityttö kärsii siitä, että häntä sanotaan (yhden kerran) rumaksi. Hän onkin kateellinen rumalle ystävälleen, jolla on hyvä itseluottamus, mutta ei kauneutta. Yksi elokuvan teemoistahan on se, että voiko onnea tavoitella ulkokohtaisilla asioilla kuten treenatulla keholla, rahalla ja menestyksellä.

Minusta ulkonäköä ei pidä kohentaa itseluottamuksen korjaamiseksi, vaikka tokihan sitä koko ajan tehdään (kauneusleikkaukset). Ahdistusta on vaikea korjata ulkoapäin. Se on raskas tie, mutta ulkonäköään voisi käyttää enemmän hyödyksi ja iloksi.

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu