Kukkaronnyörit tiukalla
Muistatteko Molièren Saiturin, joka säästääkseen rahaa, ostaa sellaista ruokaa, jota kukaan ei syö ja palauttaa tähteet takaisin kauppaan? Ahneelle yltiönuukailijalle on helppo nauraa, mutta penninvenyttäjä tietää, että hänestä tulee entistä rikkaampi vain kitsastelulla.
Tyylikäs köyhäily ja ekonuukailu ovat tänä päivänä muodissa, mutta entä jos säästäminen muuttuu saituudeksi? Pahin yhdistelmä lienee rikas ja nuuka, joka ei suo itselleen eikä muille mitään.
Kitsas tuntee kaikki niksit, joilla vältetään joutumasta maksajaksi. Tiedättehän tyypit, joiden jokainen yhteydenotto tarkoittaa jotakin palvelua, jonka hän toivoo sinulta.
- Toisitko vähän kahvia, kun tulet? - Ajaisitko minut mökille? -Lainaisitko puhelintasi, kun omani ei toimi? - Lainaisitko juhlapukuasi? Kännykkäpinnarit puolestaan soittavat numeroosi, katkaisevat ja odottavat, että soitat takaisin. Pummajia on monenlaisia niin maalla kuin kaupungissa.
Äärimmäisen nuukailijan kaapit pursuavat ilmaisnäytteitä, romuja, vaatetta ja tavaraa, jota hän ei ole käyttänyt vuosiin. Rahaa on pankkitileillä, mutta sitä ei ole koskaan tarpeeksi. Pankissa on käytävä varmistamassa saldo tai verkkopankissa on piipahdettava ihailemassa tilitietoja. Raha voi olla hirveä pakkomielle.
Vaan miten vanha sukulaisemme haalikaan sen miljoonansa, ellei ylisäästämällä elämässään kaikesta? Ulkopuolisista vaikuttaa siltä, että hän säästi säästämisen vuoksi, mutta itse asiassa kitsas miljönääri nautti pihistä elämäntavastaan.
Toki hän oli pihi myös itseään kohtaan, eikä suonut itselleen mitään. Kauheinta oli kuitenkin ajatus, että käärinliinoissa ei ole taskuja.
Pitkälle viedyssä nuukailussa ei ole aina järkeä, mutta nykyinen kulutusvimma on kaukana viisaasta käytöksestä. Jospa emme soisi itsellemme jatkuvasti kaikenlaisia nautintoja, uusia tavaroita ja löyhää kulutusluottoa, jota ylipursuava yhteiskuntamme meille jatkuvasti kauppaa? Eikö meidän kaikkien kannattaisi nuukailla enemmän, säästää energiaa ja luonnonvaroja?
Ehdotan, että emme nuukaile ruuassa, rakkaudessa emmekä tunteissa, mutta ostamme ja kulutamme vähemmän. Kierrätämme, ostamme käytettyä ja entisöimme tavaroita.
Toki omat tai toisten perustarpeet pitää ottaa huomioon - niissä ei saa nuukailla.
