Kenelle sinä elät?

Elämä on ihmisen parasta aikaa. Tämän kuolemattoman hauskan oivalluksen keksi aikoinaan Matti Nykänen. Elämäntaito onkin oikeasti mutkikas juttu.

Ylimitoitetut työ-,opiskelu- ja ulkonäkövaatimukset, suorituskeskeinen yhteiskunta ja rauhaton olo ovat tuttuja opiskelijoille, työttömille, lapsille, nuorille, työelämässä oleville ja jopa eläkeläisille.

Varsinkin aikakauslehdet ja netti ovat pullollaan vinkkejä, joilla stressin voi selättää tai joilla elämää voi paremmin hallita. Elämäntaidon valmentajat väittävät, että kiire, stressi ja arvojen vastainen elämä on kaiken alku ja paha. Meillä on aikavarkaita, energiasyöppöjä ja sisäisiä piiskureita, joilla tilannetaju katoaa.

Niin. Omaa elämää voi ajoittain hallita, mutta koko elämää ei voi. Vaikka antaisimme kiireelle kenkää ja etsisimme uusia, arvojen mukaisia ovia, tuo arki jokaiselle meille ikäviäkin asioita tullessaan.












Ainoa tapa hallita elämää, on hallita ajatuksiaan. Asenne ratkaisee kuten sanotaan.

Minusta elämäntaidon valmentaja Sari Koli ehdottaa viisaasti, että koulu voisi tarjota oppilaille elämäntaidon kursseja, joilla pohditaan kielteisten ja myönteisten ajatusten voimaa. Monet vanhemmat eivät kerta kaikkiaan ehdi/osaa/viitsi näyttää jälkikasvulleen mallia, jolla selvitä arjen kriiseistä. Keskustelu puuttuu kodeista.

Toinen elämäntaidon valmentaja, logoterapeutti Pirjo Möller muistuttaa Viktor E. Franklin sanoin "henkisesti terve ihminen sanoo elämälle kyllä silloinkin, kun elämä tekee kipeää".

Kun ohjaamme elämää omien arvojemme suuntaan, pystymme suojautumaan elämän muutoksilta ja kolhuilta helpommin. Eläminen helpottuu, kun elää itselleen.