Berliinissä harva käyttää pyöräilykypärää

Lomaterveisiä iki-ihanasta Berliinistä. Se on mutkaton kaupunki moneen makuun. Vaikka keskusta on suuren suuri, siellä on helppo liikkua vaikkapa pyörällä.

Pyöräilijät ajavat kypärättä omilla kaistoillaan, jotka ovat selkeästi merkittyjä. Tarpeen tullen soitetaan kelloa, eikä siitä kukaan pahastu kuten meillä Tampereella, missä soittokellon käyttäjää mulkaistaan hieman hitaasti

Berliinissä pyöräilijät ajavat kuten Kööpenhaminan keskustassa – rauhallisesti. He tarkkailevat liikennettä, ajavat liikennesääntöjen mukaan eivätkä juurikaan kuuntele musiikkia ajaessaan kuten Suomessa.

Toki kevyen liikenteen väylällä näkee myös ns. kapeakumisia, nopeita ajokkeja, mutta kaupunkiliikenteessä näitä on murto-osa. Näillä kiitureilla on pyöräkypärä päässä, sillä vauhti on kova.

Vaan voisikohan meilläkin unohtaa pyöräilykypärän, jos ajotaito olisi parempi?

Hyvä ajotaito tarkoittaa minulle sitä, että tuntee kevyen liikenteen säännöt, osaa ryhmittyä autojen sekaan, näyttää kädellään kääntymissuunnan eikä aja jalkakäytävällä sikin sokin väärään suuntaan kuten vaikkapa Tampereella kypäräpäiset pyöräilijät tekevät.

Paljain päin ajamisesta olen kirjoittanut jo aikaisemmassa postauksessa Pyörällä päästä.

Oheisena pari kuvaa matkan varrelta. Laiskiaista ei pääse katsomaan pyöräillen, vaikka soisin mielelläni,että Berliinin erittäin laajassa eläintarhassakin olisi pyörätiet.

Verkosukilla verhoiltu puu.



Laiskiainen...