Helmiä sananvapauden sioille
Tekipä hyvää lukea sananvapauspäivän (3.5.2009) kunniaksi - jo toistamiseen - julkaistu Sofi Oksasen teksti siitä, mitä sananvapaus oikeasti tarkoittaa. Luepa edes se, jos viitsi lukea kirjaa Puhdistus. Minusta jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tuo kirja!
Käsite ”sananvapaus” on saanut Suomessa ihan kummallisia, onttoja ja pinnallisia määreitä, joilla ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.
Sananvapaudesta on tullut jonkinlainen synonyymi rennolle elämälle, jossa ei tarvitse noudattaa mitään pukeutumiskoodeja, miellyttäviä käytöstapoja, kohtuutonta järjestystä eikä sovittua etikettiä. Vapaus puhua ja kirjoittaa asiattomia ja loukkaavia kommentteja, juoda itsensä humalaan, kiroilla, piereksiä ja käyttäytyä huonosti on nykykäsityksen mukaan ”sananvapautta”.
Hulluinta minusta on se, että monet kokevat itseilmaisun olevansa uhattu, kun he eivät saa työnantajan ajalla käydä Facebookissa. Heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Viimeksi tästä sananvapauden falskiudesta muistutti Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen Pressiklubin vappulähetyksessä.
Vaikka netti antaa meille jokaiselle ennen kokemattoman mahdollisuuden kertoa merkityksettömiä mielipiteitään yksityishenkilöistä ja muista keskustelijoista, se ei ole sananvapautta. Se on infantiilia ja typerää purkautumista.
Kuka veisi sananvapauden sellaisille raiteille, että siihen kuuluu myös vastuu? Minulle sananvapaus liittyy ihmisyyteen ja rakkauteen tulla kuulluksi.
