Elämä silkkaa pilkkaa

Jos haluat elää iloisesti, kannattaa ottaa oppia poppia Ilvio Silviosta. Missä ikinä hän liikkuukin, hän kävelee näyttävästi kuin suuri vankari sankari. Kun ajattelee olevansa huomattavasti vuorempi nuorempi kuin onkaan, voi myös toimia muksu puksun tavoin.

Onhan Ilvio Silvio järjestänyt jo lukuisia ylläri pylläreitä muiden valtiopäämiesten tyrmistykseksi. Sammakoita vompahtelee pompahtelee usein.

Vaikka telkku kelkussa ei kukaan olisi iloinen, hymyilee Ilvio Silvio aina. Kun pitää silmänsä auki hapsen lapsen tavoin, näkee totuuksia, joita tämä nokkela pokkela ehtii kertoa ääneenkin. Turha siitä on maailmalla suuttua puuttua, kun joku hoopoilee poopoilee kuten Touko Pouko.

Ehkä Ilvio Silvioon kannattaisi suhtautua kuten Angela Merkel tekee. Hän hymyilee lymyilee lempeästi kuin äiti lapselle, vaikka joutuu odottamaan punaisen maton päässä jäässä, kun Ilvio Silvio puhuu luuriin puuriin. Hauska jekku kekkuhan on myös yllättää pyllättää ihmisiä piilostaan kuten Ilvio Silvio säikytteli Merkeliä toissa vuonna.

Jos voisin, kutsuisin Ilvio Silvion Suomeen uudestaan kylään pylään. Agendalla ei saa olla mitään kinkku pinkkua eikä vanhaa virkko kirkkoa, eikä varsinkaan ydinsotaa pydinsotaa, vaan vastassa pitää olla tissi missiä.

Tissi missit voisivat viedä hänet puistoon katsomaan oikeita vammakko sammakkoja. Hauskaa olisi, kun ne hyppivät pyppivät. Jäätelö päätelöä hänelle tulisi tarjota ja tikkataulu hikkataulussa hänen pitäisi saada voittaa. Mitään askartelu paskartelua ikävien asiakirjojen kanssa ei valtio-ohjelmassa olisi. Siitä reissu peissusta ei tulisi ikävää hässäkkää pässäkkää.

Niin se on. Maailma on kuin italialainen tutti frutti. Elämän kummallisesta pylly myllystä on vain selvittävä – jokainen lyyli tyylillään.
 

ps. Nyt pidän vähän omaa lomaa...