Paluu oravanpyörään - evvk

Tiedätkö, mitkä ovat isoimmat plussat kun palaat kesälomalta työn pariin? Onko se mielekäs tehtävä ja kivat kollegat vai ilmastoidut tilat helteiden sijasta? Oman työpaikkani kesäkyselyn mukaan yli 60 % vastaajista valitsi ”vielä ensimmäisinä työpäivinä en ole törmännyt hyviin puoliin”. Masentavaa.

Itse kuulun niihin hyväosaisiin, jotka vielä innostuvat työstään. Pakotan itseni innostumaan, koska se on ainoa tapa motivoitua ja jaksaa. Kun kesäloman jälkeen tunnustin kahvipöydässä olevani innostunut työstäni, luulin jo hetken, että minut viedään talon taakse piestäväksi. Työni ei ole aina mielekästä, mutta työhengen luon itse. En suostu ajattelemaan niin, että työhön paluu on inhottavaa.

Parhaan motivaatiopotkun sain viime syksynä, kun kamppailin sairauden kanssa. Rukoilin sairaalan sängyssä sitä, että saan vielä mahdollisuuden elää. Olen kiitollinen tuosta pysäytyksestä, sillä sen voimin elän jokaista päivää uutena mahdollisuutena. Aina ei uuteen alkuun tarvita kriisin kaltaista sysäystä, vaan sen voi löytää myönteisen ajattelun avulla.  Kuulostaa kliseiseltä, mutta se on totta!

Miksi pitää aina valittaa kaikesta, kun voi asennoitua toisin? Oleellista ei ole työn määrä, vaan sen hallittavuus ja sen haastavuus. 

Loma tuo etäisyyttä työhön, jolloin on helpompi nähdä tehtävänsä uusin silmin. Ehkä ajanhallinnalle on tehtävä jotain, jotta stressi ei iske.
Tehtävät voi laittaa tärkeysjärjestykseen, jotta tasapaino vapaa-ajan ja työn kanssa löytyy.  Ongelmiin kannattaa tarttua ja pyytää muutosta. Lomaa edeltävään pessimismiin ei kannata sukeltaa, vaan keksiä uusia tapoja nähdä tehtävänsä tarkoitus.

Voisitko siis ajatella, että loman jälkeinen elämä onkin uusi alku jolle rakentuu toisenlainen loppu ennen seuraavaa lomaa? Eikö olisi hienoa, jos työ tarjoaisi tyydytyksen tunteen? Jospa työ olisikin voiman lähde eikä energiasyöppö?