Kadonnutta leivostaikaa etsimässä
Mikä voisi olla paras lapsuusmuisto, suloinen kaipaus ja nostalgian ihana momentti? Onko se joku todellinen kokemus vai tunnelma tai tuoksu? Vai onko se vain kaipuuta aikaan, jota ei enää ole?
Minulle hyvä lapsuusmuisto on leivos - se on oikea riemujen rikkaus. Erityisesti kauniit klassikkoleivokset vaikuttavat minuun nostalgisesti. Yhdistän ne hitaaseen maailmaan, joka kerran oli olemassa. Liitän leivokset aurinkoiseen sunnuntai-iltapäivään, jolloin kaupunki lepää ja ihmisillä on aikaa toisilleen. Ylellinen leivos on minulle kuin Ella Fitzgeraldin äänen värinä, puinen lintuhäkki, elokuinen kirsikkapuu, upea orkidea tai isoäidin sädehtivä perintökoru.
Turkulainen ystäväni sanoo, että maalle oli tapana tuoda kaupungin tuliaisina laatikollinen Aschanin baakelseja. - Se oli kerta kaikkiaan hieno juttu, joka aloitti hyvän viikonlopun.
Lapsuuden ihanin hetki oli nauttia äidin kanssa Kluuvikadun Fazerilla perunaleivos tai valita Café Ekbergin tiskistä isoin kilpikonnanleivos. Kluuvikadun isot kahvilaikkunat ovat tänä päivänäkin täynnä taikaa. Siellä näkee hitaan näköisiä herrasmiehiä, porisevia tätejä, kauniita peltirasioita ja vitriinin täynnä leivosluomuksia.
Café Ekberg käyttää edelleen ikivanhaa mekaanista vuoronumerotauluaan. Konditorian puiset tiskit ja hurmaavat myymälähyllyt ovat vallaneet suurimman osan tilasta, joten kahvilassa on enää yksi marmoripöytä kahdella puutuolilla.
Ekberg on suomalaisen konditorian esikuva. Leipämyymälän ulkoasu on iki-ihanan historiallinen. Käy Bulevardi 9:ssa katsomassa mennyttä taikaa.
Koska omat muistoni upottivat minut leivosten maailmaan, kirjoitin leivoksista usemman jutun YLE Olotilan sivuille. Mukana myös videoita.
Aloita vaikka leivosten historiasta eli Aito leivos on aistillinen nautinto. Entä tiedätkö kondiittori Sadaharu Aokin? Moderni kakkutaidekin on kiinnostavaa. Tunnetuimmissa leivosten nimissä elää kuuluisuuksia, mm. Aleksanteri I sai oman nimikkoleivoksensa vuonna 1818. Monet kuuluisuudet elävät leivoksissa.
