En voi oppia hitaaksi nopeasti
Enpä ole kuullut mistään maailmaa valloittavasta hitaus-liikkeestä, mutta olen jo kahden vuoden ajan viettänyt hitaita lomia. YLE Uutiset kertoo viime viikolla Suomessa vierailleesta kanadalaisesta Carl Honorésta, joka puhuu hitauden vallankumouksesta.
Vau! Kerrankin olen trendikäs.
Palasin eilen Sveitsistä ns. kiireettömältä vaelluslomalta. Enimmäkseen kännykkäni oli kiinni. Televisiota ja nettiä katselin vain muutaman kerran. Suunnitelmiakin oli päivää kohti vain vähän. Silti näin ja koin paljon hitaita ja kauniita asioita. Asuin autottomassa kylässä, katselin lampaiden keritsemistä ja puutarhanhoitoa, tutkin vuorten rinteitä, huippuja, polkuja, laaksoja ja kiviä. Virvelöin tyynessä järvessä hyppiviä kaloja, ihailin auringon säteitä eri kellonaikoina ja laitoin itse ruokani. Näin myös suuria asioita kuten valtavan jäätikön – Matterhornin ja kumppanit!
Vuoriin liittyy maagista vetovoimaa, joka rauhoittaa erityisesti minun mieltäni. Toiset rauhoittuvat katselemalla suomalaista järveä ja metsää, mutta minun juttuni ovat vuoret.
Luonnon elvyttävää voimaa tutkinut ekopyskologi Kirsi Salosen mielestä paras mieltä rauhoittava asia on päivittäinen luontoyhteys. Hän vakuuttaa, että luonto elvyttää jopa kaupunkia paremmin.
Sanomattakin on selvää, että televisiossa esitetään ohjelmia, jotka eivät rauhoita mieltä, vaan aktivoivat ajatukset, emootiot ja tajunnan virran.
Minusta tuntuu, että televisio on monelle kerta kaikkiaan hälisevä väline, joka lisää kiireen tuntua. Ohjelmatarjonnassa ei ole välttämättä vikaa, vaan itse hälisevässä melussa, jota moni haluaa välttää. Ehkä olisi aika palata rauhallisiin televisio-ohjelmiinkin, joiden rytmi ei ole niin tempova.
Entä sinä. Millä torjut parhaiten tarpeetonta kiireen tuntua?
3 kommenttia
To 02.10.2008 @ 19:39
kauan sitten presidentti Kekkonen sanoi nimittäessään
uuden hallituksen, että ohjeeni on:
"kävelkää puoli päivää metsässä, jotta teillä olisi aikaa ajatella"
tai jotakin sinne päin
viisas neuvo
toivoo iikka vehkalahti
Ma 06.10.2008 @ 11:13
Päiväni ovat täydet, kalenterini pullistelee ja to do -lista riittäisi varmasti Kiinan muurin ympäri. Fyysiselle kiireelle en voi mitään, vuorokaudessa on 24 tuntia, halusin tai en. Psyykkisen kiireen selättämiseksi olen kokeillut läsnäolon voimaa. Se toimii!
Kun keskityn jokaiseen tekemiseeni 100 prosenttisesti enkä ajattele samalla muita tekemättömiä töitä ja tulossa olevia tapahtumia, mieleni rauhoittuu ja kiireen tuntu katoaa. Ajallisesti tehtävien suorittamiseen ei kulu yhtään enempää minuutteja.
Oletko koskaan ajatellut, että kiire on tunne, johon voit vaikuttaa?
Ti 07.10.2008 @ 16:53
Mielenkiintoinen näkökulma kiireeseen. Sitä on yllä olevan kommentin mukaan psyykkistä ja fyysistä lajia.
Itse uskon siihen, ettei voi samanaikaisesti olla nopea liikkeissään ja ajatella hitaasti tai toimia hitaasti ja ajatella nopeasti. Miksi edes pitää tehdä joku asia nopeasti? Toki puhun ja kirjoitan nopeasti ja nautin siitä, että juoksen, ajan autolla lujaa ja pyörälen kovaa. Väkisin en halua kiirehtiä. Vauhdin pitää olla nautintoa.
Muuten. Mieli rauhoittuu joogalla, joka vähentää kiireen tuntua, kun elämä on hektisimillään.
Terveisiä aamujoogatunniltani, jonne lähdin klo 7 kotoa. Joogaopettajani sanoi, että mitä enemmän hän joogaa, sitä hitaammin hän tekee kaiken.
Taidan itsekin siis lisätä tuntien määrää.
