Kapea valon silta

Kuulun itse niihin valon lapsiin, jotka ovat syntyneet pimeimpään vuodenaikaan ja kurkottavat siksi kohti valoa – ja rakastavat aurinkoa. Olen oppinut tulemaan toimeen pimeyden kanssa harrastamalla ahkerasti  liikuntaa. 

Minun on vaikea ymmärtää niitä, jotka pitävät pimeästä, kaamoksesta ja hämärästä. Minusta valon puute on elämän puutetta. 

Tutkijat sanovat asian tarkemmin. Heidän mielestä suomalaisilla on talvella D-vitamiinin puutetta. D-vitamiinin saantisuosituksien korotuksistakin on ollut puhetta. Varsinkin Suomen Osteoporoosiliitto sanoo D-vitamiinin puutteen olevan kansanterveysongelma.

Niinpä nyt on se aika vuodesta, jolloin meidän pimeässä asuvien on syytä käyttää ravintorasvoja, kalaa, D-vitamiinia tabletteina ja/tai vitaminoituja maitovalmisteita, sillä auringon D-vitamiinin tuotto on keskeytynyt.

Nautittavien vitaminoitujen elintarvikkeiden sopivaa määrää on vaikea arvioida ja annostusehdotukset näistä vaihtelevat.   

Vaan entä itse aurinko? 

Auringon tuottama D-vitamiini on korvaamaton asia, mutta niin on valon vaikutus mielialaankin. Suurin osa suomalaisista tunnistaa valon puutteen vaikutuksen mielialaan, silti vain 1 % sairastuu kaamosmasennukseen. Näin kertoo Kansanterveyslaitoksen tutkija. 

Eikö olisi jo korkea aika lennättää jokainen suomalainen 2 viikoksi etelään tankkaamaan D-vitamiinia ja valoa? Jos tämä ehdotukseni eli "kansanterveydellinen hoitosuositus" tulee liian kalliiksi valtiolle eivätkä kaikki halua aurinkoon, pitäisikö jokaisen suomalaisen edes saada kirkasvalolamppu, jonka on todettu olevan käypä hoitoa?

Kommentteja kiitos.
ps. Vastaan valokuvallani ja postauksellani Elviksen ottamaan haastekuvaan "Silta nykyaikaan".