Kuulutko riskiryhmään?
Oletko nähnyt tv-mainoksen ”Joka toinen lähtee”? Neljä keski-ikäistä asettautuu huvipuiston Space shot -laitteeseen, joka laukaisee matkustajat kovalla vauhdilla korkealle ilmaan. Laite tuo vain kaksi matkustajaa takaisin.
Huvipuistossa matkustajat saavat tietysti turvakaukalon ympärilleen, mutta mainoksessa kaksi matkustajaa sinkoutuu avaruuteen, koska heillä ei ole turvakaukaloa.
Mainos muistuttaa, että joka toinen suomalainen kuolee sydän- ja verisuonitauteihin - turhaan. Pelottelu onkin lääketehtaiden paras markkinointikeino, sillä lääkkeillä markkinoidaan turvallisuutta. Jos haluaa markkinoida turvallisuutta, on markkinoitava turvattomuutta.
Pelottelu ei ole ollut paras ase alkoholin käytön vähentämisessä, mutta ehkä pelottelulla voi kiinnittää huomiota epäterveellisiin elämäntapoihin. Toivottavasti Joka toinen –hanke onnistuu siinä, että ihmiset pitävät parempaa huolta sydämestään. Olisihan se hienoa, jos Suomessa ei olisi sydän- ja verisuonitauteja ollenkaan.
6 kommenttia
Ti 20.02.2007 @ 17:43
<p>Lääketehtaat pelottelevat, että joka toinen lähtee. Arvelen kuitenkin, että jokainen lähtee. Asiaa voi nopeuttaa hankkimalle itselleen ylipainoa ja pysymällä paikallaan. Ihminen nyt vaan ei toimi niin. Siinä on seisovan lätäkön tilanne ja solut happanevat ravinnon puutteeseen. Paras löytämäni keino painonhallintaan on Weight Wise, mutta sekin on vain apuneuvo. Ensin pitää asia oivaltaa ja sitten toteuttaa. Lääkkeistä nyt ei ole apua.</p>
Ke 21.02.2007 @ 09:37
<p>Mielenkiintoista tosiaan seurata, miten lääkefirmat ovat tehostaneet markkinointiaan. Tutkittu tosiasia tietysti nykyään on, että suurempi todennäköisyys hyvän ja pitkän elämän saavuttamiselle saadaan sitä kautta, että liikutaan riittävästi, syödään järkevästi ja muutenkin huolehditaan fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Mutta miksi kuitenkin niin useat, todella pitkän (ja ehkä myös hyvän ?) elämän eläneistä, ovat kuitenkin sellaisia, jotka nyt eivät mitenkään erityisesti ole tikkua ristiin laittaaneet oman kuntonsa ja terveytensä ylläpitämiseksi, ovatpa vain eläneet elämäänsä ja porskuttaneet eteenpäin. Onhan näissäkin tietysti niitä, jotka elävät aktiivisesti, ovat positiivisia ja joilla on muutenkin terveelliset elämäntavat. Mutta sitten on myös niitä, jotka eivät ainakaan ulkoisesti näytä olevan kovin aktiivisia, eivätkä välttämättä kovin positiivisiakaan, saatika että elämäntavat olisivat aina parhaita mahdollisia. Eli mikä on tuo noiden liikkumattomien tervaskantojen pitkän iän salaisuus ? Onko niin, että lääkkeet tuovat näissä tapauksessa helpotusta ja antavat jatkoaikaa elämälle. Vai onko se jokin perimän kautta tullut ominaisuus ?</p>
To 22.02.2007 @ 23:03
Hiljattain oli tehty tutkimusta päivänokosien merkityksestä sydänkohtausriskiin 23 00 kreikkalaisella. Tuloksena oli n. 40% pienempi sydänkohtausriski, eniten hyötyvät töissäkäyvät miehet. Tämä ei toki ole vimpan päälle tehty tutkimus, mutta erittäin mielenkiintoinen kuitenkin ajatellen esim. hyötyvertailua kolesterolilääkkeisiin. Olisiko syytä ottaa vähän rennommin?
Pe 23.02.2007 @ 13:16
Tuo, että kaikkeen ihan tavalliseenkin elämssä eteen tulevaan on olemassa lääke, on aika hämmentävää. Mähän olen nimenomaan sitä mieltä, että lääkkeetön elämä on lähtökohtaisesti lääkkeellistä parempi. Hyvä tietysti sanoa sellaisen, jolla ei ole juuri ollut lääkittäviä sairauksia, mutta kuitenkin. Seuraavaksi varmaan uhkaa vaihdevuosien hormonihoito, johon voikin alkaa tässä pikku hiljaa muodostaa kantaansa. Kuulin nimittäin juuri, että yksi oman ikäiseni tuttava on aloittanut hoidot. Tuntui ensin aika hurjalta, mutta kukapa tietää, miten mahtaa elämän laatu parantua. Toisaalta ihmetyttää, miten ihmeessä näistä on ennen maailmassa selvitty.
Ylipäänsä vanheneminen on nykyaikana laitonta. Kun joskus kuulee, että "niinpä niin, kun tulee ikää lisää, niin kaikkia kremppoja alkaa olla", niin täytyy oikein pitää niskavilloistaan kiinni, jottei sanoisi jotain asiatonta - esimerkiksi elämäntavoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Olen kyllä tuskallisen tietoinen siitä, että jos/kun itsellä jotakin pikkuvaivaa on, niin sen alkuperä on aika lailla johdettavissa omaan liikunta- ja ruokaelämäntapaan. (Joillakin on tietysti myös huonot geenit!) Itse asiassa aion tässä kohta pistäytyä vuosittaisessa kolesteroliseurantakokeessa, ja vähän jo jännittää, mihin suuntaan arvot ovat menneet. Muutoksissa kun ei oikein ole ollut kristallinkirkasta logiikkaa löydettävissä aikaisemminkaan... En tuota kolesteroliasiaa ole viime aikoina ihan hirveästi miettinyt, ja nyt tietysti pelkään, että asiaa-ajattelemattomuus paljastuu raa'alla tavalla kokonaiskolesterolin nousuna, kun en ole muistanut laihentaa ruokavaliota ja itseäni. Ja sitten sitä ruvetaan hoitamaan oikein olan takaa ikävillä elämäntapamuutosvaatimuksilla ja mauttomalla tai kerrassaa vastenmielisellä ruoalla. Kääk! Ja kun on se sukurasituskin - korkeita kolesterolilukuja oli je edellisellä sukupolvella.
Äskettäin tuli televisiossa ohjelma, jossa kerrottiin miten oli löydetty testi, jolla saatiin selville onko potilas alkoholin suurkuluttaja vaiko ei. Ihmetytti siinä mielessä, että en heti nähnyt, mitä hyötyä moisesta on. Luotankohan liikaa ihmisen viisauteen, kun olen sitä mieltä, että alkoholin suur-/liikakuluttaja kyllä tietää tilanteensa - ja joku siitä välittää, toinen ei. Mitähän sillä uuden keksinnön avulla avautuvalla tiedolla potilaasta siis tehdään: passitetaan suoraan pakkohoitoon, vai? - ja millaiseen - ja millaisilla tuloksilla...
Huh. Tästähän tulikin varsinainen vuodatus. Olisikohan minunkin vain paras pysytellä elämän-, ruoka- ja liikuntatapojen osalta kaidalla ja terveelliseksi osoitetulla tiellä, jotta en joutuisi lääketieteen kanssa tekemisiin? Mutta mutta.. sittenhän sitä joutuu ottamaan vastuuta asioistaan itse eikä voi sysätä ongelmia (koulu)lääketieteen ratkaistavaksi - jatkaakseen mahdollisimman tarkkaan juuri niin kuin itse mielii - kunhan ottaa lääkkeet säännöllisesti. Ja samalla tulee pitäneeksi pystyssä lääkefirmoja ja kansantaloutta - tuleekohan siitä hyvä mieli... Ihminen on siitä hassu, että se on jopa valmis maksamaan siitä, ettei sen tarvitse nähdä vaivaa muuttaakseen elämäänsä - hyväänkään suuntaan.
La 24.02.2007 @ 18:44
Lähes 30 vuotta "terveysterroristina" toimineena huomaan, että yhä enemmän uskomme lääkkeiden kaikkivoipaan voimaan joka asiassa - oli sitten yskä, nuha, kuume, tupakoinnin lopettaminen, korkea kolesteroli, aikuisiän diabetes, ylipainoisuus,lievästi koholla oleva verenpaine....
Jokaiseen vaivaa pitää löytyä vaivan poistava lääke.
Omatoiminen hoito vaatisi ponnisteluja, hieman huonoa oloa ja sitähän ei enää jaksa kun muutenkin niin stressaa....
Su 25.02.2007 @ 19:32
Tämäpäs kiinnostava ja kiva blogipalsta. Minäkin terveyden edistäjänä osalistun tällaiseen keskusteluun mielelläni.
Sairauksien ehkäisyssä on usein yritetty käyttää pelottelua. Tutkimusten mukaan tämä on kuitenkin yleensä melko huono keino muuttamaan ihmisten elintapoja - etenkään visuaalinen pelottelu harvoin herättää. Joskus pahimmillaan pelottelu ja uhkailu kääntyvät esittäjäänsä vastaan ja ihmiset lukittautuvat yhä selkeämmin omien asenteidensa taakse.
Tämän hetkisen ajattelutavan mukaan koko terveysneuvonta perustuu yhteisille sopimuksille, muutoksen mahdollisuuksien parantamiselle ja muutoksen ylläpidon tuelle. Käskemällä ja auktoriteetin vallankäytöllä voidaan korkeintaan saada aikaan lyhytaikaisia muutoksia. Niinpä esimerkiksi lääkäri voi helposti käskeä ottamaan lääkettä reseptin mukaan (ja se aika usein tehoaakin), mutta lääkärin mahdollisuus käskeä liikkumaan on paljon huonompi.
Terveyden edistämisessä on tietenkin kyse asenteisiin ja tietoihin vaikuttamisesta. Mutta nykyisin korostuu enemmän ja enemmän ympäristön huomioiminen: meidän tulisi ainakin yrittää muokata fyysistä ja sosiaalista ympäristöä siten, että terveyttä edistävät valinnat olisivat mahdollisimman helppoja (ja hauskoja). Ja että ne olisivat kaikille mahdollisia iästä, koulutustasosta, taloudellisesta tilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta.
