Pimeyden joululordista kaupallisuuden kritiikkiin
Joulusopimukseen kuuluu se, että pukki reagoi lapsiin ja rakastaa pipareita. Entä jos kaikki muu joulupukkiin liittyvä käännetään nurinkurin? Avaruusoliota muistuttava joulupukki puree, tappaa kirveellä ja murisee.
En yhtään ihmettele, että ohjaaja Jalmari Helanderin elokuva Rare exports sai Sveitsin elokuvajuhlilla kunniaa. Siinä maassa tunnetaan nimittäin musta Schmutzli, joka on punanuttuisen Samichlausin apuri. Pelottava hahmo vie lapset mennessään ja antaa heille piiskaa. Ranskalaisten vastine on Père Fouettard, joka oli alkujaan teurastaja.
Rare exports ei ole mikään lempeän joulumielen nostattava elokuva, vaan se on hurmaava sekoitus mustaa komediaa, kauhua ja saagaa. Harmi, että satiirin tyylilajia ei ole viety loppuun asti. Villejä ideoita olisi pitänyt päästää vielä enemmän lentoon.
Viime lauantai-iltaista elokuvanautintoani vähensivät vasemmalla puolella istuneet teini-ikäiset tytöt, jotka hokivat kasvot puoliksi kaulurissa ”xxttu s-tana" noin 15 kertaa minuutissa. Oikealla puolellani hekotti tuntematon teini-ikäinen poika minun tahtiini.
Vinksahtanut tarina kertoo joulupukista, joka on kätketty Korvatunturiin, aina 486 metrin syvyyteen. Kun jäätynyt pukkihirviö saadaan sulatettua, paljastuu jääkimpaleesta riutunut, vihaisenoloinen, pitkäpartainen ja alaston mies, jonka silmät leiskuvat tulta.
Aluksi luulin, että lokakuussa 2010 kuollut Ior Bock on sittenkin hengissä. Pukkia näyttelevä virolainen Peeter Jakobi näyttää yhtä mystiseltä kuin Ior Bock. Tällä ikihipillähän oli tapana kertoa tuhat vuotta vanhaa tarua, jonka mukaan hänen velvollisuutena oli avata Sipoon Gumbostrandissa temppeli. Hirviöpukki on alasti. Myös Ior Bock esiintyi mielellään alasti.
Arvoituksesi jää miksi hirviöpukin englantilaisessa passissa lukee nimi Brian Greene. Viitataanko sillä reaalimaailman samannimiseen fyysikkoon, joka tutkii maailman kaikkeuden selitystä? Miksi pukin löytöpaikkaa ei näytetä eikä selitetä tarkemmin? Elokuva herättää paljon kysymyksiä, sillä tarinan kerronta jää osittain hurjan toiminnan alle. Vaikka elokuvan dialogi on kömpelöä, pitää sen riemastuttava vimma otteessaan.
Olisikohan Rare exports -elokuva ensimmäinen suomalainen elokuva, jossa ei juoda viinaa? Toki miehet kiroilevat kuin satamajätkät ja muutenkin elämä on ankeaa ja kovaa. Pienen pojan surullinen kasvutarina on koskettava.
Pidän kovasti elokuvan lopetuksesta, jossa joulupukkeja koulutetaan hymyilemään teennäisesti ja paijaamaan sylissä istujaa. Absurdin hauska klousaus.
Markkinoi siis uniikkia joulun vientiartikkelia ja monista se. Lyö sitten harvinaisuudella rahoiksi. Sillä jokainenhan haluaa tavata 15 minuutin ajan joulupukin...
