Julkisuuden kipeiden hullut päivät

Nettisivuilla käy nyt kova kuhina, kun kunnallisvaaliehdokkaat perustavat blogejaan ja levittävät ilosanomaansa median avulla. 

Seuraavien viiden viikon ajan maassamme on runsaasti valloittavia persoonia, jotka haluavat hurmata sinut vakuutteluillaan - myös netissä esitettävillä vaalivideoilla. 

Jokainen ehdokas hakee julkisuutta, sillä sehän on politiikon paras valttikortti.  Asia, viisaus ja elämänkokemus eivät ole ratkaisevia tekijöitä, vaan asenne ja huomiohakuisuus.

Äänestäjiä kositaan mitä erikoisimmilla tavoilla. Mediassa on jo kummasteltu kokoomuksen kampanjan uusinta vaalikuvaa, jolla halutaan herättää huomiota. Kuvassa ovat ristikkäin maalisuti ja kuokka, jotka muistuttavat erehdyttävästi sirppiä ja vasaraa. Mielikuvan symbolien valinta osoittaa minusta välinpitämättömyyttä historian tapahtumia kohtaan. 

Ensimmäisessä postauksessani Rusinat pullasta kysyin mikä on terve narsisti. Mitä kaikkea politiikon täytyy tehdä, jotta hän saa haluamaansa huomiota? Pitääkö vaaliehdokkaiden mennä äärimmäisyyksiin, kunnes pilkka osuu omaan nilkkaan? 

Kun ehdokas on saanut äänesi, maatuvat vaalimainonnan tuotokset kuin poimimattomat sienet ja vaaliblogisti ilmoittaa lopettavansa kirjoittamisen. Huippuehdokas ja ykkösaihe ovat tehneet tehtävänsä.