Ti 22.07.2008 @ 18:58admin

Heiluttaako ahdistus puukkoa?

Ovatko mielenterveysongelmista kärsivät uusi uhka Suomen yhteiskunnalle? Surullisin ja vaarallisin yhdistelmä on masentunut nuori, jolla on kaikki asiat rempallaan. Ei opiskelupaikkaa, työtä, asuntoa, tasapainoista perhettä eikä välittävää ystäväpiiriä.
 
Kovatahtinen työelämä ja tavoitteellinen opiskelu vaativat hyvää iskukuntoa. Mielenterveysongelmainen kohtaa kouluissa ja työyhteisöissä julmia asenteita. Lääkkeet ja/tai alkoholi eivät pitkän päälle helpota elämään liittyviä odotuksia ja paineita, vaan pahentavat tilannetta. Syrjäytymisvaara yhteiskunnasta saattaa olla lähellä.
Jos luokkakaverin tai työkaverin käyttäytyminen muuttuu oudoksi, sekavaksi tai harhaiseksi, pitäisi hänet saattaa lääkäriin, sillä onhan meillä vastuu yhteisömme hyvinvoinnista. Vaan milloin mielenterveysongelmiin saa puuttua? Yksyisyyden suojaa tulee kunnioittaa. Sairausdiagnoosit ovat arkaluontoista tietoa ja niiden toteaminen kuuluu työpaikan tai koulun terveyshuollolle.
Mielenterveysongelmista ei ole pakko kertoa kenellekään, eivätkä kaikki ongelmaiset hakeudu hoitoon. Mielenterveysongelmissa ei ole samanlaista hoitoonohjausjärjestelmää kuin päihdeongelmaisilla.

Masennus on Suomessa suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja – nuorilla se on on keskeisin terveysongelmien aiheuttaja. Miten nuorten syrjäytymistä voisi ehkäistä, jotta ahdistuneet nuoret eivät aiheuttaisi uusia väkivaltaisia tekoja?
 

4 kommenttia

Neljätoistavuotiaan tytön puukotussurma tapahtui pari kilometriä asunnoltani. Se kosketti maantieteellisesti todella läheltä. Puukonheiluttajia on kaksi eri ryhmää. Ensimmäinen ahdistunut heiluttaa puukkoa toisia vastaan ja tappaa ihmisiä. Toinen ahdistunut heiluttaa puukkoa itseään vastaan ja tappaa itsensä. Välimuodoista en ole kuullut. Tarkoitan tietysti vain vakavia tapauksia. Suurin osa ahdistuneista selviää vielä seuraavaan päivään ilman vakavia tapahtumia. Mielenterveysongelmista kärsivät eivät ole uhka yhteiskunnalle. Eivät he tee vallankumousta. Mielenterveysongelmat ovat yksilölle hankalia. Se vahingoittaa yksilöä, sekä mielenterveysongelmaisen uhria että mielenterveysongelmaista itseään. Toiset kuolevat itse ja toiset joutuvat vankilaan tai oikeuspsykiatriseen hoitoon.

Hmmm... Minun mielestä jokainen puukonheiluttaja heiluttaa asettaan siksi, että hänet huomattaisiin. Suomessa ei ole vielä sellaisia puukkoa heiluttavia "narkkareita", jotka tappaisivat rahan vuoksi.

Suomalaisissa "puukonheiluttajissa" on niitäkin, jotka ensin tappavat muita ja lopulta itsensä. Sekä Myyrmannin räjäyttäjä että Jokelan koulusurmaaja kuolivat itseaiheutettuun katastrofiin, joten ns. välimuotojakin on.

Surullista on se, että me muut ympärillä emme puutu pahaan oloon emmekä VOI/SAA tehdä mitään, sillä yksityisyyden suojan nimissä emme edes saa puuttua toisen mielenterveysongelmiin. Minusta tätä kynnystä pitää madaltaa. Vanhempien tulee ojentaa muitakin kuin omia lapsiaan, työkavereiden tulee auttaa pahassa jamassa olevia kollegoitaan, koulun ja terveydenhuollon tulisi voi tarttua koululaisten pahoinvointiin nopeammin.

Onneksi päättäjät ovat nyt nopeasti reagoineet nuorten mielenterveysongelmiin, sillä syrjäytymisen ehkäisyyn on lisätty panostusta.

<a href="http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=terveys_uutiset&jutunid=9182" target="_self">Uutinen 29.7.2008</a>

Masennuksen selittäminen sitä-ei kärsineelle ihmiselle on yhtä absurdia kun puhuisi apinalle tähtitieteestä tai miehelle synnytyskivuista.

Jokainen tragedia on aina tragedia, mutta mielestäni on aika naurettavaa ruveta heti osoittelemaan masentuneita ihmisiä pahalla sormella - ihan kuin sairas (nuori) henkilö olisi automaattisesti lääkkeisiin ja viinaan menevä huomionhakuinen friikki.

Jos jotain pitää osoittaa sormella niin julkista terveydenhuoltoa. Hyvin harva oikeasti sairas ihminen SAA tarpeellista apua ajoissa. Masentuneelle ihmiselle pelkkä postin avaaminen on voi olla ylivoimainen teko, joten jos on tehnyt parhaansa avun saamiseksi niin silti monesta suunnasta tulee vain kylmää vettä päälle. En ole itse huomannut päättäjiltä mitään reagointia, ainoastaan iltapäivälehtien kauhistelua kun joku tarttuu extreemeen tekoon.

Lähdin itse alaikäisenä opiskelijana hankkimaan apua mielenterveysongelmiini ja vasta 1 1/2 vuoden jonotuksen jälkeen sain edes vähän vakavasti otettavaa hoitoa. Nykyään olen liian vanha nuorisopuolelle, omalta kunnaltani ei löydy mielenterveyspalveluja kuin suljetulta puolelta, KELA on kahdesti tyrmännyt kuntoutushakemukseni ja päästyäni jonotuksen jälkeen erikoisyksikköön niin en silti omaa edes omalääkäriä. Pelkkiä nappeja on vain tullut, muuta ei olla tarjottu.

Tästä huolimatta olen käynyt töissä, valmistunut lukiosta priimapapereilla ja saanut paikan AMK:sta. Masennukseni on silti kerennyt pahentua kun hoito on ollut olematonta, joten en voi hyötyä mistään noista saavutuksista vaan istun lääkkeitteni kanssa kotona pitkäaikaissairaslomalla. Että kiitos vain kunnallinen terveydenhuolto!

Aiheuttaako syrjäytyminen ahdistusta vai se etta meidän hyvinvointiyhteiskunnassa väkisin estetään kunnolla syrjäytyminen. Sekava mieli hoitaa itseään eristäytymällä. MM mielisairaalassa todettu fakta on etta psykoottisen mielen rauhoittaa parhaiten yksinkertainen pelkistetty rajoitettu ympäristö. Onko sosiaalitantat menneet liian pitkalle raahatessaan kaikki ammattikorkeakouluihin ja muihin instansseihin. Osa ihmiskunnasta on aina mieleltaan sekundaa, turha kiistaa. Hyvinvointivaltioissa ihminen syrjäytyy jos on syrjäytyäkseen eikä täten saa tee kannustavia kontakteja jotka supportoisivat patologista mieltä. Jos on pipi, niin meillä sosialitantta raahaa kouluun ja vanhemmat ostaa tietokoneen nenän eteen etta hulluille ajatuksille loytyy vertaistukiryhma. VALVONTA NETTIIN.

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu