Hukattu nykyhetki
Aamulehti kerää lukijoiltaan vinkkejä siihen, miten rikkinäinen Suomi korjataan. Kampanja väkivaltaa vastaan ja välittämisen puolesta on hyvä idea, mutta voiko yhteiskuntaa todellakin pelastaa kampanjan avulla?
Olemme tuhonneet elämänmuotoamme jo niin kauan, että paluu inhimilliseen ihmisyyteen on jäänyt jo vuosien päähän. Kiireinen elämäntahti, omahyväinen ajattelu, pinnalliset ihmissuhteet, onttous ja tyhmyys ovat vallalla. Kaiken pitää olla viihteellistä, hauskaa ja nopeaa, sillä hitaasti omaksuttava asiatieto, ikivanha kulttuuriperintö, analyyttinen historian ymmärtäminen ja lähimmäisenrakkaus eivät ole olleet muodissa pitkään aikaan.
Sivistyksen yleistaso on käsittämättömän matala. Tiedämme mikä on Aku Ankan rekisterinumero, mutta emme tiedä talvisodan syistä ja seurauksista mitään. Emme arvosta ikää ja viisautta, vaan pinnallista sirpaletietoa ja seksikästä nuoruutta.
Jos pysähdyt katsomaan elämänmenoamme, huomaat hektisyyden missä tahansa. R-kioskin rallatus ”nopea ja mukava on asiointi” kuvaa hyvin hukattua nykyelämää. Nopeus ja tehokkuus ovat valttia.
Elämykset ovat korvanneet elämisen. Työssä on kiire, päiväkodeissa, kouluissa ja yliopistoissa omaksutaan tietoa ja taitoa rivakasti, harrastuksiin ajetaan kiireellä, kaupassa asioidaan nopeasti, ruokaa laitetaan vauhdilla, jotta ehtii vielä lukaista tai vilkaista puolihuolimattomasti jotakin lehteä, nettisivua, televisio-ohjelmaa, videopeliä tai juoksuttaa pikapikaa koiraa lenkillä. Lehden palstoille ja nettisivuille on kerätty kiireiselle top 5 -listoja, jotka ”auttavat ” nopeiden elämysten löytämisessä, lyhyet uutiset raportoivat pinnallisesti otsikot. Niin ja - kännykkähän pitää olla ehdottomasti koko ajan päällä!
Mikä pysäyttäisi järjettömän oravanpyörämme ja meidät? Miten voisimme ehkäistä kiirettä ja keskittyä nykyhetkeen?
Eräs Aamulehden lukija ehdottaa Suomen korjaamiseksi palaamista yksinkertaisempaan elämään. Tämä isoisä kehottaa jokaista suomalaista luopumaan yhdestä asiasta kuten kännykästä, koirasta, autosta, laajakaistasta, iltalehdistä, televisiosta, korvakuulokeradiosta.
Tilalle tulisi valita joku seuraavista: kirja, bussikortti, polkupyörä, halkosaha, marjaämpäri, interrail-matka murkkulapsen kanssa, kirjeystävä, pilkkionki, lumilapio.
Kannatan viisaan miehen ehdotusta. Lapset ja nuoret aistivat kiireen mallimme kautta. Arvomme näkyvät lapsissamme, joista monet voivat huonosti. Kun emme ole läsnä, jäävät asiat puhumatta - eikä yhteisöllisyyden ja välittämisen tunnettakaan ei synny kiireessä.
Aamulehden Käsitä jo -julisteen mukaan kasvatuksen työkaluja voivat olla neljä käsimerkkiä ”huomaa minut, kuuntele minua, puhu minulle ja estä minua”. Kampanja on aika hyvä muistutus siitä, että meidän tulisi keskittyä nykyhetkeen ja lähimmäiseen nyt heti.
