Kuolema pyynnöstä

Oletko nähnyt elokuvan Meri sisälläni? Loistava näyttelijä Javier Bardem esittää miestä, joka kamppaili 28 vuotta eutanasian puolesta. Täysin halvaantunut haluaa lopettaa sietämättömäksi käyneen elämänsä ystävänsä avulla. Hän taistelee oikeudestaan kuolla. Perhe ja ystävät eivät halua menettää lähimmäistään, jota he ovat hoivanneet vuosikausia.

Vaan miksi omasta kehosta ei saa päättää, kun kokee infernaalista kipua tai on parantumattomasti sairas? Miksi silloin ei saisi pyytää kuolinapua? Miksi omaa kärsimystä ei voi lopettaa? Miksi omasta kehosta ei saa päättää itse?

Suomessa on pitkään pohdittu eutanasian laillistamista. Aamulehti vaati hiljattain (11.11.2010) suurin kirjaimin näin: Suomeen on saatava laki armokuolemasta.

Aktiivinen eutanasia ja avustettu itsemurha eivät ole eettisesti perusteltuja toimenpiteitä, mutta eikö kuolema voi olla myös helpotus sille, jolla on edessään vain tuskainen ja kivulias tie ilman toivoa?

Jos eutanasia koskisi vain hyvin sairaita ja vaikeasti kärsiviä, mikä olisi kivun ja sairauden mittari, jolloin itsemurhaa tulisi avustaa? Entä jos kärsivällä on myös vaikea masennus tai dementia kivun ja sairauden lisäksi?

Elokuva Meri sisälläni ei julista mitään, mutta se kertoo taitavasti sekä halvaantuneen kamppailusta että ystävien epätoivosta vaikean tehtävän edessä. Kestämätön yhtälö, joka antaa katsojalle mietittävää.

Hmm. Kuoleman kuukausi tämä marraskuu. Se tuo kovin synkkiä ajatuksia mieleen.