Johonkin se härski katse on pantava

Seksuaalinen häirintä (sexual harrashment) on minusta kummallinen sanayhtälö. Sitä on viljelty nyt muutaman viikon ajan mediassa kyllästymiseen asti. Minusta sana ”seksuaalinen” on myönteinen termi ja ”häirintä” on taas negatiivinen ilmaus. Miksi ei puhuta seksistisestä häirinnästä?

Seksistinen häirintä voi olla eleitä, ilmeitä, puheita, kuvia, ehdotuksia tai kiinnikäymistä. Seksuaalisuus taas liittyy elämän kaikkiin kehitysvaiheisiin. Vauvakin on seksuaalinen olento. Seksuaalisuus on kaunista, iloista ja mielihyvää tuottavaa sukupuolisuutta.

Hyvä asia on se, jos kiusatut kansanedustajat saavat oikeutta kokemansa häirinnän vuoksi, mutta kurjaa, jos Härski-Hartikaisten ja Rivo-Riittojen paljastumisen myötä tästä maasta katoaa olemattomiin flirtti, erotiikka ja ne vähäiset kohteliaisuuden osoitukset, joita silloin tällöin kömpelösti
yritetään lausua.
 
Pepulle taputtelijoita, kourijoita ja tuhmien juttujen kertojia ei saa hävittyä sukupuuttoon, vaikka sitä tässä maassa yritetäänkin, joten jatkossakin saatat kuulla "saanko luvan vai tanssitaanko ensin..."

Matti Laitinen ehdottaa Vallan vaiheilla -blogissaan, että kehitetään hajuton, mauton ja huumorintajuton konekieli, jotta vältytään loukkaavilta sanoilta ja tulkinnoilta. Vielä parempi olisi, jos kansanedustajat pukeutuisivat maolaisiin virkamiespukuihin, itsensä ehostaminen kielletään ja kaikkinainen sukupuolisuuden esille tuominen tuomitaan. Vaate- ja edustusrahatkin säästyisivät ja edustajat voisivat keskittyä olennaisiin tehtäviinsä.

Edellä mainittu bloggaaja on toiminut ansiokkaasti ja tilannut eduskunnasta  raportin, johon sisältyy myös seksuaalista häirintää koskeva osuus. Blogissa on kansanedustajille esitetyt kysymykset ja (pienet) vastausprosentit. 

Raportin mukaan epäasiallista käytöstä ovat kokeneet myös miehet.