Tekeekö sosiaalinen media maaniseksi?

Teinit ovat ajoittain alakuloisia – sehän on sanomattakin selvää. Uuden tutkimuksen mukaan internet saattaa masentaa teinejä. Miten sosiaalinen väline voi masentaa?

On varmaan totta, että mitä tahansa liikaa on liikaa. Jos nuoren elämä on yhtä nettiä, se ei ole tervettä. Jos nuori taas elää ilman nettiä, jää kokemus sosiaalisen vuorovaikutuksen trendikkäistä oppimismekanismeista kovin kapeaksi. Ilman tietotekniikan taitoja ja tietokonetta teini ei tunne hittisanontoja, viimeisintä tyyliä tai ajankohtaisia herjaheittoja – ilman nettiä teini syrjäytyy porukasta.

Nykypäivän nuorten yleisin tapaamispaikka on ehdottomasti netti eikä nuorisokahvila tai ostoskeskus, vaikka toki niissäkin notkutaan. Porukassa chillataan, hengaillaan ja heitetään läppää. Samaa tehdään netissä. Siellä kerrotaan hauskoja tyhjäpäiväisyyksiä, juorutaan salaisuuksia, vuodatetaan sydänsuruja ja esitetään kingiä kuten ostarillakin.

Olen seurannut sivusta miten teinit käyttävät nettiä ja sosiaalisen median toimintakenttää. Päätoimenkuva on viimeisten 5 vuoden aikana ollut uusien kuvien lataaminen ja niiden lyhyt kommentointi. Huulenheittoa, kuittauksia ja lyhyitä informaatiopätkiä. Nuorten nettikeskustelu ei välttämättä tuota mullistavia ajatuksia, kehitä itsetuntemusta tai tuo mitään suurempaa sisältöä elämään, mutta sähköinen yhteenkuuluvaisuuden tunne on selvästikin tärkeää. Sosiaalinen media liimaa teinit yhteen, sillä kavereiden naamoja on nähtävä.

Eikö samoihin naamoihin sitten kyllästy? Eikö olisi kiva vähentää sosiaalista liimaa ja olla välillä tavoittamaton? Eikö hömpän kierrätys rasita? Onko ihan pakko fanittaa koko ajan?

Seurustelutarpeet eivät ole mitään turhia asioita, vaan ne ovat jokaisen ihmisen sosiaalisia perustarpeita, mutta pitääkö kaiken tapahtua aina pikana? Pikaviestejä, nopeita tokaisuja, hetken mielijohteita, statuspäivityksiä minuutin tarkkuudella, jotta pysyy yhteyksissä koko ajan.

Sosiaalisen median hektinen karusellimeininki hirvittää. Makeaa mahan täydeltä. Some on minusta enemminkin somaa eli sosiaalista maniaa. Tärkeintä ei ole sanoman sisältö, vaan se, että vastaa jotakin näpsäkästi ja nopeasti. Ehkä kannattaisi kokeilla tätä: olemassaolo ja elämä eivät oikeasti lakkaa, vaikka statuspäivityksensä unohtaa viikoksi.

Toivon hartaasti, että teinien sosiaalinen elämä ei ole yhtä kuin sosiaalinen media. Fyysinen vuorovaikutus on tärkeää – minusta tärkeämpää kuin sähköinen elämä. Toivon, että teinin elämänpiiriin kuuluu muitakin kasvoja kuin päivittäiset nettinaamat.

Uutisen tutkimustulos perustuu vuoteen 2002, jolloin oltiin valovuosien päässä nykyisestä hulvattomasta nettikäytöstä ja hömpän määrästäkin. Uutisen lopussa muistetaan siitä, että tutkijat uskovat hyvin runsaaseen ja vähäiseen nettikäyttöön liitetyt masennusriskit pitävät yhä paikkansa.

Siis kohtuudella kaikkea. Sosiaalista liimaakin - muutoin se muuttuu maniaksi tai jopa maaniseksi.