Maksatko visuaalisesta maailmasta, jonka näet vain tietokoneellasi?
Aamulehti kertoi 4.9.2010 uutisessaan, että ”virtuaalivarkaat saivat jopa tuhannen euron saaliit", vaikka itse asiassa kyseessä on reaalimaailman varkaus, joka kohdistui virtuaalitodellisuuteen.
Uutinen vaikuttaa ensilukemalta kerrassaan hullunkuriselta. Eihän Habbo Hotellia ja sen asukkaita ei ole oikeasti olemassa, vaan se on nettipeli. Miksi ihmeessä ostaisin virtuaalisia huonekaluja tai hotellihahmolle efektejä, joita ei oikeasti ole olemassa?
Markkinointi on taitavaa. Nuorille ja lapsenmielisille myydään netissä jatkuvasti kaikenlaista virtuaalikrääsää, joka ”parantaa peliä”. Itse en maksaisi mielikuvituksen tuotteesta yhtäkään senttiä.
Habbo hotellin salasanavarkaudet olivat poliisin tutkittavana jo keväällä 2010. Uusin tietomurto työllistää taas poliisiparkoja. Rikoksen kohteeksi on joutunut noin 400 Habbo Hotelin käyttäjää, mutta määrän epäillään kasvavan.
Irc-galleria muistuttaa siitä, että virtuaaliomaisuudestakin on pidettävä huolta tietokoneen suojauksella.
9 kommenttia
Su 05.09.2010 @ 16:16
Samalla logiikalla sähköpostiakaan ei ole olemassa, sehän on vain bittejä jollain palvelimella. Samalla tavalla kuin kaikki työelämän sähköinen viestintäkin on pelkkää kuvittelua, johon kaikki ovat yhdessä päättäneet uskoa, virtuaalimaailmakin on juuri niin totta kuin sen yhteisö haluaa.
Ma 06.09.2010 @ 11:03
Samalla logiikalla elokuvien katselu ja tietokonepelitkin ovat yhtä epämääräistä virtuaalista mössöä, josta ei kannata maksaa. Lasten leikkihän on myös mielikuvituksessa liihottelua, joten miksi ostaa heille leluja sitä tukemaan. Virtuaalimaailman "leikki" tapahtuu bitteinä tietokoneen ruudulla, mutta ei tee siitä turhempaa tai vähäpätöisempää. Se ostaako joku itselleen kaupasta lentokoneen pienoismallin (jonka joku on rakentanut) vai uuden aparaatin virtuaalimaailmaan (jonka joku on sinne työtunteja käyttäen koodannut) ei pitäisi olla niin eri asioita...
Ma 06.09.2010 @ 11:04
"Itse en maksaisi mielikuvituksen tuotteesta yhtäkään senttiä."
Sitten et varmaan maksaisi myöskään kirjoista, elokuvista, tauluista tai musiikista?
Kieltämättä minullekin tuntuu vieraalta ajatukselta ostaa esim. virtuaalisia huonekaluja, mutta on syytä ajatella että maailma muuttuu, ja nykynuorille voi olla täysin mielekästä rakentaa oma virtuaalimaailmansa. Tavallaanhan kyse on tee-se-itse kirjasta tai elokuvasta, jossa luodaan oma todellisuus henkilöhahmoineen ja ympäristöineen mielikuvituksen keinoin.
Koska kyseessä on aktiivinen toimiminen, voi sillä olla positiivisiakin vaikutuksia psyykeeseen - tai sitten se voi toimia vain ajanvietteenä, kuten monet elokuvat ja kirjat. En halua ensimmäisenä tuomita ajatusta, vaikka äkkiseltään kuulostaakin oudolta.
Lapsille / nuorille suunnatun markkinoinnin tosin kyseenalaistan.
Ma 06.09.2010 @ 20:49
Tarkoitin sitä, että se, mihin kukin päättää luottaa ja mihin ei, ei nykyään jakaudu bitteihin ja hiiliyhdisteisiin. Moni tulee huijatuksi ihan kasvokkain. Johonkin luottaminen ja jonkin arvostaminen ovat sinänsä kaksi eri asiaa mutta sotkeutukoot nyt tässä.
Futis on aika turhaa, hikiset ihmiset juoksevat pallon perässä ja yleisö hurraa katsomossa. Ei järjen hiventä koko hommassa, pelkkää viihdettä, dissaa moni, silti mieletön taloudellinen viihdekoneisto ja monien elämää muuttava potentiaali, suo sosiaalista arvostusta ja mammonaa parhaille. Toisille elämää suurempi juttu, toisia ei voisi vähempää kiinnostaa panna rahaansa tai aikaansa moiseen.
Raha? Virtuaalista. Informaatio siitä, että pankkitililläni on x määrä euroja, on pelkkiä bittejä, silti luotan siihen ja huonekalukauppakin luottaa siihen, että saa bittinsä kun ostan sohvan. Sohva on fyysinen kappale ja siirtyy, mutta raha on (nykyään paljolti netissä toimiva) virtuaalinen luottamusjärjestelmä. Olemme vaan yhdessä päättäneet luottaa siihen.
Tiettyjen nettipeliyhteisöjen jäsenet ovat yhdessä päättäneet pitää tärkeänä toisiaan ja saavutuksiaan pelimaailmassa. Ei ole iso ero.
Jos tieteellistä näkökulmaa kaipaa, kannattaa vilkaista <a href="http://www.tse.fi/FI/media/ajankohtaista/Pages/virtuaalihyodykkeet-vaihtoehto-perinteiselle-kuluttamiselle.aspx ">Vili Lehdonvirran väitös virtuaalikuluttamisesta</A> viime vuodelta. Vili oli myös <a href="http://sulapinta.fi/2007/09/12/virtuaalisen-kuluttamisen-tutkija-vili-lehdonvirta/">Sula Pinta -podcastissa vieraana pari vuotta sitten</A>.
To 09.09.2010 @ 12:43
Nää keskustelut on mennyt ihan hakoteille. blogissahan otettiin kantaa virtuaalitavaroihin, eikä todelliseen elämään, mihin elokuvat, kirjat ja jalkapallo mielestäni kuuluvat. Sähköpostikin on kirjeenvaihtoa henkilöltä toiselle. Siinä keskustelevat ihmiset keskenään, saati sitten jalkapallon pelaajat, ihan oikeita ihmisiä siinä juoksee pallon perässä. Hei haloo... ei niitä voi verrata virtuaalitavaroihin.
Itse olen verkossa hyvin paljon. Osaan vetää rajan todellisen elämän ja virtuaalimaailman välille. Pelaan tosi paljon erilaisia pelejä. Hoidan mm. Farmilla lehmiä yms. Mitä paremmin hoidan farmia saan siitä virtuaalirahaa, joilla ostan sinne tarvikkeita ja taloja, mutta EN laittaisi siihen hupiin YHTÄÄN OIKEAA RAHAA. Minulla on pankkitilillä ihan oikeita rahoja, jota olen saanut palkaksi tehdystä työstä. Enkä toisiaankaan osta niillä yhtään virtuaali sohvaa. Mutta jokainenhan voi tehdä rahoillansa mitä ikinä haluaa :)
Tärkeintä elämässä on elämä, jota en voi sanoa biteissä olevan.
Ti 14.09.2010 @ 16:45
En toki kommentoinut tätä ketjua käännyttääkseni ketään ajattelemaan samalla tavalla kuin itse ajattelen. Aineeton kuluttaminen on monille kummastus.
Luottamus tai huijatuksi tuleminen ovat oma asiakokonaisuutensa, eikä siihen voi vetää yhtäläisyysviivoja että aineettoman kulutuksen suhteen luottamus olisi jotenkin erityisen huonoissa kantimissa. Huijatuksi tullaan niin kasvokkain, kaupungilla kuin virtuaaliympäristöissäkin, eri tavoin vain.
"Ns. turhia" asioita on esineissäkin: ennen ostettiin ja vaihdettiin kiltsuja.
Vastauksena otsikon kysymykseen: maksan visuaalisesta maailmasta, jonka näen vain tietokoneellani, Second Lifessa. Siksi minun on ihan helppo ymmärtää sitä, että pannaan taskurahoja virtuaalisiin sohviinkin.
