Koukuttaako roolileikki?
Jos olet sosiaalisesti kyvytön ja vuorovaikutustaidoiltasi köyhä, voit aina tehdä itsestäsi virtuaalisen monilahjakkuuden. Sellaisia löytyy Facebookista. Tällaisilla nettipersoonilla on jopa 80 nettifrendiä, vaikka oikeassa elämässä he ovat todella yksinäisiä.
Jos taas ilmoittaudut treffipalstalle, muista laittaa profiilin valokuvaksi kansikuvapojan tai -tytön kasvot. Eihän kukaan halua olla ystäväsi, jos olet ylipainoinen, repsahtanut tai muuten arkisen näköinen. Jos kuitenkin laitat todellisen valokuvasi, laita sellainen, jossa sinulla on vähintään aurinkolasit nenälläsi.
Kuvataustaksi ehdotan upean eksoottista maisemaa. Ehkä voisit pidellä suuren purjeveneen ruorista kiinni. Sellainen vähän epäselvä, ikivanha kuva on paras, sillä ethän halua, että epätasainen hammasrivistösi näkyy! Tekstikuvaukseen voit laittaa mitä tahansa valheita. Jos oikea elämäsi on siis mielikuvituksetonta ja harmaata, hanki elämä – netistä.
Alle 20-vuotiaat etsivät omista kuvagallerioistaan ihqraxubeibee tai namuu poitsuu. Wannabe saletisti hot? Siiz daah. Asetu poseerausasentoon ja pyydä, että ystävä ottaa sinusta sexyn valokuvan.
Jos tyrannikakaran kieltä muistuttava pissiksen koodisanasto ei aukene sinulle, löytyy Saaran blogista pehmeä lasku pissalassien ja pissaliisojen kieleen.
Verkko-opettaja nimittää sosiaalista mediaa todellisuuspakoiseksi elämäksi.
Entä mikä on sinun mielestäsi paras roolileikki? Missä netin leikkikehässä tykkäät temmeltää? Ethän ole tavallinen taapertaja vailla virtuaalielämää?
2 kommenttia
Ti 19.08.2008 @ 17:49
Ilmoitus "Olen 35-vuotias, lapseton sinkkumies, joka kaipaa lämmintä syliä kiireisen työelämän vastapainoksi" Siis 46-vuotias ja naimisissa oleva, joka haluaa "vähän" jännitystä elämään. Mikä saa ihmisen toimimaan näin? Onko se väärää minäkuvaa vai asettumista muiden yläpuolelle pitäen muita niin tyhminä, että nämä helpot nakit lankeavat sananhelinän ansaan. Luulevatko nämä bittiavaruuden donjuanit, että heidän lipevä puhe valloittaa naisen kuin naisen sydämen ja siten antaa anteeksi ilmoitusten "pienet" valkoiset valheet. Sinkkupalstoilla jos missä ihminen kyynistyy.
Ajanmyötä deittipalstojen ilmoitusten lukutaito kehittyy, joten sieltä ei edes etsi sitä oikeaa. Alkaako anonyymien sinulle-se-oikea -palstojen aika siis olla jo ohi? Onko Facebookista tulossa uusi areena yhdistää sydämet? Ennen romanssit syntyivät kaverien kaverien kavereiden kanssa paikallisella tanssilavalla. Tutut esittelivät tuttujaan, oikean elämän verkostojen avulla saattoi uuteen kaveriin luottaa. Tuttavaverkosto tuo turvallisuutta - myös netissä pirstaloituneiden yhteisöjen aikakaudella.
Onko Facebook siis 2000-luvun tanssisalonki ja grillikioski? Ainakin se on virtuaalinen kahvila, jossa poikkeaa sanomassa moi tutuille; sopimatta aikaa ja paikkaa. Pistäytymispaikka johon voi jättää jäljen "olen olemassa". Viestiä omista kuulumisista "häiritsemättä" kenenkään "oikean elämän" kulkua, kohdentamatta viestiä kenellekään tietylle henkilölle. Paikka jossa voi huutaa tuskaa tai jakaa iloa yhdellä viestillä, yhdellä hiiren klikkauksella sopivan etäisesti. Toisaalta kuin kadulla moikkaisi tuttuaan. Nopeasti sana tai pari ennen matkan jatkumista - ilman velvoitteita ilman häiriötä.
Kaikkia ei kuitenkaan kaikille. Joidenkin kanssa haluaa keskustella, pohtia maailmanmenoa syvällisemmin. Viestit, chatit, suljetut ryhmät mahdollistavat intiimin ajatusten vaihdon. Vaikka vanhan vuosikymmenen takaisen teinirakkauden kanssa: missä olet ollut kaikki nämä vuodet, mitä silloin tapahtuikaan. Ensin jäätä kokeillen "moi, muistatko mua?"
To 21.08.2008 @ 17:10
Tarkoittaako Facebookin termi "kaveri" samaa kuin "sydänystävä" vai onko se "hyvän päivän tuttu." Tuttavuuksiahan on monen eri tasoisia. Toisilla on tiivis ystäväverkosto - tai siis sydänystäväverkosto - ja vain vähän tuttavia. Toisilla ei ole kuin muutama oikea ystävä (joka tuntee ihmisen oikeasti), mutta satoja tuttavia, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia.
Olen itsekin törmännyt ihmettelyhin, voiko minulla olla noin monta kaveria. Minulle Facebook on sosiaalinen yhteisö, jossa voin virtuaalisesti kertoa mitä minulle kuuluu - niille tuttavilleni, joiden kanssa kadulla törmätessänikin vaihtaisin sanan tai kaksi. Mutta ei ole niin hyvä kaveri, että esimerkiksi kutsuisin kylään tai lähettäisin "mitä sinulle kuuluu" emaileja. Osa Facebook-kavereista on tietysti näitä jälkimmäisiäkin. Siis siellä on monen kerroksen väkeä: jotkut tuntevat vain päällipuolisin ja jotkut syvemmältäkin.
Niille joiden elämän on pyörinyt samoilla kulmilla ja joilla on ympärillä tiivisyhteisö, ei Facebook antane lisäarvoa. Henkilöille jotka ovat olleet eri kouluissa ja työpaikoissa sekä asuneet eri puolella Suomenniemeä tai ulkomaita, niin Facebook on loistava keino pitää yllä tuttavuutta - silloin kun ei voi fyysisesti enää tavata. Tai elämäntilanteetkaan eivät anna myöten naamakkain tapaamisille.
Facebookin hienous löytyy myös monipuolisista toiminnallisuuksista ja mahdollisuudesta kontrolloida mitä haluan näyttää ja kenelle. Jos joku outo "hiihtäjä" haluaa olla kaverini, voin näppärästi ja hienotunteisesti ignoorata hänet, jolloin vältyn ei-toivotuilta viesteiltä ja yhteydenotoilta. Toisaalta sinne voi perustaa omia salaseuroja, jolloin kaikki tuttavatkaan eivät pääse niihin käsiksi.
Vaikka tietoja pystyykin hallitsemaan, kannattaa maalaisjärki säilyttää. Facebook on kuitenkin vain bittimerta, jossa hakkerimerirosvot voivat milloin tahansa hyökätä kimppuun. Älä siis kerro sielläkään sellaista tietoa, jolla ulkopuolinen voisi vaikka kiristää tai yrittää huijata. Järki mukana naamakirjassakin!
