Ilmainen huvi, mutta kuinka kauan
Ehdoton kesäjuttuni on pestä itsekutomani räsymatot käsin. Viime viikolla hinkkasin neljä mattoa juuriharjalla ja pienellä määrällä mäntysuopaa, ja nyt nautin mattojen raikkaista raidoista ja puhtaasta tuoksusta. Hauskaa oli myös rupatella muiden pyykkäreiden kanssa auringonpaisteessa ja pulahtaa välillä järveen.
Ihmeellistä, että mattopyykin peseminen on tässä maailmassa vielä ilmaista! Luulisi, että pesupaikalla olisi vähintään itsepalvelumaksu kuten esimerkiksi pankissa, jossa palvelemme itseämme ja vielä maksamme siitä palvelumaksua.
Tampereen Rauhanniemen rannan mattopyykkipaikassa ei ole vanhanaikaisia pesutynnyreitä eikä idyllisiä pesulaitureita, joista likavesi huuhtoutuu suoraan järveen, vaan paikka on rakennettu oikeaoppisesti maalle.
Pienellä lastenämpärillä huuhtelen matot ja sitten linkoan ne käsivoimin mankelilla, joka puristaa ylimääräiset vedet pois. Nostan matot pitkittäin puisille orsille niin, että ylimääräinen vesi valuu raitojen suuntaan pois. Kuivat matot kuljetan pyörän tarakalla kotiin. Kyllä kelpaa. Samalla saan hyötyliikuntaa.
YLE Olotilan sivuilta löytyy Valonian ekovinkki, jossa kerrotaan tarkemmin siitä, miksi hauki ei tykkää pesuaineista ja miksi viemäröidyt pesupaikat ovat tärkeitä.
Ympäristökeskuksen sivuilla on myös mattopyykkiasiaa.
